Kolme rusinaa ja Stallone

Perjantai. Kello viisi aamulla. Olen piipittänyt toista tuntia ja yrittänyt saada Pomoa heräämään painajaisesta. Viimein se havahtuu niska märkänä ja örähtää "oma paikka". Lisää piipitystä läähätyksen kera ja viimein Pomo kampeaa itsensä parvelta alas.

Ei ehkä ole nolompaa tilannetta olemassa kuin se, että aamuyöllä painelet Kumpulassa lähimmälle penkalle ja töräytät valtavan ripuliläjän siten, että Omakotitalolainen näkee sen suoraan pihastaan ulos tullessaan.

Nooh. Jos minä en tajua niin Pomon pitäisi tajuta, että kolme rusinaa on irlanninsusikoiralle liikaa. Maalasin perjantaiaamupäivän lähistön pihanpieliä ennekuin lääke alkoi helpottamaan. Iltapäivällä Pomo vei huomaavaisesti havuja perkele kyseisille paikoille. Hassua mutta kai ne ihmisiä jollain lailla oksettaisivat?

Mielestäni kuitenkin parempi ulkona kuin sisällä. Itsekin meinannut pari kertaa pyörtyä aromeihin kun miina pääsi yllättämään ja Pomo tuli kotiin vasta tuntien päästä. Arvannette molempien fiilikset. Viikon verran minua katsottiin oudosti käytävässä ja Pomoa empaattisesti hymyillen.

Perjantai on sitten mennyt ilman sapuskaa. Reilu meininki. Ensin muutama rusina ja sitten ei mitään. Hmm.. Tämä viikko nyt on muutenkin ollut hiukan poikkeuksellinen ja pitänee kertoa siitä myöhemmin. Nyt alkaa Cliffhanger. Syltty kuulemma roikkuu ihanasti. Katsotaan nyt sitten sitä kun vatsakin tuntuu taas jo omalta.