Optimaalista optimismia

Vietettiin Pomon synttäreitä pääsiäissunnuntaina koirille tarkotettussa saaressa. Siäl missä eripuraakin syksyllä syntyi. Mutta nyt oli lunki meininki. Ei Frejan kanssa vaikeuksia koskaan tule kun se on sen verran yksinkertainen. Paitsi että jäälle se meinas jäädä jumiin. Jäälautan ja rannan välissä oli 30 senttiä vettä nimittäin.

Posse kävi myös treenaamassa päsärinä. Korsossa sille oli yllätyksenä skumppaa ja tsemppistä. Tuossa iässä ei enää voi pärjätä kun on niin vanha (kuulemma naisten parissa kovin yleinen syy kun ei saa tulosta aikaan. tai oikeestihan sillä haetaan sitä kyllä sä olet tosi hyvä-kannustusta). Siksi oli hyvä, että se sai vähän apua ikäkriisiinsä.

Isoin astia on yhden isopäisen pikkukoiran ateria, joka ilmeisesti on kirveellä hetki sitten valmistettu. Siis se ruoka on hirvee ja sain sitä miäkii kotiintuomisina.
Juhlamukeissa oli palautusjuomaa. Joo niin varmaan.

Nuoret naiset ne vaan jaksaa.

Mutta flunssa se iskee ihmisiin vaikka mitä palkkaria vetäis. Tai niitä monivitamiinisinkkimangnesiumkalaöljyjä. Hyvä siis, että tuli paljon treeniä alle niin voi räkiä menemään muutaman päivän. Kisoihin on kuukausi aikaa ja ehkä Pomon on nyt paree sairastaa jos meinaa niitä venakoita sitten haastaa.

Alla kuvaa mun lepopaikoista Jakiksessa. Aika parasta on kuitenkin nojatuoli. Siinä Kukkasjarikin aika usein nukkuu kiepillä kun on ottanut muutaman.
Omaa mestaa meillä ei Pomon kanssa viäl ole vaikka välillä se on jotain kämppiä käyny katsomassa. Luulen, että seuraavaksi lähdetään Korsoon evakkoon sillä Jakiksen väki tuskin haluaa meitä enää nähdä kun tulevat viikon päästä mökiltä. Korson isopäinen Ahti. Siinä vasta kivaa seuraa tiedossa. Onneksi se sentään kuuluu Pallittomien lajiin.

 

Lopuksi tarina pääsiäisratikasta:

Ajelimme uudenmallisella ratskulla Kaivarista kohti Hakaniemeä. Oltiin kivasti asetuttu aika lähelle menopelin alkupäätä eikä juurikaan ihmisiä ollut kyydissä. Eräällä pysäkillä alkoi sitten tapahtua. Sisään astui tyylikäs rouva kahden kyynärsauvan kera. Dialogin toinen osapuoli istui etupenkissä, jossa on isompi jalkatila kuin muualla.

Rouva katsoo kyytiin noustessaan keski-ikäistyvää korvalappunaista, jolla on tukka takaa litassa ja joka pitää laukkua sylissään kuin viimeistä päivää. Rouva ei sano vielä mitään, katsoo vain.

KN (korvalappunainen): Minä istun tässä.

VR (vanha rouva.): No niiiiiiiiiiinhän näytät istuvan.

KN: Minulla on oikeus tässä istua.

VR: No kyyyylllä. Istu sinä siiiiiiiiiiiiinä vaaaaaan. (tässä vaiheessa ne vähät ihmiset, jotka vaunussa matkustavat, saavat takautumia vanhoista suomalaisista elokuvista, niissä kun puhutaan vähän hassulla tavalla)

KN: Ole hiljaa.

VR: Voi voi sentään. Eikö tässä maailmassa enää ole käytöstapoja. (rouvan nuotti on edelleen melko teatraalinen. katsoo meitä muita saadakseen asialleen voimaa)

KN: Ole nyt raakkumatta. Mene muualle siitä seisomasta. (rouva siis seisoo siinä jalkatilassa heti kuskin takana ja pitää kaiteesta kaksin käsin kiinni.)

VR: Tuommoinen nuori lehmä. Eikö anneta vanhalle ihhhhhmiselle istumapaikkkkkkkaa.

KN: Itse olet lehmä. Mene jo muualle tai ole hiljaa tai. (nyt itsekin jo vähän kiinnostuin että mitä tai)

VR: Ai kauheaaaaaaa sentään tätä nykymenoa. Eikö yhhhhhhhtään arvosteta. (silmäilee meitä muita, jotkut jo vähän paheksuukin mutta epäselväksi jää kumpaa pitäisi paheksua)

KN: Sinulla on siitä mahdollista mennä muualle. Minulla on oikeus istua tässä. Ja ole nyt jo hiljaa. (vetää hupun päähänsä kun on vilkaissut taakseen ja nähnyt meidän kaikkien tuijottavan, minunkin)

VR: Milllllläs minä, vanha ihhhhminen tästä pääsen minnekkkkäään. Sinä, nuori ja jalat toimii. Eikä anneta paikkaa issstua. Saakeli.

Tämä jatkui todennäköisesti niin pitkään, että toinen heistä poistui ratikasta. Me jäätiin Hakaniemeen ja myöntää täytyy ettei hetkeen ole tälläistä teatteria nähnytkään.

Tässä oiva linkki meille kaikille. Että mahduttais samalle maapallolle edes jotenkin.

Nostamisen kevyt olo

Hiilaritietoisia ihmisiä on tätä nykyä paikat pullollaan. Tai ehkä vois sanoa, että paikat on pullollaan niitä ei-hiilaritietoisia. Oletteko nimittäin panneet merkille miten monta hiilaripömpöösiä vastaan kävelee päivän mittaan? Miä oon sen huomioinut mutta ajatellut samalla, että suotakoon se jos kerran perunasta pitää.

Kukas sitä on toiselle neuvomaan mitä suustaan alas pistää - tai päästää ulos. Asia nyt vaan on niin, että ilman ihmisiä ei maailmassa olis yhtään ylipainoista koiraa. Ja jos kerran oma ruokavalio on mitä sattuu niin tuskin lemmikin ruoansulatusfysiologia on yhtään sen paremmin hallussa. Harvemmin kuitenkaan kyseessä on elämä tai kuolema. Vaikka toisaalta se kuolema kyllä on, sillä terveyden myötä elon pituus kärsii kummasti.

Onko niin, että tehdään vaan juttuja ilman että koskaan mietitään miksi? Eikö kukaan koskaan ajattele miksi Iskelmä Radio soittaa Pate Mustajärveä? Tai miksi sitä yleensäkään soitetaan millään kanavalla. Eikö Pomokaan ollenkaan ajattele, että kun se täyttää neljäkymmentä niin evoluutio on päättänyt jo sen puolesta, ettei niitä nuoria ja viriilejä miehiä enää tarvita?
Pomon touhuissakin sen siis huomaa ettei luontoa vastaan voi taistella. Keväällä varsinkaan ei kannata ajatella viisaasti koska lisääntyminen on ottanut vallan joka paikassa.

Luonto pyörittää omaa juttuaan surutta vaikka ihminen miten haluaisi toisin tehdä. Riittävästi kun muokkaatte meitä koiria pehmonallen näköiseksi niin lopulta se osuu omaan leukaan. Rangaistus on karmaiseva: loputonta istumista päätteen äärellä ikkunattomassa työhuoneessa. Tekemässä tärkeää työtä, onhan sen joku muu sanonut miten tärkeää se on. Lonkankoukistajat kiristyy pipon kanssa samaan tahtiin ja lopputuloksena on juurikin samanlainen lopputulos kuin suurin osa koiranäyttelyn voittajayksilöistä.

Vaikka sohva onkin paras paikka niin keksikää välillä jotain muuta tekemistä. Niitä personal trailereitahan on saatavilla monestakin paikasta.

Mummin (60 vee) Kuula on 8 kiloinen.

Saman verran kuin keskivertoäidin kantama keskivertokersa, jota pitkin päivää kannellaan muitten vähän kevyempien huutaessa kiinni lahkeessa.

Miksi banaani on tertussa? No se on Tertun oma asia.

- Jakomäkeläinen viisaus

Juoppolammas ja muut juhlaeläimet

Mulle kävis näin pääsiäisenä irlantilainen olut. Guinness vois olla jees, täyttäis vatsankin eri tavalla kuin nuo vinot mehut. Jos taas olisin lammas niin varmaan joisin jotain jäykempää. Muuten ei joka-aamuisesta pettymyksestä peiliin katsoessa selviäis millään. Tai voihan olla ettei ne katso peiliin. Niinkuin ei moni muukaan vaikka pitäis.
En tiedä miten tuo karitsa selviää pääsiäisen yli. Alkoholi imeytynee turkkiin ja värjää sen punaiseksi. Sitten alkaa rähinä lähimmällä nakkikioskilla kun siellä on toinen samanlainen eikä maailmassa voi olla muita. Lopulta tulee otsikko maakuntalehteen, että "Karitsalle ei käy myöskään pinot noir."

http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Karitsalle+k%C3%A4y+my%C3%B6s+pinot+noir/1329103747914

Tiesittekö muuten mitä eroa on nillittäjällä ja natkuttajalla? Ei mitään. Mutta yhteistä on se, että molemmilla on palava tarve saada olla oikeassa.

Tuli vaan näin pääsiäislomien alla mieleen kun perheinenne lähdette muka kivalle lomalle. Suksi tökkii kummasti rinteessä kun aletaan neuvomaan miten niillä karvereilla lasketaan samalla tavalla kuin aina ennenkin 80-luvulla.
Viimeistään siinä vaiheessa kun paluumatkalla haluaisi hiukan omaa aikaa ajatuksille, niin joku päättää ettei sitte ainakaan sille huoltoasemalle pysähdytä. Ihan vaan siks. Sanomaan pääsemisen ilo on paras ilo.

Voimia pyhäpäiviin - lähinnä niille, jotka eivät sitä luule tarvitsevansa.

Kyllä blondit tietää

Homeless but happy

Hello New Zealand and Christchurch. Grandma and other F*****g Finnish Folk Dancers will be there next week. Visit will be short but please, no earthquokes at that time. And show them that you don´t walk head upside down.

Silloin kun Pomo nostaa kytkintä niin perässä on mentävä mukisematta. Vaikka Jakomäkeen. Ollaan evakossa sen aikaa, että löytyy sellainen koti missä viihdytään. Etsintä on päällä mutta tuloksia kerääntynyt kovin vähän. Pomolla on tietyt kriteerit enkä itsekään täysin mielipiteettä jää näissä asumisasioissa. Se yksiö nyt oli ihan liian pieni ja tiesinkin, että ei ne egot voi mahtua samaan kämppään. Lisäksi vanhoissa puukerrostaloissa on ilmeisesti purut valahtaneet väliseinissä kun naapurin kuiskauksetkin kuului. Tosin miä ne kuulen vaikka oltais bunkkerissa. Pakkokos niistä on välittää.

Kuvassa eräs Manta mietii miksi ruoho kasvaa juuri tässä kohtaa. Se aika usein pysähtyi miettimään kaikenlaista. Usein myös jäi tuijottamaan jotain ihmistä bussissa tai junassa. Minuu taas ei huvita sellanen ollenkaan.

Oon pikkuhiljaa päässyt perille Jakiksen tyypeistä. Naapurissa asuu Lahtaaja. Se käy kuulemma satamassa töissä ja asuu Nautserin kanssa, jolla piisaa mun makuun vähän liikaa energiaa. 
Lähes joka päivä kun ollaan oltu kävelyllä niin toisella puolella katua on juossut Somali. Se juoksee milloin mihinkin suuntaan. Pomo sanoi, että niillä on tapana juosta, joten en ihmetellyt sitä sen enempää. Pomo sanoi myös, että olis tosi kivaa, jos esittäisin leijonaa seuraavan kerran sen ohijuoksussa. No miksei, leikki pitää mielen nuorena. Kerron sitten kuinka siinä leikissä kävi.

Pomolla kulkee treeni hyvin taas ja piti yks Kuulakin tuoda Jakiksen rapulle ruostumaan. Ruosteinen kahva on kuulemma tosi hyvä. Joo, on varmaan. Ja hieno. Tempaamiseen nuo kahva-asiat liittyy ja kaikkihan Pomoa sen työpaikallakin salilla vihaa kun se pöllyttää magnesiumit pitkin lattioita. Teille, jotka ette tiedä, niin mankkua laitetaan kahvaan, jotta pito paranee kun käydään kymmentä minuuttia. Ja joku pito ilmeisesti paranee myös kun pitää iltaisin laittaa suuhunkin. Muutenkin alkaa tuo lisäravinnepuoli näyttää siltä, että normiruokaa ei kohta tarvitakaan. Eikä ole kyllä varaakaan.

Pomo on käynyt erään Hanna-Kaisan luona säännöllisesti mittauttamasa itseään. Ihmisen elämä on pelkkiä lukuja täynnä sanon minä. Mittasuhteet on Pomolla kyllä muuttuneetkin eikä se huono asia ole. Ajattelin nimittäin jossain vaiheessa, että neuvolassa punnitaan kohta tuokin nainen. Vai mikäs se painoraja sinne olikaan?

Minul jäi viime käynnistä Mummolaan pumppulääkkeet mutta en niitä ole kaivannut. Tuo hookoon sininen ajaa saman asian. Lisäksi eräs lampaannäköinen ressin aiheuttaja on jäänyt pois kuvioista, joten olo on aika normaali taas. No more men. Ever.

Katse on tiukasti suunnattuna kohti omaa asuntoa ja pääsen yleensä mukaan niitä tsekkaamaan. Ellei sitä ennen jäädä tänne Jakikseen jumiin lumen takia. Toisaalta, Pomolla on vissiin vakaa aikomus pysäyttää takatalvi kun se lapioi taloyhtiön lumet äsken. Varmistelin taustalla ja olenkin mielestäni aika hyvin osoittanut lähipiirille, ettei täällä kulje kukaan ilman kommentointia.

Pääsiäissunnuntaina Pomolla on monikymmenvuotissyntymäpäivät. Se juhlii Jakiksessa lukemalla uutta kirjaa ja haaveilee nuorista miehistä maukkaan irlantilaisen viskin kera. Siinä samalla juhlin itsekin 4-vuotispäivääni mutta todennäköisesti hiukan rauhallisemmin.