Sit tää olis niinku Buttefly

Se aikanaan vallattuna talonakin ollut mesta oli aika kiva. Siäl oli kylläkin kaikenlaista rojua ja seinät graffiteissa mutta minust jännä meininki. Uin kuin kala vedessä muitten mukana eikä kukaan nyrpistänyt nenäänsä siksi että olen koira. Iso koira. Päinvastoin, sain olla perhosena (Pomo lainasi omia siipiään hetkeksi) ja äänimiehen kanssa yhdessä laitettiin taajuudet kohdalleen. Lisäksi tarkistin kässärin.

Aika kuuma kyllä oli ja säikähdin ensin kun hipit alkoivat tanssia. Mutta alkuhätäännyksen jälkeen istuin äänimiehen lähellä turvassa. Suurimman osan ajasta makoilin ja katselin porukan meininkiä.

Ohjaaja olikin sitte superihana ja saan tulla uudestaakin sparraamaan.

Treeneistä lähdettiin hiukan aikaisemmin kun muut sillä Kummitytön synttärikekkerit odottivat. Pikkusisko oli nuhainen (eikö se tiedä että nuha lähtee nuuskimalla) mutta jaksoi lähteä mukaan. Perillä vasta oikeasti tajusin mikä on tilanne ja löin pihalla jarrut päälle -sisällä oli kaksi Russelia, jotka lietsoivat toisiaan tappamaan minut. Pomo suojeli minuu ja päästiin makuuhuoneeseen korvia huumaavan mekkalan saattelemana. Odotin siellä kunnes toinen Russakoista lähti kotiinsa. Loppuilta meni ihan hyvin. Olimme talon väen Russakan kanssa eri puolilla huonetta, pääsin jopa sohvalla ja sekös v*****i sitä kääkälettä. Huomasin sen kävelevän ihan jäykkänä ja tiesin, etä se laski mielessään sataan monta kertaa.

Kuvassa pöydän ääressä on Nuhainen Pikkusisko, Leuka-Satu ja Vierut, joilta aikanaan sain Kerran Puraistavan Possun tuparilahjaksi. 

Mutta missasin Kummitytön ilon kiljahdukset ja tasajaloilla pomppimisen ollessani makuuhuoneessa. Se sai sen Gärmeksen. Tiedän kyllä tunteen sillä jokin siinä elikossa minuunkin vetosi. Olisin halunnut ravistaa siitä ilmat pihalle sillä sekunnilla kun näin Gärmeksen ihanan muodon ja punaiset houkuttelevat sydämet sen lämpimää kehossa. Tunsin jo leuoissani miten tämän lieron niska menisi poikki ja kuoleva käärme joutui antautumaan vahvempansa edessä

Jäi kyllä vähän epäselväksi, että miksi Kummitytöllä oli pahvista tehty Satakunta- kruunu päässään. Ehkä se vaan oli niin hieno.

Mutta arki koitti pian. Mökötin tänä aamuna. Pomolla oli kiire, taas, töihin ja mun olis pitäny kakata käskystä. -20 asteen pakkasessa. Kakkaa ite niin että toinen vahtaa ja hoputtaa vieressä. Ihmisillä on ilmeisesti sellainen käsitys eläimistä, että toimimme napista painaen.

Pari kertaa kun olen ripuloinut sisälle niin olisi tehnyt mieli todeta, että napissa oli kuule nyt sähkövika.