Piparista polvi paranee

Joulu on huomenna joulu on huomenna joulu on huomenna joulu on huomenna.

Siinä laulu teille, joko nyt voidaan rauhottua? Pomo kävi tänään viimesen kerran tekemässä joulutaikoja Prismassa ja meinas tirvasta erästä rouvaa nenään. Tämä ehtoisa emäntä oli Pomon edessä jonottamassa koripallotyttöjen paketointipisteellä, ja niinkuin jouluun kuuluu, hyvinkin nyrpeänä siitä, että hänen pörrösukkiaan ei paketoitu ensi tilassa. Mutta kyllähän se alkaa pörrosukkaostajaa vituttamaan jos ei 13- vuotias koristyttö saa pakettia aikaan niinkuin Saarioisten Äitien ryhmätyö lanttulaatikkotehtaalla.

Pomolla kiehahti sen takia kun se on itekin ollut noissa paketointihommissa silloin kun oli vielä notkeahko ja nopeahkokin. Eli vissiin nuoruuttaan tollakin hetkellä, ainahan se on jossain prosessissa ja käsittelee tunteitaan. Mutta naamaanlyöntiä ei onneksi tullut ja rouvakin sai pörrösukkansa. Itelleen ne kuitenkin oli, ei noin happamella ystäviä ole.

Tällä viikolla ollaan tehty pipareita. Sain maistaa taikinaa vähän ja kyllähän se oli ihan hyvää, ihmekös että Pomo söi puolesta kilosta viidenneksen.

Jokin kennelteema sillä oli ja kieli suupielessä pursotti sokeria irlanninsusikoirien päälle. Mun mielestä ne kyllä näyttää suursnautsereilta, joilla on kurat housussa ja ylimmäisenä oikealla olen näkevinäni ryhdistä päätellen yhden labradorinnoutajan. Toisaalta, jos näin pienestä leipomisesta saa joulumielen niin ei se väärin varmaan ole kenenkään mielestä. Huonommin niillä on asiat, joiden pitää ruokkia puoli sukua vaan sen takia että on joulu.

Ajellaan monta päivää tässä Mummolan ja Pomon töiden väliä. Posse kun on ruoan perään niin ei se voi olla kotopuolestaan poissa näin joulun aikaan. Miä sain jo Vaarilta hirven reisiluun, jolle tosin en osannut oikeen tehdä mitään kun olin yksin ulkona. Piti nimittäin vahtia tonttia ja hyvä että vahdin sillä Itella-mies meinas ottaa jotain Mummolan postilaatikosta. Saakeli. Ja eräs toinen pakettiautomies yritti samaa mutta ajoin senkin pois joutessani.

Mitään muuta ihmeelllistä ei olekaan tapahtunut. Kuvassa tunnelmaa automatkalta. Olen autossa muuten aika paljon nykyään. Johtunee siitä, etten suostu menemään sisälle kun tajuan, että Pomo on lähdössä jonnekin. Ainoa vaihtoehto on ottaa mut kyytiin. Alkaa koulutus tuottamaan tulosta.

Hyvää Joulua vaan kaikille konvehtikoirille. Ottaisitte edes paperit ensin niistä pois niin ei tarvis eläinlääkäreitten leikata pyhäpäivinä.

Antakaa mulle lempee

Tuo pyyntö tulee jo myöhässä. Nimittäin juoksut on tältä vuodelta juostu eikä lempee näkynyt.

Sohvalla makasin monesti niinkuin yleensä ruukataan jos keikistellään mutta mitään ei tapahtunut. Tosin, naapurin Lassi-koiran kanssa meillä oli treffit rappukäytävässä. Se sattui tulemaan samaan aikaan ulos ja hetken aikaa saatiin hepuloida niin että sydämet vaan lenteli pitkin rappukäytävän seiniä. Pomolla on muutamia naiskavereita, jotka tykkäävät pienistä miehistä. Ymmärrän heitä niin hyvin sillä Lassi, vaikka onkin keskikokoinen, musta, kippurahäntäinen ja pystykorvainen seropi, on vienyt minult jalat alta jo alkututtavuudesta lähtien.

Siinä on mies paikallaan. Ja asuu alakerrassa viäl, ihanaa. Ja käytävään se tuli ihan varmasti muka vahingossa.
Mutta siinä meikäläisen kohokohdat rakkaudessa 2011. Toisin kuin Romeo Pippelinvilauttajalla, joka on kuuleman mukaan saanut lopullisuuspestin Sisko-Likan rakastajana. Sen perheen Tiernapojista vissiin ainoa, joka saa toteuttaa itseään aika ajoin.

Viimeksi kirjoittaessani oli muistaakseni pikkujouluaikaa. Pomon kanssa käytiin Turussa ja nukuin muutaman naisen kanssa Valkun olohuoneen lattialla. Päämäärä, mihin moni pikkujouluodotuksistaan huolimatta harvoin pääsee.
Seuraavana viikonloppuna jäin Mummolaan kun Pomo kävi hieromassa kuulia likkaporukalla Savossa. Ilmeisen kylmiä olivat kuulat sillä Pomo sai flunssan heti kotiin päästyään (outo ajoitus). Sen myötä ei ole treeniä näkynyt tämän viikon aikana, ei Pomolla eikä minul. Paidan alleko niitä kuulia oli laitettu?

Mutta venytteli se jo eilen Äijän lattialla kun telkkarista tuli jumppaohjelma. Varsinainen urheilija ja katsoinkin siksi alaviistoon. Yle Kakkosen tädit näyttivät kyllä kauniilta trikoissaan. Sen takia Vaarikin vissiin mieluummin makaa sohvalla kuin tekee samaa mitä telkkarissa.

Eräänä iltana kotona hömpsähti korvat etu- ja takaviistoon. Pomo sanoi, että se johtuu siitä kun korvanlehtiä ei ole nypitty sitten kevään ja ne on epätasapainossa. Paskan marjat, minul nyt vaan on kyky laittaa ne eri asentoihin eikä trimmauksella ole siinä mitään osaa. Voi kai sitä kuunnella ääniä mistä suunnasta tahtoo. Joka siihen siis pystyy.

Mutta Pomo tykkää isoista miehistä ja onhan niissä puolensa. Tarkoitan nyt siis vaikkapa sitä, että iso koira mahtuu isoon syliin paremmin. Ja miltä teidän mielestä näyttäis tälläisen kouran haltija vinkulelua ulos viedessään?

Viikon päästä on ilo ylimmillään kun paketit avataan ja juhlitaan sitä Jesseä, josta ei ole edes takeita että on joskun ollut olemassa. No, tapansa kullakin. Onneksi ruokaa voi mättää vaikkei kukaan olisi syntynytkään. Sitä odotellaan relana.

Antakaa koirille selvä joulu.



Luukut auki

Viimeksi hämmästelin ihmisten jouluilakointia. Unohtui mainita luukuttaminen, joka tosin ei liity Torstin rääkkämiseen vaikka niin voisi luulla. Tänään on jo toisen luukun paikka - vaikkei minul mitään kalenteria ole. Pomollakaan ei ole joulukalenteria. Se sai tylsän liiton kalenterin juuri postissa, jossa Todellakaan ei ole luukkuja.

Allaoleva Mallusjoen Miesvoimistelijoiden Kalenteri aukeaa vasta ensi vuonna, tammikuusta lähtien. Jos silloinkaan, sillä noitten miesten homma on suunnattu hiukan erilaisen huumorin ymmärtäjille. Joten pelkkien blondivitsien naurajat voi jättää kalenterin suosiolla fiksummille.
Tekivät kuulemma kalenterin sen takia, että pääsiäisenä voisivat ryypätä enemmän Australian matkallaan. Mitähän paikalliset näistä raitapöksyistä meinaa? Saavat viäl aboilta torven ahteriinsa kun suomalainen mies alkaa jumppaamaan.

Livenä tämä miessakki on nimittäin parasta sitten siankorvien.

Minuu vähän jännittää kun huomenna lähdetään Pomon ja Joukkueen kanssa Turkuun. Jännittävää on tietysti se, että matka tehdään entisellä ambulanssilla, jossa on turvavyöpakko. Krisse, joka Pomon mukaan on sikavahva työntelemään kuulaa, ajaa ja se meinas, että mut on paras laittaa kiinni yleisen turvallisuuden takia. No, siinähän laitatte. Mökötän sitten koko matkan. Mutta ei kai sillä lanssilla enää pillit päällä ajeta?

Joukkue menee Spartanille treenaamaan. Luulin, että ne ajat oli jo ennen Jeesuksen Joosefin Marian koittoa mutta voihan olla myös, että ihmiset tarvitsevat hiukan spartalaisuutta saadakseen päivän treenin tehtyä. Onneksi minuu ei laiteta mihinkään lapsiparkkiin vaan saan odottaa rauhassa ambulanssissa. Kunhan ottavat turvavyön siksi aikaa irti.

Muinaiset Spartalaiset muuten häviäis Miesvoimistelijoille ryminällä. Mallusjoella kuitenkin on kehitetty sellaiset liikkeet muun muassa kuin Janne Ahonen, Pystyyn Laukeava ja Munalukko. Muista haastavista , kuolemaa halveksuvista liikkeistä puhumattakaan. Entäs spartalaiset? Jonkun puuhevosen kyhäsivät. Vai olikos se joku Helena joka sillä ratsasti? No mutta paloi se kuitenkin lopulta kun oli niin huonoa tekoa.

Tullaan vasta sunnuntaina kotiin, joten jää koiranäyttely välistä. Freja- ystäväni on siäl edustamassa rotua, sitä saa silitellä ja rapsutella. Onneksi mun ei tarvinnu mennä sillä alan helposti hyperventiloimaan ihmispaljoudessa. Juoksuaika pelasti paljolta.

Pikkujouluja siis odotellessa. Saa nähdä onko niistä kuvamateriaalia sitten. Edellisellä joukkueen reissulla Kuusamossa oli ainakin puitteet kohdallaan, kuulin jälkeenpäin kerrottavan.

Se on varma, ettei mun tarvi seistä taksijonoissa. Ei sen puoleen, tilaa tulis nopeesti kun vähän näyttäisin hammasta. Joku on jalostanut tuon asian niin, että näyttävät persettä. Tai nyrkkiä. Ehkä joulurauha pitäisi olla julistettuna ympäri vuoden. Se vaan, että eihän sitä kukaan noudata kuitenkaan, kun aina on joku viemässä toisen vaimon taksiinsa tai työkaveria pokataan tosissaan. Merkillistä rähisemistä kaiken maailman asioista.

Tässä pummaan Pomolta joulutorttuja. Tiesittekö muuten, että niitä ei saa viedä käsimatkatavaroissa lentokoneeseen. Ei sillä, että haluaisinkaan sillä ne syödään yhdellä nielaisulla, mutta voiko niillä sitten vahingoittaa toisia? Ne mitään heittotähtiä ole.