Me kun asustellaan Pomon kanssa perin kahdelleen, niin aina yhdessä ollessa vietämme laadukasta sohva-aikaa. Tuntuu kivalta kun tassuja hiplaillaaan ja nukahdan monesti vaikken sikapiikkiä ole saanutkaan.
Kuun puolessa välissä Pomon energia laskee hetkellisesti kun pitää maksaa laskuja. Ilmeisesti se liittyyy "tili tuli tili meni"- hokemaan mitä ihmiset vaivautuneesti sanailevat. Ei ole minul niitä murheita. Ruoka tulee päivittäin kuppiin ja lisääkin saa tarvittaessa. Olin kuitenkin hengessä mukana kun sitä tiliä tyhjennettiin.
Varoittelin taannoin jo keltaisen lumen vaaroista. Turkan tyyliin lumeen voi tehdä keltaisella myös taideteoksia, joihin me koirat ollaan erikoistuneita. Minul ei aina riitä maltti rauhassa pissailla vaan saatan liikkua vaikkapa citykanin hajun perässä samalla. Tein erään kerran pomoon vaikutuksen viiden metrin jäljellä. Pomon mielestä voisin pitää valokuvanäyttelyn mutta ehkä aihe on liian primitiivinen nykyihmisille.
Ilmeisesti tiibetinspanieli, tai -mastiffi, oli käynyt Kumpulan nurkilla sillä jälki oli kuin suoraan Nepalista. Tai jostain siält Himalajan munkkifarmeilta.
Toki, voihan kyseessä olla miesihminenkin. En vaan ymmärrä tekstin sisältöä siinä tapauksessa. "Misshhä ma oike oon per...le...?" Miten kukaan voi eksyä matkalla ravintolasta kotiin? Ja että sitä pitää kysyä noin hankalasti?
Muuntauduin eräänä iltana väsyneeksi katkaravuksi. Ihan vaan vaihtelun vuoksi valloitettuani 3/4 sohvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti