Ahtaan paikan kammo

Jos kerran laissa on määritelty, että minkä verran teurasautossa saa olla Matkustajia, niin kyllä se raja pitäis olla myös siinä miten monta asukasta saa asua yksiössä. Mutta onhan se huomattu ettei Pomo siviilissä lakipykälistä välitä ja niinpä asumme ahtaammin kuin sillit suolassa. Suola tästä viäl puuttuiskin. Ehkä suurimman tilan kuitenkin vie Äijien egot ennemminkin kuin se fyysinen puoli (joka Epelläkin hiukan keveni viime blogien aikaan). Meissä naisissahan ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että tavaraa on riittämiin. Sitä maallista krääsää tarkoitan.

Meidät sidottiin Pallittoman kanssa röyhkeästi kiinni parveen sillä välin kun tyypit kantoi Houstonin lentokentän kokoista sohvaa sisälle. En olis auttanutkaan mutta vitutti ihan kybällä seistä siinä. Epekin yritti kuristaa itsensä mutta totesin sille ettei tän asian takia kannata sentään.

Sohvasta piti ottaa ainoastaan jalat irti, huomasin sen kun niitä ruuvattiin takas kiinni sillä itse irroittamistahan en nähnyt KOSKA OLIN SIDOTTUNA. Ei puhettakaan, tietenkään, että sille sohvalle koirilla olisi asiaa. Pomo muutenkin koko ajan komentaa meitä kaikkia menemään omalle paikalle, ollaan vissiin jaloissa. Miä sentään osaan väistää jos kohti tullaan mutta Epe jäkittää paikoillaan eikä tajua siirtyä.

Sen takia jouduttiin siis tuohon tukalan nöyryyttävään tilanteeseen.

Viikolla Pomo kävi Äijän kämppää siivoamassa Epen kanssa. Sain jäädä yksin kotiin. Jes. Huippua se, sillä makasin kostoksi sohvalla koko ajan.

Epe otettiin mukaan sen takia, että sille olis tehty joku "viimeinen pesu" vanhassa asunnossa. Tarkoituksena oli pestä se isossa kylppärissä mutta tietysti pesuaineet oli loppu eikä kaljulla Äijällä ole itsellään mitään pesuaineita. Ainakaan sellasia, jotka koiran ph-arvolle olis sopivia (eli ei mitään pantenea meille koirille kiitos).Tallilla olis varmaan ollut jotain liottavaa auton pesuainetta. Mun puolesta Epen olis sillä voinut pestä. Pesihän Pomokin lapsena niitten sekarotuisen pihakoiran turkin, ja osan selkälihaksia, myrkyllä.

Epe on sisimmältään rekkamiäs. Kattelee maisemia kinginä ja nukkuu sitten. Itsekin Sprintterissä nukkuneena, olin ainoastaan tyytyväinen kotiinjäämisestä kun näin kulahtaneen pakettiauton pihalla.

Silloiseen Sprintteri-viikonloppuun (nimensämukaisesti kiiruhdin pois arvostelukehästä) kuului tämä ilmaveivi kun alkoi ahdistamaan turhan pienet ympyrät. Vaikka Poikabändin Sprintteri onkin olevinaan luksusmallia.

Näyttelyitä siis ei ole minul luvassa enää. Se asia on loppuunkeskusteltu mutta niitä juoksukisoja saatan joutua käymään ensi kesänä. Pomon oma vitsikäs urheilu-ura on haitannut meikäläisen kisaamista vaikka en ole katiskaa kuononi ympärille kaivannutkaan.
Eikä se muuten niin mene, että jos omistajalla on kilpailuvietti niin se on koirallakin. Kyllä se on ihan takaa-ajamisen ilo eikä sillä ole paskan väliä kuka on ensin maalissa. Tai nopein yleensäkään. Irlanninsusikoirat on tajunneet ainoana rotuna maailmassa asian eikä meitä juuri lönköttelyä kovempaa saa kisoissa juoksemaan.
Tietty sitten jos elävää jänistä saisi juosta kiinni. Nam. Tiedän, ettei Pomokaan muovipussin perässä kauaa viittis juosta. Ja se on tosi kateellinen varmaan kun Tom Cruise saa ajaa takaa Samuli Edelmania. En käsitä, että miksi siitä maksetaan sille korkokenkäiselle miehelle niin paljon. Vaikka onhan se Samuli aika charmantti ja laulaa virsiäkin ihan kivasti. Enemmän sille pitäis maksaa kun Cruiselle.

No, nää on näitä tylsien hetkien pohtimisia ilman järkevää vastausta.

Epe ei sovellu juoksukisoihin , -kaan, koska Kun se häviää niin se tappaa ensimmäisen, jonka kohtalona on osua sen tielle - kani olis ainoa henkiin jäänyt. Ja kuka ton lampaan näköisen ja hajuisen koiran haluais manttelissa ja kuonokopassa nähdä? En miä ainakaan vaikka kaikkea on jo tullut nähtyä. Tohon nenään pitäis olla Alvar Aallon suunnittelema tekele. Eikä niin väliä vaikkei sitä enää pois saiskaan.

Sain viimein matolääkkeen reilu viikko sitten ja olen syönyt siitä lähtien niin että napa roikaa. On pidettävä itsensä lihassa ja hyvissä voimissa nyt kun kämpässä on enemmän tilaa taisteltavana. Enpä sitä tilaa ennenkään ole neliömetriä enempää tarvinnut mutta viime aikoina  on joutunut oma astraalinen keho koetukselle.

Spiritus Fortius keväälle ja kippis. Lumitöitä pukkaa sitä ennen mutta ei niitä mun tarvi tehdä.

Elokuvaa elämästä

Pomo tunkee pärstänsä ajoittain epäilyttäviin juttuihin. Se kävi pyörähtämässä Vuosaari-elokuvassa ja näytteli itseään. Ei siten kuin siinä filkassa aika moni muu tekee vaan ammattinsa puolesta. Sen monotonista ääntäkin kuuluu parin lauseen verran.

Posse kävi kutsuvierasensi-illassa ja tuli kotiin tuhkimona jo ennen kello kymmentä. Oli kuulemma itkenyt elokuvaa katsoessaan, vissiin kun näki oman muutaman sekunnin roolisuorituksensa, ja ahdistunut Ravintola Teatterissa julkisten ihmisten meininkiä. Edes ilmainen viina ei saanut sitä jäämään.

Pysynee kotona visusti tuon kokemuksen jälkeen ja olen sitä mieltä, että hyvä niin. Keskittyis enemmän muhun. Eikä se näytteleminen niin helppoa ole. Muistatte varmaan kun siitä itsekin pääsin osalliseksi.

Sen verran kuitenkin tiedän, että kun aletaan kertomaan oikeasta elämästä niin taivastelua riittää. Kumma juttu, että kun suoraan kerrotaan, että koulussa jatkuvasti joku saa räkää naamalle tai vessoissa pahoinpidellään ihmisiä, niin siitä tulee mediassa sandaali.

Mitä ihmettä jalkineilla on tekemistä kaaosuutisten kanssa? Ja eikös sossut ole sitä varten, että henkisen pahoinvoinnin tullessa voi ihminen pyytää apua. Luulen, että suomalaiset ei halua kun ollaan niin vahvoja vielä siitä talvisodasta selviämisestä. Ja eihän toisesta voi pitää huolta kun ei osaa itsestäänkään. Sen toteamiseen ei tarvita tärkeitä tutkimuksia. Kannattaisko tehdä niinkuin pitää eikä yrittää olla nokkela? Ei asioita saa aina muutettua vaikka miten muuta haluaisi. Sen tietää Epekin tätä nykyä ilman miehisyyttään.

Miä osaan pitää huolta toisista. Ja sitten voin paremmin itsekin. Loogista se.

Olettekos muuten kuullut sitä, että aika monen mielestä olisi pitänyt paremmin tiedottaa viikko sitten olleesta huonosta ilmasta. Sitten ei olisi tapahtunut niin paljon kolareita kun ihmiset olisvat tienneet minkälainen ilma on kun se olisi kerrottu radiossa tai netissä. Epäloogista se ja voi hyvää päivää saakelin tollot.

Kaveria ei sittenkään jätetä

Huolestuin oikeen tosissaan tiistain-iltana kun Epe tuotiin klinikalta kotiin. En meinannut tunnistaa sitä, sattuneesta syystä. Tai tunnistaahan sen lampaannaaman vaikka kuinka kaukaa mutta hajut tavallaan puuttuivat.
Ensinnäkin se tuli kämpille kauluri täynnä keltaista lunta eli harjoittelijat olivat vissiin yhdistäneet kastroinnin ja lumiongelman Viikissä. Eihän kauluri Persjalkabullilla ole kovin toimiva vempain, ymmärrätte varmaan.

Lisäksi olin hiukan jopa huvittunut siitä, että näin Epen ekan kerran kännissä. Se oli kuulemma narissut silmät kiinni koko automatkan. Onneksi ei sentään oksentanut kauluriinsa. Vaikka Pomo oli todella tyytyväinen Epen olemukseen sen vaan nukkuessa, niin olin kuitenkin hiukan empaattinen kaverille.

Ero käytöksessä on melkoinen jos verrataan tähän koirapuiston hetkeen.

Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, ettei Epe itse edes tajua siltä puuttuvan jotakin, koska tuota kumikäytävää se olisi puistossakin irrottanut maailman tappiin asti. Eikä sellainen mun mielestä ole ihan fiksujen koirien hommaa.

Ja uskokaa tai älkää, suurin kärsimys Äijälllä tässä Epesodissa on ollut. Sehän melkein purskahti itkuun kun huomasi, että koirakaverilla oli vaan tyhjät nahkapussit jalkojen välissä. Ja siitäkös Pomo on saanut silmilleen pyöritettävää. Jonkinlaisessa symbioosissa huushollin miehet kyllä tuntuvat elävän oheisista asennoista päätellen. Fengsuit kohdallaan.

Eli kaikenkaikkiaan pallien poisto aiheuttaa suuria tunteita - kellä minkäkinlaisia. Toisaalta, hintakin oli noin sata euroa/ palli. Plus toimistomaksu. En tiennytkään, että maan johtavassa eläinsairaalassa toimenpide suoritetaan kopiokonehuoneessa. Olisin voinut viidestäkympistä puraista molemmat kassit yhdellä kertaa. Ja lähellä se on monesti ollutkin.

Mutta koska meillä on ollut Epen kanssa hyvätkin hetkemme (mm. kovilla pakkasilla häpesimme yhdessä Pietarilaista katulapseutta) en koe, että voisin kovin vihainen ainakaan olla. Ja miksi olisinkaan, jos kaverista on tullut lunkimpi kaikin puolin. Hyville ollaan hyviä ja pahoja purraan persiistä. PPP.

Viime päivinä olen jäänyt paitsioon kuvia otettaessa, joten laitetaan tähän uuden persoonan Epestä muutama paparazzimainen otos. Onneksi Epellä ei huumorintajua ole muutenkaan niin ei haittaa vaikkei se ihan parhaimmillaan näissä ole. Ei se silloin osaa suuttuakaan.

Laitoinkin muuten eilen ihan ranttaliksi kaiken. En uskonut mitään mitä minult pyydettiin enkä muutenkaan ollut kovin kiva. Pomolla oli pari vapaapäivää ja se lähti iloiten tänään töihin sillä olen piipittänyt aika paljon. Ramppasin mm. ikkunassa aina kun auto ajoi ohi. Lähinnä halusin varmistaa, jos joku vaikka tulee meille.
Suosin myös tuojottamiskikkaa Pomon ärsyttämiseen. Saatan tuijottaa sitä lähietäisyydeltä niin kauan, että se viimein sanoo, että "mitä". Tai "lopeta". En koskaan vastaa mitään vaan jatkan tuijottamista.
Tai jos joku lähtee keittiön suuntaan niin kimpoan perässä. Saman teen mikäli joku alkaa pukea päälleen mitään sellaista mikä voisi olla ulkoilua varten. Näihin tilanteisiin kuuluu paikoillaan steppaaminen.

Sain kaiken tämän käytöksen kunniaksi Rescue Remedyä, jota Pomo laittoi vaivihvaa myös Äijän iltateehen kun ei kestänyt sen Pallisurua.

Sairaalan tädit jättivät hienon pääkalloteipin jalkaan, jotta Epe muistaa olemassaolonsa tarkoituksen selvittyään hiprakasta. Pomo otti sen vaivihvaa pois ennen selvää päivää.

Kun eteinen ei riitä. Aiemmin se oli ego, joka ei mahtunut minnekään. Kauluri tuli tilalle. Tielle.

Olisko kaupungilla hommia näinä lumekkaina kuukausina? Tarjolla sopuisa työntekijä omilla välineillä, kohtuuhintainen (eli ilmainen) eikä enää valita työoloista.

Lumesta nauttivat koirat ja ihmiset. Pomo nauttii lumesta koska näihin aikoihin saa laskiaispullia. Palautuspulla ei ehkä ole se mitä Valkku on ajatellut kahvakuulatulosten parantamiseen. Irlikset ovat kuitenkin lojaaleja eivätkä vasikoi. Mutta eihän netti olekaan vasikointia vaan kauttarantaan informointia: lisää treeniä tai tämä vauvan pään kokoinen pulla alkaa visuaalisesti haitata silmää Bossen takalistossa. Ja kuten arvaattekin, veitsellä ei todellakaan jaettu tätä herkkua kenellekään.