lauantai 12. helmikuuta 2011

Syrämmelliin Gärmes

Pomo toi kotiimme yön yli hoidettavaksi niljakkaan elukan. Meillä oli hiukan erimielisyyksiä sen kanssa, että missä järjestyksessä nukutaan mutta lopulta sain Gärmeksen asettumaan. Pomo lähti aamulla seitsemäksi töihin ja hitto että olin ihan myöhässä. En kuullu herätyskelloa laisinkaan ja kun Pomo könysi katonrajasta alas niin luulin sen menevän normisti yöpissalleen. Havahduin vasta kun tukisukkahousuja vedettiin jalkaan.

Meni vissiin yö valvoessa Gärmeksen touhuja. Vinttikoirista kun löytyy myös vahtikoiran elkeitä. Ja pitihän vahtia pitää senkin takia, että oikea omistaja Kummityttö saa syntymäpäivälahjansa. Tulee vaan mieleen, että onko vastuullista hommata 5-vuotiaalle noinkin vaarallista ja arvaamatonta lemmikkiä.

Ohessa kuvat joissa käy selvästi ilmi mitä tällä tarkoitan.









Jäin aamulla ihan mieluusti ruuan ääreen sillä päivästä saattaa tulla pitkä. Pomo lupasi tulla hakemaan yhden jälkeen ja mennään laina-autolla johonkin vallattuun taloon. Jännittää vähän se. Otetaan matkalta Pikkusisko mukaan ja nelisen tuntia joudun katselemaan kun hipit harjoittelee tulevaa esitystään varten. Pomolla on joitakin vuosia ollut yksi epämääräisistä harrastuksistaan, butoh-tanssiminen. Ken Mai on kuulemma guru ja välillä huomaan vaikutteita jääneen sen verran, että lähimetsässä olen suu auki jäänyt katsomaan Pomon puunhalailua ja silmät kierossa käpyjen haistelemista. Ei sentään merkkausjälkiä käy nuuskimaan.

No jokatapauksessa olen varma, että Pomolle tekee hyvää oman työnsä vastapainoksi tehdä jotain mikä monelta menee ihan yli. Mutta kyllä mun mielestä on sykähdyttävää katsoa kun tanssiessa antaa itsensä yleisölle. Se on varmaan vähän sama kuin citykanin jahtaamisen jälkeinen euforinen tunne kun adrenaliini rönsyää kehossa.

Niin, harjoitusten jälkeen mennään Gärmeksen kanssa Kummitytölle, Pikkusiskokin lähtee. Tottakai kun autolla pääsee. Pomon Pikkuveljen luona on vaan se huono puoli, etten oikeen tule toimeen talon Russelin kanssa. Sillä on hermo yleensä niin tiukassa ettei kommunikoinnista tule yhtään mitään. Saan yleensä paniikin ja Pomon kädet taas venyy kun se roikkuu ulko-oven kahvassa ja minä sompaan toiseen suuntaan.

Olis Koirakuiskaajalla hommia sen yliegoistisen rääpäleen kanssa. Sillä minä olen se, joka laitetaan makuuhuoneeseen vierailun ajaksi. Fair play.

Katsotaan nyt mitä tästäkin päivästä taas tulee.

1 kommentti:

Meli kirjoitti...

Sen verran tarkentaisin, että minunhaa ei tarvitse tukisukkiksia käyttää.