Sunnuntai

Minul alko moonikset. Pomolla se tietää kärsivällisyyteen opettavia aikoja. Nimittäin jostain syystä minust tulee näinä aikoina todella hellyydenkipeä. Ja tietysti, housutkin saan jossain vaiheessa jalkaan mutta onneksi, siis onneksi, niiden kanssa ei tarvitse ulkona kulkea. Paitsi viime syksynä kun Pomo unohti ne mulle päälle ja lenkillä tulikin kakka housuun. No sanottakoon, että Posse oli vähän väsynyt töiden jälkeen. Sattuuhan sitä. Saakelin unissakävelijä.

Viimeksi mainitsin naapurin räkättirastaista. No, Pomo lupasi, että käyttää ne pissalla sun muuta koska naapurin kiva nainen oli ns. pitkällä lounaalla ja palaisi myöhään kotiin. Luulin, että lähdetään normisti lenkille mutta jouduinkin käytävään odottamaan kun Pomo meni naapuriin. Jäin piipittämään ja varmaan taas muut naapurit harkitsi eläinsuojelurikkomuksen jättämistä, sen verran esitin hätääntynyttä.
Kului minuutti. Kaksi. Viisikin minuuttia mutta kukaan ei tullut naapurista ulos. Kuulin kyllä temmellystä ja ähellystä ja itse asiassa, taisin kuulla myös kirosanoja. Ei helevetti, pitääkö mun mennä ovesta kohta läpi jos Pomo on alistettu niiden kahden vinkulelun toimesta?

Noin kymmenen minsan päästä ovi aukeaa ja sinkoan sillä sekunnilla ulko-ovelle. Tummempi näistä silkkiturkkisista äidin kullista (hei, jos tiedätte jonkun muun taivutusmuodon niin käyttäkää ihmeessä) on ärhäkämpi ja tälläkin kertaa aloitti korvia huumaavan äläköinnin käytävässä. Se toinen vaalea, ja vissiin tyhmempi, alkoi huutamaan myös ja kakofonia oli järkyttävä.

Pomo pääsi niitten kanssa ovelle ja kun se aukesi tuuman verran, syöksyin lonkkaluut paukkuen pihalle. Naapurirapun kultaisennoutajan emäntä totesi, että ohhoh, sieltä tullaan oikeen vauhdilla. Pomo näytti käsissään olevia leluja ja tokaisi jotain koirien kokojärjestyksestä.

Meillä meni toisaalta ihan hyvin lenkillä vaikka mikä miä olen mitään sanomaan kun sain olla vapaana. Yksi syy tähän oli se, että huomasin sillä tummalla viheliäisellä olevan mun hihnan. Ahaa, ymmärsin syyn naapurissa viipymiseen: Pomo ei ollut osannut laittaa valjaita toiselle räkätille. Toisaalta se oli ihan hyvä, sillä nyt räksy pääsi oppiin koirana olemisesta. Pomo kun komensi sitä heti jos se alko lenkillä ärisemään. Ja uskoihan se. Itsekin uskoisin jos olisi laivaköyden paksuinen naru kaulassa.

Sen verran täytyy sanoa, että eräs keski-ikäinen mies, jolla oli ollut huono päivä, sanoi Bosselle aika pahasti. Tai minuuhan se asia koski mutta omistaja kun on herkkä niin itteensä se otti. Hiukan enemmän lenkkimakkaraa vetänyt, benny hilliä muistuttava mies polkaisi fillarilla polkua pitkin vastaan ja minä tietysti äkkiä pusikkoon kaksipyöräistä pakoon. Sitten se huusi, ja kovaa, että "tollasen lehmänkö sä annat olla vapaana! Tää on kaupunkialuetta!". Luulen, että jos ei Pomolla olis ollut kädet täynnä kahta erisuuntiin vetävää käkätintä niin se olis sanonut, että sammuta sä vaan se dynamo fillaristas ni jaksat polkee paremmin. Nyt se vaan jäi suu auki ihmettelemään mitä tapahtui.

Tiedän, että sitä harmittaa nää tilanteet kun enhän tee kellekään mitään.

Sateesta huolimatta käveltiin metsässä ja lopulta päästiin kotiin. Onneksi kahdestaan. Illalla kuulin kun Pomo selitti valjasepisodia. Onneks se ei mulle enää laita valjaita muuten kuin sauvakävellessä. Ja sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan.

Kumpulassa on kaadettu muutama iso puu ja joku kekseliäs teki kannosta käytetyn kakkapussikotelon. Kyllähän se sinne maatuu ja näkyy Venäjälle sitten sadan vuoden päästä. Halu päästä historiankirjoihin voi olla näinkin kova.

Vietän siis sunnuntaita Pomon kanssa viidentoista tunnin unien jälkeen. Veijon peittely sateelta. Linimenttiä Pomon ranteeseen (luulikohan se, että 20 kilon Kuula menee siinä ku edellisetkin) ja sosiaalista mediaa. Siinä tärkeimmät.

Alinna Ahti, jonka lääkäriambulanssi (sanoi Blondin Lapsi) on meillä lainassa Valkun muuton takia. Kävi Pomo sillä eilen töissäki mutta ei kerrota Ahdille. Ahti on siinä mielessä omituinen koira, vaikken ole tavannutkaan mutta kuullut juttua, että sillä on normaalikokoinen pää mutta muu kroppa on jäänyt todella pieneksi. Sellaisia ihmiset haluaa meistä koirista välillä tehdä.
Mun mielestä persoonallisuus on aina hyvä juttu ja Ahti on kuitenkin ihan terve tapaus. Kai.

Poison

Melkein karvaton koira. Pomo raapi furminaattorilla mun pohjaturkin veks ja näytän vieläkin lihattomammalta nyt. Ehkä siksi sain timanttisen pääkallohuivin kaulaan. Tai voihan olla, että Pomo luulee Punkki Perkeleitten tajuavan jotain myrkyn merkistä. Ääliö.

Lähimetsässä on ollut kaikenmoisia kulkijoita. Tänään tuli Sähkötuolimies vastaan kapealla polulla ja sinkosin lepikkoon alta aikayksikön. -tu mikä hirvitys ja äänellä, joka ei mitenkään sovi koko vekottimeen. Mies oli muutenkin outo. Sillä oli koira mukana, ei siinä mitään, mutta sitä koiraansa usutti aika härskisti: "no mene nyt Hermanni sinne vaan hännän alle haistelemaan.". Säälitti Hermanni kun se pelkäs ja tykkäs minust yhtäaikaa eikä oikeen tienny miten päin olla. En todellakaan tehnyt tilannetta Hermannille helpoksi vaan väistelin sujuvasti. Tuolihirviön lähelle en mennyt ollenkaan vaan kiersin noin kymmenen metrin päästä metsän puolelta kun jatkettiin matkaa. Pomokaan ei oikeen tykänny Sähkötuolimiehen naittamisaikeista. Hermanni nimittäin oli kääpiöpinseri.

Meillä on tapana pysähtyä Vallilan puolella juottopaikalle aina iltalenkillä. Tyypeillä on sellasia päiväpeiton kokoisia maaplänttejä, joissa kasvatetaan kaikkea pientä. Tietenkin pientä, sato on syksyllä varmaan kaks porkkanaa ja muutama kottikärryllinen voikukan lehtiä. Naapurillakin on oma palsta ja se on aina tosi onnellinen kaiveltuaan multaa. Kivaahan se kyllä onkin, ei sen puoleen. Pomo sai kerran hepulin kun juoksin eräälle palstalle, jossa oli just laitettu tillit riviin. No oikeesti se oli sen kissan vika joka oli toisella puolella millintarkasti aseteltuja vakoja. Pomo sitäpaitsi meinas ite sortua samaan kun lähti mun perään mutta pysähty viime hetkellä ja tyyty vaan huutamaan mulle.

Mutta siis vesi on tosi hyvää kun sitä saa juoda riittävän isosta astiasta. Joka kyllä on suhteettoman iso niihin palstoihin verrattuna.

Kumpulassa on aika paljon kissoja. Lähes joka ilta kohdataan erivärinen. Nipsun oon tavannut jo muutaman kerran. Se osaa liikkua niinkukin Manaaja- elokuvassa tehdään eli sivuttain. Se onkin aika pelottava koska osaa myös murista. Ja Nipsu vahtii pihaa paremmin kuin mikään koira, se laittaa kaikki koosta riippumatta ruotuun. Mutta on sitä silti kiva vähän härnätä.

Oikeestaan on ihan hyvä, että kissojen omistajat pitää niitä narussa. Pääsen paljon lähemmäs härkkimään. Kuvan kissan nimeä en tiedä mutta se oli aika varautunut kun pompin paikalle. Lopulta omistaja otti sen syliin ja mekin poistuttiin paikalta. Seurasin omistajaa kyllä hetken matkaa heti selän takana eikä se tainnut huomata ennenku Pomo vihelsi.

Vihellyksestä tuli mieleen yks kommentti lenkiltä. Tanssahtelin Pomon ja Juoksevan Basistin edellä pururadalla kunnes menin Pomon mielestä liian kauas ja se vihelsi mut luokse. En ollut huomannutkaan, mutta vähän matkan päässä seisoi Mummo. Kai se haisteli jotain kasvia koska oli aikainen kevät. Pomo otti mut kiinni ja arvasin sen odottavan Mummolta noottia kun olin ollut irti. Päästiin porukalla kohdalle ja Mummo sanoi ilkikurinen ilme naamalla: "Minä kun luulin että minulle sieltä vihelletään mutta se olikin koira."

Katoin Pomoa ja sekin oli iloinen. Kaikki olikin iloisia kun olin ollut irti. Jatkoin pomppimista.

Tää kuva on lähikallioilta ja on vähän hankala asento kun takapuoli meinas pudota. Eli aika etupainotteinen kuva. Alempi on normitilanne kun Pomolla on vapaapäivä ja se nukkuu pitkään. Odotan parven alla josko kohta herättäisiin. Iltainen polvilumpio on näköjään nenän vieressä. Kas kun se jäikin siihen. Viimeistään yöllä se lentää aina seinän viereen kun Pomo astuu päälle ja kiroaa.

Huomenna kuulemma mennään naapurin räkättirastaiden kanssa lenkille. Taivas varjele. Kerron sitetn kuka ja mitä ja miksi.

Nostaa Kahdeksan Minuuttia

Taas omituinen viikonloppu meneillään. Kaikenlaista on ilmassa. Sään suhteen ei koskaan ole mulle mitään merkitystä, ulos mennään vaikka missä kelissä. Mutta koti-ilmapiiri on ollut milloin jännittynyt tai onnellisen eteerinen. Pomolla oli vikat kisat hetkeen ja olin aistivinani ristiriitaisia tunteita kun se palasi 1000 kilometrin jälkeen kotiin.

Sillä välin kun se kävi hikoilemassa Haapajärvellä niin sain itse ruokapostia, jossa oli taas mukana korruptiolahjoja. Vaikkei meidän perhettä juuri kannata lahjoa - ei ole vaaraa eikä paljon hyötyäkään.

Monella varmaan on mielipide poliiseista, noista Suomen valtion edustavista lainvalvojista, ja yksi ehkä sellainen, että ne vinkuvat turhasta. No niin se taitaa munkin mielestä mennä. Ensinnäkin, kotona Pomo vinkuu mulle monestakin ihan turhasta vaikka olen rauhallisuuden perikuva. Ja toiseksi, olen kuullut juttua että Pomo vinkuu myös muille turhanpäiten. Siitä vois tehdä jo päätelmän, että Pomon lisäksi sen työkaverit vinkuu turhista.

Tää lelu ainakin vinkuu eikä se nyt niin ihmeellistä minust ole. Ärsyttävää lähinnä. Niinkuin vinkuminen yleensä on. Eikä lopu vaikka läppää tassulla niin että vinkaus nousee korkeimpaan oktaaviin.

Posse oli päässyt vasta Renkomäkeen matkalla Haapajärvelle kun ne jo Valkun kanssa shoppailivat. Löytyi paikallisesta luontaiskaupasta MSM-jauhetta, jota se tietty tunkee jollain verukkeella munkin ruokaan. Muutama päivä sitten Prismassa oli yksi pullo jäljellä HeppaJerkkua, jossa myös MSM-juttua mukana. Sitä laitetaan ulkoisesti ja haju on typerryttävä. Kuulakin varmaan hajoais murusiksi jos tippa putoais kylkeen. Parasta olis se, jos Punkki Perkeleet käristyis kuoliaaksi kyseistä tuotetta käytettäessä. Mutta siinä tapauksessa joutuisin sivelemään sitä omalle iholle vaikka aine haiseekin koko Kumpulaan meidän olohuoneen ikkunasta.

Juoksevalle Basistille tökötistä oli varmaan hyötyä kun se yritti juosta muita karkuun launtain kisoissaan. Hassua, ja niin ihmisille tyypillistä, että karkuunjuoksemisessa on eripituisia matkoja sadasta metristä eteenpän. Jopa 42 kilometriä jotkut yrittävät karkuun.

Kuulakisoissa siis Pomolla meni taas vähän överiksi. Vaatii minuu uskomaan ehdottomasti kaikki mitä sanoo mutta itse kapinoi Valkkua vastaan minkä ehtii. Niillä oli puhe, että 18 rpm lähdetään tekemään tempausta mutta 20 se oli oikeesti. Paljonkohan kierrokset Valkulla on mahtanut olla koska tää oli jo toinen kerta kun tehdään toisin kun pyydetään? Onko ihme että ote hyytyy hä? Omasta Kuulasta huolimatta.

Työnnössä Pomolla oli varmaan hyvä tarkoitus tehdä homma kunnialla loppuun mutta aloitti taas liian nopealla tahdilla ja tekniikka kun on mitä on niin kahdeksaan minuuttiin jäi. Kuula putos melkein omille varpaille.
Onneksi joukkueen muut naiset pitivät maineen yllä, kohtahan se jätetään pois joukkueesta jos ei muuta tapojaan.

Syksyllä on "vedetään Kuulaa rinnalle ja ylös ja rinnalle ja alas" SM- kisat Liedossa ja aidosti alan jo toivoa, että Pomo osais siihen mennessä lukea kelloa. Mutta ehkä 20 kiloa alkaa olla tarpeeksi rauhoittava väline. Kova hinku sillä on kisaamaan ja mikäs siinä. Kokemusta se näköjään tarviikin.

Sunnuntai on aurinkoinen, totean ikkunasta. Pomo lupasi lähteä pitkälle iltakävelyllä kun tulee iltavuorosta. Silloin onkin kaikki tuoksut huumaavia ja saan kirmailla rauhassa Kumpulan polkuja kun pilkunpompottelijat on jo nukkumassa. Toivottavasti Punkki Perkeleetkin.

Kesäistä tulevaa viikkoa toverit. Meluisa Maauimala on taas avattu.

Kahvapunkki kehittelyyn

Pomo kävi Kuusamossa viimein kisaamassa ja itse vietin viikonlopun Turussa. Meillä molemmilla jäi hiukan reissuistamme hampaankoloon kun Pomolla oli Kuulan kanssa sanomista ja minul Punkki Perkeleitten. Samanmallisiakin ovat ja loistavaa oliskin jos kahva olis myös öttiäisissä.

Tällä kertaa Anoppikokelas pelasti mut pinteestä sillä Punkki Perkele oli pikkusormenpään kokoinen eikä Juoksevalla Basistilla ollut keinoja sen poisottamiseksi. Ilmeisesti kitaristeilla vaan on pitkän kynnet. Ja turkulaisilla naisilla. Kuvottavaa verenimijöissä on se, että yksi juoksee selkää pitkin kun toinen on vasta pyöritelty irti. Ehkä pohjoisessa sittenkin olis ollut kivempaa.

No mutta Pomo oli lopulta ihan tyytyväinen SM- hopeaan. Olis huonoa käytöstä minust olla olematta tyytyväinen sillä olihan se treenannut viis kertaa viikossa. Tai no, ehkä just siks sen pitää mennä ottamaan itsestään revanssi lauantaina Haapajärvelle. Saan onneksi jäädä kotiin kun Juoksevalla Basistilla on omat kisat siäl Eläintarhan kentällä (jonne ei saa viedä eläimiä kuten viime kirjoituksessa mainitsin mutta entäs ne veteraaniurheilijat sitten?) ja Pomo on vaan yhden yön pois.

Pääasia ettei mun tarvi lähteä istumaan Valkun autoon vajaata kuutta tuntia. Eksyttäiskin varmaan taas kun ne molemmat Pomon kanssa säheltäis. Sitäpaitsi minul on sijainen, joka löytyi Kuusamosta.

Tässä Valkku fiksaa Pomolle Kuulaa. Aikamoista hifistelyä ja kyllähän sitä siitä huolimatta sitten kotona kuultiin kun Kuula ei ollut hyvä. Olis varmaan kannattanu treenata sen kuus kertaa viikossa niin ei tarvis miettiä rautapallon syytä kisasuoritukseen.
Toinen kuvan naisista on aika kova mimmi. Se voitti 20 kilon Kuulan kanssa. Syksyllä kuulemma Pomo osallistuu samanlaisella johonkin mitalitaistoon ja treeni alkaa kesäkuun alussa. Kun nyt ensin palautuis henkisesti näistä kahdestakin kisasta.
Sitäpaitsi mun piti lähteä Tallinnaan näyttelyyn kesäkuun alussa. Vähän vaikee enää mennä kun ilmottautumisaika meni jo umpeen. Nähtiin taas kenen kisat on tässä perheessä tärkeempiä.

Tällä järvellä Pomo kuulemma näki Perussorsan pelehtivän jonkun muun rotuisen, mustavalkoisen linnun kanssa. Jos en olis nähnyt Pomon laittavat antidoping-kaavaketta postiin niin vois luulla sen nähneen testohöyryissään jotain kummallista. Miä en ainakaan kuvassa nää yhtään sorsaa tai muutakaan elukkaa. Enkä ehkä muutenkaan pääse päälle kuvan tarkoituksesta.

Vaikka Bossin jälkipelit olivat olleet onnistuneet (en kyllä käsitä miten ne voi olla onnistuneet, jos pää on seuraavana päivänä niin kipeä, ettei voi kuin hiipiä eteenpäin) niin sen oli viäl juhlittava kotonakin yhden siiderin voimalla - sen jota ei voinut ottaa käsimatkatavaroihin kotoa lähtiessä.
Sai Pomo kukkasenkin. Ja suklaata aika paljon. Mitähän se Naisvoittaja mahtoi saada kun sen vauva söi kultamitalinkin osittain?

Urheilu ja sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen

Meillä on ollut sen verran haipakkaa ettei meinaa kertomaan ehtiä. Vapun jälkeen alettiin valmistautua Tampereen näyttelyyn. Saatiin Pomon kanssa kyytiä Turusta kun kolmen irliksen perhe otti meidän hövelisti autoonsa matkaa tekemään.
Kun alkujärkytyksestä selvisin niin ne kolme kaveria oli ihan ookoo. Mutta niin lapsellisia - ja mikä muu mielessä näin keväällä kuin Se. Sanonpa vaan, että kolme maailman suurimman koirarodun nenää persiissä ei ole ihan se mitä haluaisin. Toisaalta, helppoja tapauksia kun tietää mistä narusta vedellä.

Itse näyttely meni osaltani hiukan heikommin kuin pitkäperjantaina. Sain sinisen nauhan ja se tarkoitti sitä etten päässyt jatkokisaamaan sijoituksista. Mutta syykin oli selvä ja sama kuin viimeksi. Olin liian rimpula. Siitä suivaantuneena Pomo otti todistusaineistoa ruokakupistani. Aikoo vissiin lähettää Belgiaan niille tuomareille. Tampereella nääs oli samaa rotua oleva Dumari kuin edellinenkin ja Pomon mielestä ne on varmasti keskenään puhuneet mun lihaksista ennen Tampesterin reissua.

Joillekin häviäminen vaan ottaa koville. Mutta voittajat oli upeita ja hienoja, Tino Taurus ja Tuulia. Vau.

Tässä siis meidän aamupalat. Sain välillä tyrni-karpalojauhetta puolukkajauheen sijaan. Ja valkosipulin palat on punkkien häätämiseksi, siihen ei luomunappulat ja -jauhelihat riitä. Pomon eines taas on mitä on pillereineen päivineen.

Tampereen reissusta viäl sen verran otsikkoon liittyen, että eihän sieltä noin vaan kotiin lähdetty. Kaiken sen odottelun jälkeen piti päästä näkemään sekin kun Romeo Pippelinvilauttaja vikitteli Siskolikkaa. Ne oli tavanneet jo viime syksynä ja pitäneet kivaa mutta siihen se oli sitten jäänytkin. Juuri nyt sinä kauniina päivänä piti lämmitellä muistoja, että viikolla sitten oikeasti natsais Turussa.

En ehkä koskaan, edes Pomon kanssa, ole kokenut suurempaa myötähäpeää kuin sen viereisessä autossa istuneen naisen kanssa pilviä taivaalla laskiessamme. Ja mitä tekee ne kolme jätkää siäl auton perässä sitten? No tuijottaa tietysti kun toiset koheltaa hännät ja käpälät solmussa. Tai Pomo? Antoi mun hihnan Siskolikalle ettei sen näyttelyhihna katkea siinä tohinassa.

Jos tätä ennen ei irlanninsusikoirien omistajissa ollut jotain epäilyttävää niin ei tää ainakaan tilannetta mitenkään parempaan suuntaan vienyt. Kuvissa tumma komea on se Casanova, Siskolikka on keskellä mun hihnan kanssa ja miä sitten ilman rihman kiertämää vaikken missään nimessä halunnut olla asiassa mitenkään osallisena.

Männäviikonloppuna Pomo sai sitten flunssan. Ja viikko ennen Kuulakisoja. Voi hyvänen aika sentään. Se kävi Juoksevan Basistin treeneissä ja vilustutti itsensä kun hikoili TuTon B-poikain kanssa kuin pieni täti-sika konsanaan (pojilla varmaan oli sen kustannuksella hauskaa vaikka Pomo onkin hypellyt nuoruudessaan samoja koordinaatioita ja aitoja - mutta hei, se oli silloin se eikä silloinkaan niin silmiä hivelevää).
Tosin Valkun yhteistreeneissäkin oli pirun kylmä ja kaikki ehkä alkoi jo sieltä. Merenranta oli hieno ja hiekkaa oli varpaiden välissä kunnes Juokseva Basisti vei mut väkisin pois naisten luota että ne sai treenata rauhassa. Pomokaan ei muutaku käänsi mulle selän. Kostoksi kiskoin niemen ympäri minkä jaksoin eikä Juokseva Basisti saanut hetken lepoa.

Tässä kuvassa se on lähdössä jostain merkillisistä vempaimista liikkeelle. Luulis, että niihin jää kiinni kun on piikitkin kengän pohjassa. Huomaatteko muuten samanlaisen alustan ku ekassa kuvassa?

Pääsin Eltsussa kiinnijäämisasiaa (ei siis sitä mikä liittynee Siskolikkaan ja Romeo Pippelinvilauttajaan huomenissa) pohdiskelemaannurmikolta käsin hetken aikaa ennenkuin nuorehko ja ujohko mies tuli kertomaan, että "täällä ei niinku oikeestaan tai on niinku pidetty se että koiria ei tuotais niinku tänne mikä toi rotu oikee on kauheen kokone mitä se niinku miten paljo se syö" (vakiokommentit siis). Eli vaikka mainostetaan Eläintarhan kenttää niin ei siäl eläimiä loppupelissä saa olla. Jos jaksais niin riitauttaisin kuluttajalautakunnassa.
Ja luuliko Pomo, että mut voi salakuljettaa paikkaan jossa on valvontakamerat joka kulmassa?

Oli sentään Turun ja Helsingin välillä luksustakin matkustamisessa. Sain peräloosin itselleni ja aika tavalla väsyttikin. Pari päivää on menny toipuessa vaikkei reissussa lopulta kauheesti liikunnallista iloa ollutkaan vaan pääasiassa kateltii telkasta Eläintenpelastustiimiä.

Pomon vanhemmillakin on riittänyt jännää. Onneksi maailmassa on viäl olemassa Sankari Naapureita. Ilman tätä kyseistä hemmoa nimittäin meille olis tullut savunhajuinen varhaiseläkeläispariskunta asumaan ja sitten olis saattanut jo minulkii huumorintaju loppua.

Pomo saikkuilee viäl muutaman päivän ja pitää hellettä mun kanssa. Parantelee rakkojaan ja mielikuvatreenaileee Kuulan kanssa. Hyvä siitä tulee.

Rintaliivit ja muut sotkut

Jokin aika sitten piti jo laittaa näkyviin Ansa Viritetty- video. Mutta teknisistä syistä sitä ette vieläkään saa katsottavaksi.
Sain yks aamu ihanan vainun ryteikköön ja sinne sitten jäin. Laitoin itseni sen verran hankalaan oksakasaan etten meinannut päästä irti. Pomo ei tietenkään voinut auttaa vaan kuvasi ja antoi mun päästä pälkähästä ihan itse. Olisin muutaman sekunnin halunnut olla pieni koira.

Pinteessä olosta tuli mieleen hölmö tapaus kun kerran halattiin Pomon kanssa. Olin eräs aamu todella innostunut lähtemään ulos ja Pomo oli just herännyt eikä ihan parhaassa terässä. Siinä vaiheessa kun se alkoi pukemaan rintaliivejä niin päätin antaa Ison Halin. Hyppäsin ja laitoin etutassut Pomon olkapäille. Ei muuten mitään mutta kun ne rintsikat jäi tassuihin kiinni ja hetken aikaa oltiin pinteessä molemmat. Pomo kirosi ja minul alkoi paniikkia pukata. En päässytkään alas normaalisti kun käpälät oli kietoutunut mummokalsarin värisiin Triumpheihin.

Pienen paritanssin jälkeen Pomo ratkaisi asian ja laskeutui mun tasolle, että sai mut irti itsestään. Se ei sanonut mitään vähään aikaan ja yllättäen mut komennettiin omalle paikalle odottamaan pukeutumista.

Onks pakko pitää päällä jotain noin vaikeeta ettei hellyydelle löydy aikaa ilman äkseeraamista.

Tunnen Veijoa kohtaan hiukan samanrotuisen sympatiaa. On nimittäin käynyt ilmi, että silläkin on oma tahto. Tänä aamuna kuulin kun Pomo yritti käynnistää sitä ulkona. Nooh. Tiesin, että hetken päästä se tulis sisälle ja alkais riisua ajovermeitä. Siltä startin ääni nimittäin kuulosti. Odottelin rauhassa kylkiasennossa mitä tulisi tapahtumaan.

Ja näin kävi, ovi rapsahti ja mopskikypärän sijaan Pomo laittoi pyöräilykypärän ja lähti polkemaan töihin. Onneksi sillä on nykyään työmatka vain 10 minuuttia. Vaikka hiki sille tulee siinäkin ajassa. Häslää liikenteessä kun se luulee olevansa ainoa joka tietää miten käyttäytyä (ei poikkea muista tienkäyttäjistä siis). Tosin se on täällä Helsingissä asuessa pari kertaa meinannut jäädä auton alle ilman omaa syytään. Tuon liikennekulttuurin takia en itsekään halua keskustaan mennä. Ihmiset juoksee ympäriinsä ja meteli on sietämätön. Mistä tahansa voi singahtaa somali jos toinenkin tai romanialainen pummaamaan rahaa. Tai pukumies viuhtaa ratikkaan niinkuin loppuelämä olis kiinni siitä, että se pääsee just siihen ratikkaan joka lähtee kymmenen minuuttia aiemmin kuin seuraava samanmoinen. Juopuneilla taas on hyvä meininki: rallatellaan vaan pitkin katuja eikä välitetä muista kun ei ole kiire minnekään.

Voiko koirista muuten tulla rasisteja?

Puuha eikun Parta-Pete tositoimissa. Tuota samaista viiden sentin mittaista johdonpätkää pitää vielä laittaa uudestaan perjantaina. Miten kauan kestäiskään jos olis laitettavana metrin mittainen johto?

Tässä Pomon ulkotreenitamineet, oltiin kallioilla nostamassa Kuulaa. Kuvasta puuttuu musta kakkapussi. Tuona iltana bongasin Sitirusakon ja sitten mentiin nimittäin ja lujaa. Sen aikaa kunnes hukkasin sen penteleen.

Blondi ja Lapsi

Meillä kävi wappuna Lapsi kylässä. Se oli sellaisen blondin naisen blondi Lapsi. Pomo päätti mun puolesta, että minust olis tosi kivaa, jos se Lapsi harjailis mun turkkia. Lapsi tietysti oli siitä hyvinkin innoissaan mutta minuu ei oikee napannut koska otteet lähinnä kutitti. Kävin Pomon jaloissa keittiössä kun se teki salaattia ja yritin sillä tavoin kertoa, että tää ei ole nyt oikeen hyvä juttu. Aina mut potkittiin sen kakaran kynsiin uudestaan.
Kun sain tarpeeksi väisteltyä pysymättä paikoillani niin se onneksi kyllästyi ja alkoi katsomaan telkkarista Biisikärpästä.

Keskiviikkona Pomo kävi hakemassa Veijon kotiin. Seuraavana aamuna kun sen piti lähteä töihin niin Veijo ei liikkunut enää metriäkään. Sitä kävi Parta-Petekin koirineen päivällä katsomassa mutta vasta seuraavana päivänä Pomolle ja Parta-Petelle selvisi, että vika oli kytkinnesteen vähyydessä. Huoltomies oli vissiin ollut jo vappufiiliksissä.

Parta-Petellä oli kaksi koiraansa mukana ja ne oli vähintään yhtä karvaisia kuin isäntänsäkin. Hassua muuten, että näillä koirilla on takapää ajeltu ja Parta-Petellä on kalju. Ehkä niillä on joku juttu perheessä vaikka sillä ruokakuntaan kuuluvalla naisella ei ole mitenkään omituisen vähän tai paljon karvoja. Kai. Ollaan nähty aika usein koirapuistossa.

Kun aikanaan tosi pienenä, 1- vuotiaana, vietin ensimmäistä vappuani Kaivopuistossa, mulle tuli hyvin selväksi mikä on meininki. Kumpulassa saa olla onneksi aika rauhassa törttöilijöltä. Kuitenkin, kun vappuaattona mentiin päivällä ulos Pomon kanssa, pihallamme oli Hevonen. Pomo räjähti nauramaan eikä siitä tullut loppua. Lisäksi tämä Hevonen oli tupakoivaa sorttia ja sen sieraimista tuli savua. Ja aina kun se veti henkeä niin sen turpa meni lyttyyn.
Se oli Pomon mielestä ihan älyttömän hauska juttu. Miä olen hevosia nähnyt ennenkin eikä se naurattanut tälläkään kertaa.

Sunnuntaina Pomolla oli vika päivä töitä Roballa ja sitten se alkaa kulkemaan Pasilassa. Kuulat kuulemma pitäis viedä samaan paikkaan, tarviikohan se niitä työtehtävissäkin? Kun nyt ei alkais uusia työkavereitaan mätkimään, saa viäl potkut ja sitten en saa enää ruokaa joka päivä.
Leivottiin kakkupohjia lauantaina kun Lapsi äitineen oli lähtenyt. Tuli siinä mieleen, että miten Pomo aikoo sen kakun Veijon kanssa viedä töihin. Ehkä Juokseva Basisti ottaa sen pakettiautoon kun tulee Turusta ja vie mukulakiviä väistellen Roballe. Basisti kun on viikot työmatkalla (?) Pomon ja mun luona. Joutuu keltaisella pakettiauton rämällä ajelemaan vaikka katto auki menee Bemarilla kotopuolessa. Varmaan käy miehisyyden päälle se.