Pomolla oli keskimäärin kymmentuntisia päiviä töissä ja olenkin nukkunut osittaista talviunta päivisin. Tosin nukun muutenkin aina kun mahdollista mutta silti - yksinolo ei ole herkkua.
Onneksi tilanne muuttuu keväällä kun Pomo siirtyy lähemmäs hommiin. Työmatka puolittuu ajallisesti ja iltavuorot ovat lyhyempiä. Sopeutumistahan se toki minultkii vaatii varsinkin kun Pomolla kohentuu mieli ja virtaa on enemmän.
Vuoden alusta perheeseemme on asettunut kolmas jäsen Venäjältä, Kuula nimeltään. Melko harmiton muuten mutta aika painavan oloinen. Se on vienyt Pomon huomiota lähes päivittäin ja siitäkin syystä olen ollut hiukan karheana. Koirapuistossakin rähähdin yhdelle takapään takiaiselle vaikken yleensä sano kellekään mitään. Tapasimme vehnäterrieri Tahvon metsässä ja sillä pojalla on tapana keskustella myös enemmän häntäpääni kanssa. Näkyykö häntäni alla peräkoukkua kärrylle hä?
Onneksi useimmat koirat täällä Kumpulassa ovat niin pieniä etteivät edes ymmärrä kohdanneensa lajitoveria kun vastaan tulevat. Toisaalta en oikeen enää jaksa kuulla sitäkään kun taivastellaan kokoani. Ja sitten oletetaan että isoa pitää pelätä. Kerran vaihdettiin pari sanaa erään puudelin kanssa kun omistaja viimein uskalsi päästää sen sylistään maahan. Puudeli totesi, että hermo menee kun pitää ylisuojella. Kyllä me koirat hei handlataan nää tapaamiset, keskittykää te ihmiset vaan juttelemaan säistä.
Pomolla oli tällä viikolla myös Tyhy-päivä. Silloin ihmiset lähtevät työkavereittensa kanssa tekemään jotain ennaltasuunniteltua hauskaa. Pomo oli Talmassa. Se oli niin poikki kun tuli kotiin, että käytiin pikaisesti ulkona ja sitten nukahdettiin sohvalle, Pomo ensin. Olin haistavinani minttukaakaon tuoksua.
Tänäänkin olin itsekseni kun Pomo kävi katsomassa muitten venäläisten kisoja Hyvinkäällä. Aikoo ilmeisesti itsekin osallistua kun saa treenattua riittävästi että kehtaa mennä. Eikä sillä niin huonosti mene mutta ei tuo touhu ihan järkevältä näytä. Tai ehkä muutaman Guinnesin jälkeen siitä löytäisi jotain hohtoa. Tai osaisi katsella klippiä niin ettei tuntisi olevansa itse nurinniskoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti