No hard feelings

Ei tästä tule mitään. Minul on ollut suuria vaikeuksia sulattaa päivittäinen korvan kaivuu. Pomo yritti lepytellä minuu sonnin jalkaluullakin ja hetkellisesti se onnistuikin. Järsin ihanaa luuta leukalihakset kuumottaen (niin kuulemma oikeasti oli) mutta ripuli pitkästä ilosta - taas pakki sekaisin. Oliskohan jatkossa mahdollista, että Pomo itse ensin testaisi antamansa ruuat?

Pari päivää sitten järjestin itselleni ajanvietettä. Pomo tuli kotiin illalla töiden jälkeen, olin ollut aamupäivästä alkaen itsekseni. Pomo oli ihmetellyt rapun ulko-oven aukiolemista, olihan pakkasta kuitenkin reilu parikymmentä. Nooh, ovessa oli viesti:

Päivän kulkuhan meni niin, että vatsaa alkoi vääntämään siinä iltapäivän puolella. Oli pakko töräyttää pienet sohvan viereen, samalle paikalle minne yleensäkin kun hätä yllättää. Mutta koska vääntö vatsassa vain jatkui, alkoi paniikkia pukata pintaan. Pomo oli jättänyt sisäoven auki ja kun tökkäsin nenällä ulko-ovea, niin sehän aukesi. Äkkiä ulos haisevasta kämpästä mutta rapun ovi oli kuitenkin kiinni, joten en pitkälle päässytkään. Vatsassa huusi ja läsäytin kurat naapurin oven eteen kun yritin pästä ulos koko talosta.

Hengailin rapussa tovin ja kävin oksentamassa toisessa kerroksessa toisen naapurin ovella ennenkuin viimein kolmas naapuri tuli ulkoa sisälle rappuun. Piipitin lujasti, katsoin anovasti ja onneksi tunsimme toisemme entuudestaan sillä se toinen, joka siis sai nauttia oksennuksestani, ei ollut varma missä asuin.

Huhuilivat Pomoa ja jättivät minut sitten yksin kotiin kun kerran olin yksin kotona.

Pomo oli treeneistä väsynyt kotiin tullessaan ja vähän harmitti kun se joutui siivoushommiin. Siinä meni kuitenkin tovi kun kotimatto huljutettiin pakkaslumessa, vaikkei siinä tällä kertaa ollut kuin pari hmm, kuraista tassunjälkeä, ja lattia piti luututa läpikotaisin.

Pomo oli kuumassa suihkussa aika pitkään. Ja minä taas ilman ruokaa muutaman päivän ja aika väsynyt.

Mutta kuten jo alussa kerroin, on Korvahiiva ottanut suhteessamme pienen yliotteen. Ymmärrän kyllä ettei aina voi maanitella ja rauhassa odottaa asuinkumppaninsa myöntyvän tarvittaviin hoitotoimenpiteisiin. Silti, se on ainoa keino, sillä pahoitan mieleni kun kiireellä yritetään käydä kipeään korvaan käsiksi. En ehkä ikinä anna anteeksi tätä jatkuvaa puhdistelua etenkään kun se ei millään tavalla liity Sofi Oksaseen.

Pakoilen. Mökötän. Piste.

Toisaalta, mitä tässä valittamaan. Teillä uusavuttomilla ei mene asiat kyllä ollenkaan oheisen tuotteen perusteella hyvin. Aurinkoa silti viikonloppuunne. Kyllä tämä tästä ja kylmä lumi muuten helpottaa peräpään polttelua.