Johtajuusharjoituksia viikonlopun ratoksi

Kuten moni saatta jo tietää, meidän koirien on loppupelissä oltava vaan melko hissukseen kun Pomo määrää. Irlanninsusikoirat ovat jalostaneet tämän ominaisuuden siten, että näyttelemme usein kuuliaisempaa kuin oikeasti olemme. Jossain määrin kyllä sapettaa nuo ulko-ovista Pomon jälkeen kulkemiset varsinkin jos hätä on suurin tai ei muuten vaan oikeen malttaisi.

Myönnettäköön, että viime päivien aikana olen lipsunut kävelyllä johtamaan eikä Pomo tästä oikein tykkää. Mutta mitäs kävelee niin hitaasti. Neljällä jalalla vauhti vaan on tuplasti nopeampaa. Ehkä tästä syystä olen saanut olla paljon vapaana. Tästä kiitollisena vaivaudun kyllä menemään kutsusta luokse ja istun koirapuiston portilla, että saan luvan käydä sisälle (minkä teen aika usein kanuunan lailla että pienemmän kimpoilee pois jaloista räkyttämästä.).

Pomon yksi idoli on Koirakuiskaaja. Pakottaa minut taas tänä iltana katsomaan itsestään selviä asioita mutta mikäs siinä kun samalla kuitenkin rapsuttelee oppiessaan. Amerikassa on kieltämättä moni asia päin peetä ja koirien ymmärtäminen on yksi niistä. Me mitään leluja olla joille pitää laittaa ihmisen mieli. Haloo..

http://www.cesarsway.com/

Pomon ystävä Suski kävi joutessaan Kumpulassa ja on se ihana nainen. Iloinen ja ennenkaikkea pitkämielinen rapsuttaja. Pomo ei aina pidä, että vieraita komennan pitämään hyvänä mutta ei saa jos ei tilaa. Useimmiten kuitenkin käyttäydyn kiltisti vaikka peräpää ei tahdo pysyä kontrollissa kun tapaa jonkun mahtavan tyypin. Häntä sitten aiheuttaa mustelmia ja kiljahduksiakin. Puhuivat Pomon kanssa pääasiassa Miehistä, jotenkin negatiiviseen makuun mielestäni. Välillä tuntuu kun kuuntelee niitä juttuja, että ihmisnaiset ottavat jotkut asiat turhan vakavasti.

Lenkillä löysimme tunnelin. Pomon mielestä se oli tosi jännä, vissiin tuli lapsuus sillä mieleen. Kävi ryömimässä ja katselin sillä välin muualle. Minust se nyt ei ollut reikää lumessa kummempaa. Kakarat kaivaneet ja kastelleet vaatteensa.

Pitkästä aikaa kävelimme sorsalammikon ohi. Kauhee määrä korviin käyvää vaakutusta. Testasin niitä pomppimalla lähelle ja olemalla suuri saalistaja. Kaakatus senkuin yltyi eikä Pomokaan ihan tykännyt. Olin aistivinani linnuista paheksuntaa käytöstäni kohtaan vaikkei kaupunkilaissorsat edes oikeasti tajua että voisin ottaa niiltä nirrin pois tuosta vaan.

Sunnuntaina taisi Pomolla olla päänsärky. Se oli ollut Pikkusiskon kanssa Kääpiöiden keikalla. Tiedä sitten mitä se piti sisällään, irlantilaista ainakin epäilyttää kaikki lyhytjalkaisuuteen viittaava. Kai se liittyi jotenkin Jamesoniin, olisiko se ollut yksi niistä?

Otin itsekin aika rennosti pyhäpäivän, lähestulkoon pyhitin sitä tällä asennolla.

Vikaa saikkua viedään

Huomenna Pomo ajatteli töihin mennä. Hyvä ajatus sinänsä, käy nimittäin yksiö hiukan ahtaaksi ja pikkuvinkkinä jo piilotinkin sen pääsiäisvillasukat mutta löysi ne kun vaihdoin asentoa.

Aurinko on ollut ihana! Kevättä on rinnassa väkisinkin vaikka minulhaa sitä on aina kun metsään pääsee. Veijo, Pomon jatke, on tallissa naapurissa ja kävimme pihalla katsomassa muita värkkejä. Lunta on sadellut jenkkiauton päälle ja taitaa ollakin koko lumimäärä tältä talvelta. Ihan sama mulle.

Mutta tosiaan, läheisyyttä on ollut enemmän kuin laki sallii (Pomo käyttää kyseistä ilmaisua enemmän kuin laki sallii ja ajattelee kai olevansa vitsikäs).
Ihmisten pitäisi enemmän uskoa siihen, että eläinten läheisyys parantaa. Me olemme aitoja antaessamme läheisyyttä ja siitä saisi moni ottaa oppia. =)

Kumpulan lunta ja flunssaa

Helsingin kotona ollaan oltu jo muutama päivä. Pomolla on sairaslomaa ja sille pidän seuraa parhaani mukaan, väsyttävää touhua tosin on se. Onneksi saa luvan kanssa lokoilla samalla soffalla.. Eilen illalla Pomo tuijotti aivottomana Huippumalli- ohjelmaa pinkka nenäliinoja sylissään. Miä olin relana seuraneitinä.

Aamulla kun Pomo oli viimein saanut soitettua töihin että sairastaa ja puettua ylipaljon päälleen, kohtasimme ulko-ovella lumen. Katolla oli innokkaita nuoria miehiä ja aika saakelin äkkiä juoksin pihalta ulos sillä  kolallinen vetistä lunta ei olisi niskassa ollut ihana juttu.

Mutta parasta ehkä kuluneen viikon aikana on ollut joululta jemmaan jäänyt hirvenluu, joka taannoin odotti Pohjalaasen kotopihalla.

Pölyjä vuosikymmenten takaa

Koska talohaaveet ei Pomolla viäl toteutuneet, piti jotakin saada aikaan ja mikäs sen parempi kohde kuin vanha rintamamiestalo ja kahdeksankerroksiset olohuoneen tapetit.. Jäin suosiolla tarkkailupuolelle mutta Pomo höyrysi Pohjalaasen kanssa niinkuin viimeistä päivää. Nuuskivat seiniä innoissaan ja vaihtoivat tietäviä katseita - ne mistään hajuista mitään tiedä. Yrittivät minuukin saada seiniä haistamaan mutta katsoin vaan muka tyhmänä tyhjää hirsiseinää..

Vaarallisia tilanteita silti riitti ja lopulta päätin pyytää ulos kaaoksen keskeltä. Hetki ennen lentävää neljäkymmentäluvun komeron seinää oli hiukan jopa pelottava. Mutta myönnettäköön, että tunnelmaa tuli lopulta ihan kivasti.

from Vaio to Vaio all day long

Sitten kun on vapaapäivä niin eikö sitä vois vietää niinkuin vapaapäivää kuuluu? Pelkkää tikutusta ja bluutuuttausta ja ylikuumia koneita ja piuhoja ja ja ...

Ylikuuma koira on eteisessä nyt juuri kello kuudelta illalla! Ruumiinkieli puhuu.

Uuden tietokoneen myötä valokuvia kansan nähtäväksi

Tänään on taas tullut lunta taivaan täydeltä ja pohdinkin metsätaipaleella rämpiessäni, että voiko tälläisestä koirakin masentua kun hermo meni upottavaan puolikovaan hankeen. 

Viimeisen viikon aikana olen käynyt Mäntsälässä jo kaksi kertaa ja kolmas kerta on huomenna. Onko se nyt niin vaikeaa päättää omakotitalon ostamisesta? Itse olin täysin varma uudesta kodistani jo Rav4:n takaluukusta pihalle ponkaistessani - vihdoinkin maalla!

Mutta käydään nyt paikan päällä vielä joitakin kertoja. Minähän en maksumiehenä onneksi ole.

Juna kulkee vaan.