Johtajuusharjoituksia viikonlopun ratoksi

Kuten moni saatta jo tietää, meidän koirien on loppupelissä oltava vaan melko hissukseen kun Pomo määrää. Irlanninsusikoirat ovat jalostaneet tämän ominaisuuden siten, että näyttelemme usein kuuliaisempaa kuin oikeasti olemme. Jossain määrin kyllä sapettaa nuo ulko-ovista Pomon jälkeen kulkemiset varsinkin jos hätä on suurin tai ei muuten vaan oikeen malttaisi.

Myönnettäköön, että viime päivien aikana olen lipsunut kävelyllä johtamaan eikä Pomo tästä oikein tykkää. Mutta mitäs kävelee niin hitaasti. Neljällä jalalla vauhti vaan on tuplasti nopeampaa. Ehkä tästä syystä olen saanut olla paljon vapaana. Tästä kiitollisena vaivaudun kyllä menemään kutsusta luokse ja istun koirapuiston portilla, että saan luvan käydä sisälle (minkä teen aika usein kanuunan lailla että pienemmän kimpoilee pois jaloista räkyttämästä.).

Pomon yksi idoli on Koirakuiskaaja. Pakottaa minut taas tänä iltana katsomaan itsestään selviä asioita mutta mikäs siinä kun samalla kuitenkin rapsuttelee oppiessaan. Amerikassa on kieltämättä moni asia päin peetä ja koirien ymmärtäminen on yksi niistä. Me mitään leluja olla joille pitää laittaa ihmisen mieli. Haloo..

http://www.cesarsway.com/

Pomon ystävä Suski kävi joutessaan Kumpulassa ja on se ihana nainen. Iloinen ja ennenkaikkea pitkämielinen rapsuttaja. Pomo ei aina pidä, että vieraita komennan pitämään hyvänä mutta ei saa jos ei tilaa. Useimmiten kuitenkin käyttäydyn kiltisti vaikka peräpää ei tahdo pysyä kontrollissa kun tapaa jonkun mahtavan tyypin. Häntä sitten aiheuttaa mustelmia ja kiljahduksiakin. Puhuivat Pomon kanssa pääasiassa Miehistä, jotenkin negatiiviseen makuun mielestäni. Välillä tuntuu kun kuuntelee niitä juttuja, että ihmisnaiset ottavat jotkut asiat turhan vakavasti.

Lenkillä löysimme tunnelin. Pomon mielestä se oli tosi jännä, vissiin tuli lapsuus sillä mieleen. Kävi ryömimässä ja katselin sillä välin muualle. Minust se nyt ei ollut reikää lumessa kummempaa. Kakarat kaivaneet ja kastelleet vaatteensa.

Pitkästä aikaa kävelimme sorsalammikon ohi. Kauhee määrä korviin käyvää vaakutusta. Testasin niitä pomppimalla lähelle ja olemalla suuri saalistaja. Kaakatus senkuin yltyi eikä Pomokaan ihan tykännyt. Olin aistivinani linnuista paheksuntaa käytöstäni kohtaan vaikkei kaupunkilaissorsat edes oikeasti tajua että voisin ottaa niiltä nirrin pois tuosta vaan.

Sunnuntaina taisi Pomolla olla päänsärky. Se oli ollut Pikkusiskon kanssa Kääpiöiden keikalla. Tiedä sitten mitä se piti sisällään, irlantilaista ainakin epäilyttää kaikki lyhytjalkaisuuteen viittaava. Kai se liittyi jotenkin Jamesoniin, olisiko se ollut yksi niistä?

Otin itsekin aika rennosti pyhäpäivän, lähestulkoon pyhitin sitä tällä asennolla.