Parta se miehellä olla pitää

Ihmiskisoissa jaetaan erilaisia lätkiä kun saavutetaan jotain hienoa. Jääkiekkoilijat lätkii ensin jäällä ja sitten niille laitetaan kaulaan lätkiä jos vaan risuparran läpi saa pujotettua. Vähän luulen, että erityisesti nuo jääkiekkoilijoiden parran kasvut kiihtyy sen myötä mitä lähempänä on viimeiset ottelut. Useimmat niistä näyttää aika kauheilta, varsinkin ne granlundit joilla parta ei vielä edes kasva. Ne onkin siinä tapauksessa sellaisia pikkuäijiä vasta mutta saavat statustaan nostettua kyllä mikäli pelaavat hyvin. Sitten missitkin alkavat kiinnostua eikä ketään lopulta haittaa vaikke parta vielä ihan kasvaisikaan.

Mitenköhän partojen käy tänään kun Suomen joukkue pelaa taas viimeisen ottelunsa kun muut ei enää halua pelata niitten kanssa?

No mutta Pomolla ei ollut mitään play off- juttuja. Tai mistäs sen tiedän kun olin Varistossa relaamassa koko edeltävän viikon ettei se olis ressaantunu lemmikkinsä hoidosta. Muuten se kyllä on noissa on-off asioissa kunnostautunut.

Lätkä tuli kotiin niistä kuulakisoista. Onneksi ei sitä poikaa minkä ne jääkiekkoäijät aina saa. Ei lätkää mulle ole esitelty eikä muillekaan kun ei kuviakaan ole. Ilmeisesti sitä mitalia isompi juttu oli kuitenkin tempoa kuula kansainväliselle tasolle. No mutta voishan sen lätkän lähettää sellaiseen kulta rahaksi- firmaan. Siinä sitten tulis ilmi ettei se oikeesti edes ole kultaa. Toisaalta, eihän ne firmat muutenkaan lähetä lopulta rahaa.

Jos kerran on niin tärkeetä noi mitalit niin olisvat edes aitoja.

Ette ikinä arvaa mitä poden tällä hetkellä. Ripulia. Nolottaa myöntää, että olen Korsossakin jo päässyt merkkaamaan olohuoneen maton. Tosin ihan vähän vaan siitä kulmasta. Kävi niin, että yläkerrassa kukaan ei heränny ajoissa ja johonkinhan se oli turautettava sitten. Pomon hämmästys oli tosin aika suuri sillä läjä oli tällä kertaa vain sellainen mikä ehkä labradorinnoutajasta lähtee.

Eilen Pomo pakkonieletti minul Canicuuria ja tänä aamuna taas. Ahti oli kyseisen ajan keittiön pöydän alla piilossa. Hyvähän siält oli huudella. Lekuriin pitää mennä kuulemma maanantaina jos ei vatsa asetu.

Kyllä näitä vatsanväänteitä on ollut jo ihan riittävästi. Kohta ei rahat riitä niiden hoitamiseen. Joudun sitten varmaan Korson S-Markettiin kassalle.

Liikunnallisessa huushollissa joutuu väistelemään kaikenlaisia välineitä.

Välillä väistelen talon emäntää. Tai aika usein sillä sen tielle ei viitsi asettua missään asiassa. Sillähän on myös yliluonnollisia kykyjä tietää mitä koirat milloinkin tekevät. En enää ikinä yritä ottaa makkaraa ilman lupaa.

Luulin, että Pomon kummitytöllä on ainoastaan Gärmes-fetissi. Korson Ahti kietoutuu tähän iltaisin ja voitteko uskoa, Ahti tappaa hitaasti kyseisen Gärmeksen uudestaan ja uudestaan. Mahtaa kaverin leuat olla kuluneet kun se naksuttaa niskaa poikki ilta toisensa jälkeen. Onneksi Gärmeksellä on silmät, että tietää edes mistä päästä pitää purra. Ahti on saaliistaan myös kovin mustasukkainen. Ihan niinkuin haluaisin koskea siihen räkäiseen pötkylään millään tavalla. Se on vähän sama kun joissain parisuhteissa kun emäntä ei kiinnosta isäntää yhtään mutta kun joku muu on emännästä kiinnostunut niin se tapetaan. Joko emäntä tai se kiinnostunut.

Siten ei kyllä jää epäselväksi kuka on isäntä.

Joukkueen auton pääsin tyyppäämään eräänä iltana kun mut viimein haettiin Varistosta. Ei siinä mitään, voisin olla siäl useamminkin. Mutta kyllähän koiran omistaja on se joka koirastaan pääasiassa huolehtii eikä muut. Melkein nukahdin penkille.

Tätä lajia katsellessa nukahtaa satavarmasti. Kokeilkaa miten pitkään jaksatte katsoa. Ja kuunnella.

Guugeli sentään

Pomolla on huomenna tiukat paikat. Sen pitää nostaa sitä saakelin kahvakuulaa ja todistella jotain, mitä nyt yleensäkään ihmisillä on tarve todistaa noissa urheilujutuissa. Minul ei tulis mieleenkään lähtee tekemään mitään vastaavaa ihan vaan siks että voin. Siinä vaiheessa jos pitää tehdä muuta kuin makoilla niin siihen pitää olla hyvin pätevä syy. Jänis tai vastaava. Ruoka. Rapsutukset. Mut ei kahvakuula.

Olen aikaisemminkin kyseenalaistanut koko lajin enkä ole vieläkään vakuuttunut rautakuulan nostamisen järkevyydestä. Pelaamista tuossakin on - kuten jokaisessa ihmisen keksimässä asiassa. Ja kun ei pärjätä niin kerrotaan juttuja pienistä käsistä tai pyöräilyhousujen kiristamisestä. Pomon touhuja katellessa en vaan voi lakata hämmästelemästä, että miten noin yksinkertasesta asiasta voidaan tehdä todella vaikeaa.

Ei luulis pallon ylösnostamisen olevan rakettitiedettä.

Oltiin Pomon kanssa hetki sitten molemmat Varistossa hoidossa. Miä en kyl ollut ihan varma kuka hoiti ketä sillä Pomo tuli mun hoitopaikkaan hoitamaan Venniä koska mun hoitaja oli Latviassa Frejan kanssa. Eli periaatteessa miä olin ilman hoitajaa. Ei se silti eloa muuttanut enkä yleensäkään ole niin tarkka siitä kuka on kenenkin kanssa.
Makoiltiin telkkaa katsoen koko lössi samassa pedissä. Ihan kivaa se oli sillä Rane oli mökillä. Vaikka olenkin sen kumisaappaan kanssa sinut nyt kun silläkään ei ole palleja. Kummasti kaikkien olo on parempi ilman niitä. Ranella itselläänkin.

Korsossa tekivät yks päivä makkaraa. Siihen tuli lammasta ja hirveä. Eräänä iltana kun kukaan ei nähnyt (Pomo oli saunassa ja Krisse-emäntä olkkarissa) niin otin keittiön pöydältä pätkän. Emäntä kuitenkin vaistosi jotain tapahtuvan vaikka tosi varovasti otin makkaran päästä kiinni ja vedin sen lattialle. Kerkesin pienen pätkän nielaista kun ukkosmyrsky alkoi. Jähmetyin paikoilleni ja sillä hetkellä esitin tosi paljon chihuahuaa. Se tosin olis tukehtunut siihen makkaraan koska tavara oli sitä itteesä eikä siksi kovin helposti nieltävissä.

Kuuntelin huudot niska kyyryssä ja menin sitten eteiseen häpeämään. Minkäs miä sille voin, että kuulin lampaan kutsun ja sitten se vaan menin mun suuhun se pötkylä. Niinhän sitä muitakin suuhunmenemisiä aina selitetään.

Ahti on siitä outo koira, tai siis siitäkin, että se tykkää oleskella kasseissa. Sieltähän se aikanaan on lähtöisinkin, joten ehkä juuri sen takia. Noh, nyt sille kelpaa Ikean sininen kassi tai niinkuin eräs kaunis päivä ulkona, grillin päällä pidettävä pussi.

Tyypillä on myös ehkä karsein kampaus ikinä. Asia vaan korostui kun se kävi suihkussa. En väitä että minul olis aina kampaus kunnossa, tai että kävisin kovin usein suihkussa, mutta en todellakaan haluais pitää kasaripehmistä. Pomokin on kerran kuulemma seurustellut miehen kanssa jolla oli sellanen hassu pehmis. Se liittyi jollain tavalla tönttötukkaisten rokkimusiikkiin mutta ei ollut ilmeisen onnistunut.

Korsossa on sellainen hyvä surffimeininki. Nyt Valkun joukkueella on nimikin ja osa naisista on rampannut hakemassa hupparia ja milloin mitäkin Ahdin huushollissa. Vanhassa ambulanssissa on seuran logoteippaukset ja sitä on jotenkin pimpattu. Amerikassa asennetaan telkkareita pakettiautojen pohjiin mutta Korsossa käännetään penkit nurin. Otetaan läppäri syliin ja kuunnellaan Radio Rockia. Kai se on jotain köyhän miehen pimppausta sitten.

Moby on kuitenkin asiallinen mies eikä kanna mitään isoja ketjuja kaulassaan tai pukeudu liian isoihin housuihin. Mitä siitäkin muuten tulis jos juoksuaikaan kulkisin housut polvissa? Lenkillä kävelisin nykien, tai vähän niinkuin ontuisin, kun se olis tosi cool, ja näyttäisin erilaisia käsimerkkejä?

Mobylla ei myöskään ole pehmistä. Eikä joukkueen likoillakaan.

Audimiesten älynväläys

Mistä ootte päätelleet, että me koirat tykätään olla takakontissa kun kuski päästelee tuhatta ja sataa? Asialla näyttävät olevan insinöörit, jotka valkolakki päässään naamioituvat näin vappuna älykkääksi vaikka toiminta näyttäisi kaikelta muulta.

Mitä muuta silloin voi odottaakaan. Auton suunnittelu sais ihan uuden näkökulman kun samaiset insinöörit laitettais muutaman ratakierroksen ajaksi tavaratilaan fiilistelemään. Toisaalta, onhan se hyvä, että perusperheeniskä saa vielä näyttää olevansa mies vaikka pääasiassa kuskaa vain kakaralastia paikasta toiseen. Kukapa ei toisten silmissä haluaisi olla jotain muuta kuin todellisuudessa onkaan.

Taitaa vaan olla niin, että se sukupuoli, johon vaikutus yleensä halutaan tehdä, ei ymmärrä miten hienosta vehkeestä lopulta on kyse ja kaikki kukkoilu menee perin hukkaan.

Korso. Vappu. Apua.

Ette usko tätä koska en minäkää. Asun talossa jossa isännällä on kolme vaimoa ja yksi lapsi. Eikä ole mistään mamuiluista kyse. Vappuaattona yksi vaimoista lähti lapsineen Espanjassa käymään ja niin olisin miäkii tehnyt mutten voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Lisäksi isopäinen ja jalaton koira suuntaa muhun merkitseviä katseita tuon tuosta. Tällä kertaa kyse ei ole lemmestä, uskoisin, vaan puhtaasti kateudesta. Minul on kolme kertaa pidemmät jalat ku sillä.

Hyvä homma tässä kommuunissa on se, että pihalle mahtuu. Olenkin siäl lähes koko ajan. Kävelytiellä riittää haukuttavia ja kevätilmatkin on suosineet. Jotenkin minul vaan on vapaampi hengittää ulkona eikä kukaan katso liian pitkään.

Pomo on saanut jatkeensa Laihian tallista jo hetki sitten ja ensimmäinen huoltokin on tehty. Sinne meni taas kesän ruokarahat. Laihialla tulee olemaan sutinaa kevään mittaan enemmänkin sillä perheenlisäystä on odotettavissa. Ihmislapsista ei Todellakaan ole kyse, sen nyt voi arvata kaikki jotka on kyseisen talon väen kerrankaan tavanneet. Ja minust se on myös hyvä juttu. No mutta Saksasta pölähtää rotukaveri Laihialle. Siinä vaiheessa kun se ekan kerran maaperää Etelä-Pohjanmaalla tapailee niin olen sata varma, että se kysyy lähintä teroitettua aidanseivästä mitä päin juosta.

Taitaa takapihan joen pintakin olla laskenut sen verran ettei hukkuminen ole vaihtoehto.

Vaikka eläinrakasta se meno on. Ruokaa saa varsinkin kun tekee itsensä tykö ja halataan silloinkin kun haluais nukkua. Mikä siinä muuten on, että silloin kun olis parhaat unet menossa niin tullaan säslättämään jotain korvan juureen ja vääntäydytään päälle ihan väkisin. Senkö takia meistä näin isoja halusitte? Eikö teillä ole puolisot sitä varten? Ja jos on muttei nappaa niin vaihtakaa.

Laihialla otetaan lungisti. Ehkä ainoa paikka Suomessa missä se ei maksa mitään.

Tuulikki, joka oli ennen läski eikä siksi ole ikinä sietänyt läskejä ihmisiä. Mun mielestä Tuulikki on vaan liian pienenä nähnyt liian monta skotlanninhirvikoiraa ja on saanut päähänsä, että itsekin pitää olla köyryselkäinen ja tosi nopea. Luoja, ihminen, päätti, ettei Tuulikki ole kumpaakaan. Onhan tästä ennenkin varmaan ollut puhetta.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa. Helinä ja Torsti, joista jälkimmäistä ei onneksi nähdä samassa sängyssä Pomon kanssa. Tai jos nähdään niin miä muutan pois. Vaikka nyt olenkin jo valmiiks ilman kotia niin silti.

Tänään on Korsossa jonkinlainen avointen ovien päivä. No, sitähän se on ollut jo aika pitkään. Kolmas vaimo kotiutuu vasta loppuviikosta mutta muuta porukkaa ramppaa ressiin asti. Taas päivitellään kokoa ja kun ei vaan kiinnosta, että aina pitää selittää samat asiat. Syön just niin paljon kun ruokaa annetaan ja liikun jos huvittaa. Ei ne asiat muutu miksikään.

Talon väki aikoo vapun kunniaksi (mitä kunniaa se muuten tarvii että kuola poskella örvelletään pitkin kaupunkia?) tehdä itse makkaroita ja se on ehkä paras idea ikinä. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä kyllä osittain täytyy olla tyytyväinen nykyiseen mestaan sillä ruokapuoli on melko lihavoittoista. Tänä aamunakin lorautettiin vähän hirven verta aamupalaan kun tarpeeksi kauan pummasin.

Pomon perusaamiainen, jota ei blenderikään meinaa sulattaa.

Valtasin petiä kun en viittiny iteksee jäädä alakertaan.

Sen vaan sanon, että omakotitalossa on kyllä ihan liikaa hommia. Pitää istuttaa milloin mitäkin siementä (isännällekin riittää vaan ne kolme vaimoa), multaa siirretään paikasta toiseen, varastoa pitää siivota (että Pomon kamat saadaan pois hippikylästä) ja ennenkaikkea: ohikulkijoilta pitää vaatia ohikulkuvero haukkumalla.

Raskasta.

Mutta kyllä sen sanon, että miten raskasta se olis jos viettäisin vappua. Lähtisin kaupungille muodottomissa haalareissa usean muun samanlaisen kanssa. Ottaisin viinaa ihan koko ajan kun liikun. Huutelisin samalla kaikkea (lähinnä niille joilla on mielestäni isot tissit) ja hakisin alkulämmintä muutaman tunnin päästä iskevään loppuhumalaan. Sen koittaessa alkaisin tosissaan lämmetä ja koska meitä olis yhdessä paikassa ihan liikaa, palais pinna. Tässä vaiheessa onkin hyvä että puin haalarit jo pari päivää sitten, alkaa nimittäin maaperä lähestyä eikä vatsassa tekeentynyt rullakepappikaan enää pysyis paikoillaan.

Huomaisin makaavani jonkinlaisessa puistossa niitten muitten kanssa ja koska kevääseen kuuluu rakkaus niin hakisin sitä lähimmältä vastakkaiselta sukupuolelta vaikka väkisin.

Kunnes vituttais jo niin paljon (en tiedä mikä mutta ihan kaikki koska uho on kova juttu), että ne jotka jotain vielä tajuavat, ovat soittaneet kyydin. Pääsen lämpimään vaikka riehun kuin mielipuoli. Taistelen vastaan kommunisteja, vasemmistoa ja afrikkalaisten hätää ja saan siitä hyvästä jalkaani helistimet, jotka otetaan pois vasta kun hotellihuoneeni ovi on jo puoliksi kiinni.

Lopulta minuu lohduttais ainoastaan se, että vastapuolella on ihan yhtä vaikeaa.

Optimaalista optimismia

Vietettiin Pomon synttäreitä pääsiäissunnuntaina koirille tarkotettussa saaressa. Siäl missä eripuraakin syksyllä syntyi. Mutta nyt oli lunki meininki. Ei Frejan kanssa vaikeuksia koskaan tule kun se on sen verran yksinkertainen. Paitsi että jäälle se meinas jäädä jumiin. Jäälautan ja rannan välissä oli 30 senttiä vettä nimittäin.

Posse kävi myös treenaamassa päsärinä. Korsossa sille oli yllätyksenä skumppaa ja tsemppistä. Tuossa iässä ei enää voi pärjätä kun on niin vanha (kuulemma naisten parissa kovin yleinen syy kun ei saa tulosta aikaan. tai oikeestihan sillä haetaan sitä kyllä sä olet tosi hyvä-kannustusta). Siksi oli hyvä, että se sai vähän apua ikäkriisiinsä.

Isoin astia on yhden isopäisen pikkukoiran ateria, joka ilmeisesti on kirveellä hetki sitten valmistettu. Siis se ruoka on hirvee ja sain sitä miäkii kotiintuomisina.
Juhlamukeissa oli palautusjuomaa. Joo niin varmaan.

Nuoret naiset ne vaan jaksaa.

Mutta flunssa se iskee ihmisiin vaikka mitä palkkaria vetäis. Tai niitä monivitamiinisinkkimangnesiumkalaöljyjä. Hyvä siis, että tuli paljon treeniä alle niin voi räkiä menemään muutaman päivän. Kisoihin on kuukausi aikaa ja ehkä Pomon on nyt paree sairastaa jos meinaa niitä venakoita sitten haastaa.

Alla kuvaa mun lepopaikoista Jakiksessa. Aika parasta on kuitenkin nojatuoli. Siinä Kukkasjarikin aika usein nukkuu kiepillä kun on ottanut muutaman.
Omaa mestaa meillä ei Pomon kanssa viäl ole vaikka välillä se on jotain kämppiä käyny katsomassa. Luulen, että seuraavaksi lähdetään Korsoon evakkoon sillä Jakiksen väki tuskin haluaa meitä enää nähdä kun tulevat viikon päästä mökiltä. Korson isopäinen Ahti. Siinä vasta kivaa seuraa tiedossa. Onneksi se sentään kuuluu Pallittomien lajiin.

 

Lopuksi tarina pääsiäisratikasta:

Ajelimme uudenmallisella ratskulla Kaivarista kohti Hakaniemeä. Oltiin kivasti asetuttu aika lähelle menopelin alkupäätä eikä juurikaan ihmisiä ollut kyydissä. Eräällä pysäkillä alkoi sitten tapahtua. Sisään astui tyylikäs rouva kahden kyynärsauvan kera. Dialogin toinen osapuoli istui etupenkissä, jossa on isompi jalkatila kuin muualla.

Rouva katsoo kyytiin noustessaan keski-ikäistyvää korvalappunaista, jolla on tukka takaa litassa ja joka pitää laukkua sylissään kuin viimeistä päivää. Rouva ei sano vielä mitään, katsoo vain.

KN (korvalappunainen): Minä istun tässä.

VR (vanha rouva.): No niiiiiiiiiiinhän näytät istuvan.

KN: Minulla on oikeus tässä istua.

VR: No kyyyylllä. Istu sinä siiiiiiiiiiiiinä vaaaaaan. (tässä vaiheessa ne vähät ihmiset, jotka vaunussa matkustavat, saavat takautumia vanhoista suomalaisista elokuvista, niissä kun puhutaan vähän hassulla tavalla)

KN: Ole hiljaa.

VR: Voi voi sentään. Eikö tässä maailmassa enää ole käytöstapoja. (rouvan nuotti on edelleen melko teatraalinen. katsoo meitä muita saadakseen asialleen voimaa)

KN: Ole nyt raakkumatta. Mene muualle siitä seisomasta. (rouva siis seisoo siinä jalkatilassa heti kuskin takana ja pitää kaiteesta kaksin käsin kiinni.)

VR: Tuommoinen nuori lehmä. Eikö anneta vanhalle ihhhhhmiselle istumapaikkkkkkkaa.

KN: Itse olet lehmä. Mene jo muualle tai ole hiljaa tai. (nyt itsekin jo vähän kiinnostuin että mitä tai)

VR: Ai kauheaaaaaaa sentään tätä nykymenoa. Eikö yhhhhhhhtään arvosteta. (silmäilee meitä muita, jotkut jo vähän paheksuukin mutta epäselväksi jää kumpaa pitäisi paheksua)

KN: Sinulla on siitä mahdollista mennä muualle. Minulla on oikeus istua tässä. Ja ole nyt jo hiljaa. (vetää hupun päähänsä kun on vilkaissut taakseen ja nähnyt meidän kaikkien tuijottavan, minunkin)

VR: Milllllläs minä, vanha ihhhhminen tästä pääsen minnekkkkäään. Sinä, nuori ja jalat toimii. Eikä anneta paikkaa issstua. Saakeli.

Tämä jatkui todennäköisesti niin pitkään, että toinen heistä poistui ratikasta. Me jäätiin Hakaniemeen ja myöntää täytyy ettei hetkeen ole tälläistä teatteria nähnytkään.

Tässä oiva linkki meille kaikille. Että mahduttais samalle maapallolle edes jotenkin.

Nostamisen kevyt olo

Hiilaritietoisia ihmisiä on tätä nykyä paikat pullollaan. Tai ehkä vois sanoa, että paikat on pullollaan niitä ei-hiilaritietoisia. Oletteko nimittäin panneet merkille miten monta hiilaripömpöösiä vastaan kävelee päivän mittaan? Miä oon sen huomioinut mutta ajatellut samalla, että suotakoon se jos kerran perunasta pitää.

Kukas sitä on toiselle neuvomaan mitä suustaan alas pistää - tai päästää ulos. Asia nyt vaan on niin, että ilman ihmisiä ei maailmassa olis yhtään ylipainoista koiraa. Ja jos kerran oma ruokavalio on mitä sattuu niin tuskin lemmikin ruoansulatusfysiologia on yhtään sen paremmin hallussa. Harvemmin kuitenkaan kyseessä on elämä tai kuolema. Vaikka toisaalta se kuolema kyllä on, sillä terveyden myötä elon pituus kärsii kummasti.

Onko niin, että tehdään vaan juttuja ilman että koskaan mietitään miksi? Eikö kukaan koskaan ajattele miksi Iskelmä Radio soittaa Pate Mustajärveä? Tai miksi sitä yleensäkään soitetaan millään kanavalla. Eikö Pomokaan ollenkaan ajattele, että kun se täyttää neljäkymmentä niin evoluutio on päättänyt jo sen puolesta, ettei niitä nuoria ja viriilejä miehiä enää tarvita?
Pomon touhuissakin sen siis huomaa ettei luontoa vastaan voi taistella. Keväällä varsinkaan ei kannata ajatella viisaasti koska lisääntyminen on ottanut vallan joka paikassa.

Luonto pyörittää omaa juttuaan surutta vaikka ihminen miten haluaisi toisin tehdä. Riittävästi kun muokkaatte meitä koiria pehmonallen näköiseksi niin lopulta se osuu omaan leukaan. Rangaistus on karmaiseva: loputonta istumista päätteen äärellä ikkunattomassa työhuoneessa. Tekemässä tärkeää työtä, onhan sen joku muu sanonut miten tärkeää se on. Lonkankoukistajat kiristyy pipon kanssa samaan tahtiin ja lopputuloksena on juurikin samanlainen lopputulos kuin suurin osa koiranäyttelyn voittajayksilöistä.

Vaikka sohva onkin paras paikka niin keksikää välillä jotain muuta tekemistä. Niitä personal trailereitahan on saatavilla monestakin paikasta.

Mummin (60 vee) Kuula on 8 kiloinen.

Saman verran kuin keskivertoäidin kantama keskivertokersa, jota pitkin päivää kannellaan muitten vähän kevyempien huutaessa kiinni lahkeessa.

Miksi banaani on tertussa? No se on Tertun oma asia.

- Jakomäkeläinen viisaus

Juoppolammas ja muut juhlaeläimet

Mulle kävis näin pääsiäisenä irlantilainen olut. Guinness vois olla jees, täyttäis vatsankin eri tavalla kuin nuo vinot mehut. Jos taas olisin lammas niin varmaan joisin jotain jäykempää. Muuten ei joka-aamuisesta pettymyksestä peiliin katsoessa selviäis millään. Tai voihan olla ettei ne katso peiliin. Niinkuin ei moni muukaan vaikka pitäis.
En tiedä miten tuo karitsa selviää pääsiäisen yli. Alkoholi imeytynee turkkiin ja värjää sen punaiseksi. Sitten alkaa rähinä lähimmällä nakkikioskilla kun siellä on toinen samanlainen eikä maailmassa voi olla muita. Lopulta tulee otsikko maakuntalehteen, että "Karitsalle ei käy myöskään pinot noir."

http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Karitsalle+k%C3%A4y+my%C3%B6s+pinot+noir/1329103747914

Tiesittekö muuten mitä eroa on nillittäjällä ja natkuttajalla? Ei mitään. Mutta yhteistä on se, että molemmilla on palava tarve saada olla oikeassa.

Tuli vaan näin pääsiäislomien alla mieleen kun perheinenne lähdette muka kivalle lomalle. Suksi tökkii kummasti rinteessä kun aletaan neuvomaan miten niillä karvereilla lasketaan samalla tavalla kuin aina ennenkin 80-luvulla.
Viimeistään siinä vaiheessa kun paluumatkalla haluaisi hiukan omaa aikaa ajatuksille, niin joku päättää ettei sitte ainakaan sille huoltoasemalle pysähdytä. Ihan vaan siks. Sanomaan pääsemisen ilo on paras ilo.

Voimia pyhäpäiviin - lähinnä niille, jotka eivät sitä luule tarvitsevansa.