Ostetaan rivitalokämppä radan varresta

Äkkiä. Ei siitä sen enempää.

Varokaa Kevätpörriäisiä

Vatsa on taas siäl missä sen pitääkin ja mielikin melko normaali. Tänään Epe tulee kotiin kun se on ollut poissa jaloista tän toipumisajan. Voi paska. Mut toisaalta, Pomo lähti loman jälkeen töihin, joten seuraa se on tyhj(m)empikin seura.

Oon saanut syödä nyt sellaistakin mitä yleensä ei Pomo laiskuuttaan viitti laittaa. Raejuustoa (pahaa), jauhelihaa (jee), luonnonjukurttia (noh). Nappuloita ei enää saa rouskutella kuivina ja lisäksi menee pilleri jos toinenkin pumpun takia.
Tiistaina kävin viimeks lekurissa ja vasen eteinen on suurentunut ja läppä heittelee omiaan. Siitä johtuu rytmihäiriö. Paras juttu tässä on se, ettei mun tarvi Pomon mieliks juosta yhtään maastokisaa. Voi kyynel mutta minkäs teet.
Mummolääkkeet on käytössä varmaan lopun ikää. Possea harmittaa kun pidän sitä pienempää pilleriä välillä huulen alla piilossa ja sylkäisen sitten pois kun silmä välttää. Siitä nimi mummolääke. Mummotkin tekee niin kuulemma. Eikö mummoille sitten laiteta sen takia pillereitä nieluun niinku mulle?

Jotkut tekee lumienkeleitä mut miä teen mokkaneniä. Koska olen ollut potilaana niin Pomo ei voinut huutaa ettei se kävis mun pumpun päälle. Oman pumppunsa se kyllä saa ylikierroksille asioista, joita koira ei aina käsitä. Luulen, että kun Epe tulee taas himaan niin Pomo käy mun purkeilla aika taajaan.

Tutustuin Nelli-irlikseen Viikissä. Tyttö oli käymässä kahteen kertaan samaan aikaan. Ei käy kateeks sen tilanne. Hiusmurtumasta oli Pomoilla puhe mutta ei se Nelliä mitenkään haitannut. Välillä kipsijalka oli vasemmalla puolella ja välillä oikealla. Kai se riippui siitä, missä kohtaa tasapaino oli milläkin hetkellä.

Muutenkin voisitte ihmiset välillä relata meidän koirien touhujen kanssa. Nelli on hyvä esimerkki. Sitä ei vois vähempää kiinnostaa ressata jos jalka on kipsissä. Kun aina on kauhee ressi. Koirapuistossa on tappeluressi heti päällä kun haistellaan muita. Eikös koirien kuulu painia ja leikkiä? Onko ihan pakko aina tohottaa perkele sitä rekku älä nyt tolla lailla- kitinää? Tai sitten huudetaan monen sadan metrin päästä että onko se uros vai narttu. No sittenhän sen näkee kun kohdalle tullaan. Paitsi ettei sitä ihminen edes näe jos ei varta vasten katso. Ja sekös ei aiheuta mitään ihmetystä sitten?
Ei se sukupuoli siitä miksikään muutu siinä matkan varrella. Epen kanssa ei edes kannata kysyä, että mikä se nyt on mikä sieltä vastaan tulee. Tilanne on aina sama. Henki lähtee vaikka olis monineuvoinen. Vai mikä se nyt on kun kastematokin on molempia.

Antakaa meidän olla sellasia kun ollaan.

Ei Pomo minuu kantanu autoon tai lääkärihuoneeseen. Pienet saa muutenkin enemmän empatiaa kun ne herättää jotain hoivatunteita. Paitsi Pomossa, joka on paatunut ja skeptinen ihmisrääpäleitä kohtaan.

Käytiin Järvenpäässä katsomassa Kevätpörriäistä. En itse nähnyt tapausta mutta epäilin sen nukkuvan yhden peittokasan alla ja kävin kuuntelemassa. Miä sentään löysin sen. Pomo meni makkariin eikä tajunnut missä tyyppi lepäili. Mummo sanoi, että se on tyypillistä vanhalle piialle. Totta se mutta samaa ihmettelen, että minkä takia pienet ihmiset pitää niin helvetin pahaa ääntä sitten kun niillä on jotain sanottavaa. Mutta tossa vaiheessa ei maailman pelisäännöt vielä koskekaan. Ne iskee naamalle vasta sitten kun pitäis kavereita hommata.

Pomo kävi myös leirillä treenauttamassa itseään. Valkku oli hommannut venäläisiä Turkuun ja siitä piti sitten maksaa, että näkee ne paikan päällä. Edelleen, siitä hinnasta olisin voinut todeta sen minkä aina uudestaan ja uudestaan joudun sanomaan: treenais lisää. Oli siäl ollut aika rankkaakin lähinnä henkisesti kun tekniikkaa pitäis hioa että sais niitä parempia tuloksia. No mut, mun mielipiteen tiedätte tosta lajista ja sen toteuttamisesta.

Toisaalta, taitaa ampumahiihtäjillä, keihäänheittäjillä ja muilla sellaisilla yhteiskuntanormaaleilla urheillijoillakin olla valmentaja. Joten miksen sitä Pomollekin soisi. Ei se muuten mitään hyviä tuloksia saa aikaan. Omaksi iloksi heiluttajat on sitten erikseen. Niitä näkee pääasiassa puistoissa kävelyteiden varsilla koska harvemmin lähtevät millekään viikonloppuleireille.

Koska varsinaista asiaa ei tässä nyt synny niin katselkaa kuvia. Lopussa vielä yksi "vooooi miten söpö"-reaktion aiheuttaja.

Ja jos olette Tampereella päin niin poiketkaa kahvilla tuommoisessa mestassa. Mutta varokaa jos sinne on tullut myös paikalle niitä ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n allergisia ihmisiä, jotka netissä huutavat kahvilan aiheuttavan hengenahdistusta jo pelkällä olemassaolollaan. Huutajille on ihan oikein, että kun ne menevät bussiin tai ratikkaan, niin niillä on vaatteissa samat allergeenit ilman sitä koiraa. Poissa silmistä poissa keuhkoista.

Maailma parantuu vaikka väkisin siedättämällä.

Torsio porsio

Juu, niinhän se menee, että kun toiselle irvistelee vaikkapa nyt pallittomuudesta, niin sitten napsahtaa omaan nilkkaan. Nilkka oliskin ollut viäl ihan ookoo mutta kun vatsalaukku kiertyy 180 astetta niin alkaa olla vitsit vähissä.
Veti meikäläisen veteläksi ja Pomon kylmänrauhalliseen paniikkiin. Pääsin Variston Beckhamin ambulanssilla, tojotalla, Viikkiin ja siäl suoraan leikkauspöydälle. Pomo passitettiin onneks kotiin, en olis jaksanu sen besserwisserhömpötyksiä yhtään. Mutta ehkä tässä tilanteessa sillä olis kerrankin ollu suu supussa. Vaikka kyllä se mutisi leikkaavalle lääkärille jotain irlisten nukuttamisesta, johon sai vastauksen, että kyllä meillä tuolla mapeissa on tiedot ajantasalla.

Mulle siinä vaiheessa ihan sama kuhan pääsisin pian unten maille. Kipu kun ei ollut ihan pintahaavan kirvelyn luokkaa. Onneksi eläinten ruokateollisuudella on vastaus kaikkeen.

Kaikki tää alko maanantain vastaisena yönä. Syytä ei tiedä kukaan koska en sitä kerro. Olin kuitenkin Varistossa hoidossa koko viikonlopun ja maanantaina vaan alko vatsassa kipristellä (siis puukonväänteitä ne oli).
Posse tuli kattoo minuu ja ottikin kotiin mutta onneks se tajus pysähtyä matkalla Käpylän lekuriin. Näytin vissiin huonolta.

Siäl piti oottaa tunnin verran ja kun lekuri tuli töihin niin se sano jo eteisessä, että ei sinul ihan hyvin oo asiat. No ei ollu ei. Ja sekin keskustelu jäi mieleen kun Pomolta kysyi eräs hippi koirineen, että miks toi on noin rauhallinen, kun lötkötin lattialla lotkauttamatta korvaanikaan. Pomo totes, että siks ku se on kipee.

Olis hipilläkin jääny aamusätkät käärimättä jos olis omalle kohdalle käynyt.

No mutta jonkinlaisen ongelman tilanteeseen aiheutti se, että minul oli syrän sykkyrällä. Rytmiä oli niinsanotusti himppasen verran liikaa. Jopa sumpaamiseen sitä olis ollu liikaa. Röntgenissä selvis vasta syy ja eikun soittoa Viikkiin, että täältä tulee yks torsio. Torsio. Voi v****u. Ei minul raajoissa mitään vikaa ollut. En kuitenkaan jaksanut väittää vastaan.

Olin kuulemma arytminen koko leikkauksen ajan. Voi ollakin, en tiedä kun en ollu hereillä. Lidokaiini on Pomolle sellainen sana, joka saa sen itkemään. Oli vetistelly koko maanantai-illan kun olin jo teholla leikkauksen jälkeen. Murehti vissiin etukäteen asioita mitä ei ollu edes tapahtunu ja eli jotain telkkarin lääkärisarjaa. Toisaalta, kun aloin olla tolpillaan niin murehdin miäkii. Pääsin onneks kotiin seuraavana päivänä syränultran jälkeen, että pulssi tasaantuis. En oikeen ole tottunut yksikseen olemaan kovissa paikoissa. Tai muutenkaan missään muualla ku kotona.

Nimittäin kun aamulla mentiin uudestaan Viikkiin niin eteisessä kävi taas aikamoinen sutina. Vois melkein jo sanoa, että kyllä siäl jonkinmoista tuuletusta kävi sillä läpässäkin todettiin leikkauksen jälkeen vuotoa. Nyt minul on, toistaiseksi, lääkitys päällä ja pitää ottaa rauhallisesti, että rytmit tasaantuu. Ens viikolla ultrataan taas (ei, en ole paksuna enkä onneks näitten löydösten perusteella tule koskaan olemaan) ja kai sitten osaavat päätellä mistä on kyse niitten rytmien suhteen.

Ilmeisesti ei ole olemassa tilannetta, etteikö mulle löytyis jotain tosi kivaa päälle. Pomolla välähti taas kun se muisti, että toppi, joka ei ole mahtunut sille ikinä, olikin mulle sopiva. Kauluria mulle ei nimittäin laiteta. Niin varmasti rikon telkkarin jos sellasta tarjotaan. Epe näytti siinä jo riittävän tyhmältä - sen lisäks että se jo valmiiks näyttää tyhmältä. Mut ei fiksun näköinen näytä jonkun kaulurin kanssa ainakaan fiksummalta. Plus että se päässä kaikki kuuluu kaikumalla ja jos ette usko niin laittakaa omaan päähänne ja miettikää miltä nyt tuntuu. Voitte kysyä naapurilta myös miltä näyttää.

Sain tuhdimpaa kipulääkitystä perjantaihin asti. Olispa hippi Käpylässä tiennyt.

Eka ruokailu kotona kun viimein annettiin syötävää. Ei kai se nälkä mihinkään lähe vaikka vähän käydään mahalaukkua viilaamassa.

Tää asuste on edelleen jalostettu ja perseen päällä lukee Tapout.

Että tämmönen reissu tällä kertaa. En vältsisti suosittele. Olenkin yrittäny tässä pikkuhiljaa palailla normimeininkiin ja se onnistuu varmaan kun Epe on pois jaloista. Sillä kaverilla kun on taipumus saada kenen tahansa paineet korkeelle jo pelkällä olemassaolollaan.

Tiesittekö, että normikakka on merkki toipumisesta. Pienikin sellainen käy.