Optimaalista optimismia

Vietettiin Pomon synttäreitä pääsiäissunnuntaina koirille tarkotettussa saaressa. Siäl missä eripuraakin syksyllä syntyi. Mutta nyt oli lunki meininki. Ei Frejan kanssa vaikeuksia koskaan tule kun se on sen verran yksinkertainen. Paitsi että jäälle se meinas jäädä jumiin. Jäälautan ja rannan välissä oli 30 senttiä vettä nimittäin.

Posse kävi myös treenaamassa päsärinä. Korsossa sille oli yllätyksenä skumppaa ja tsemppistä. Tuossa iässä ei enää voi pärjätä kun on niin vanha (kuulemma naisten parissa kovin yleinen syy kun ei saa tulosta aikaan. tai oikeestihan sillä haetaan sitä kyllä sä olet tosi hyvä-kannustusta). Siksi oli hyvä, että se sai vähän apua ikäkriisiinsä.

Isoin astia on yhden isopäisen pikkukoiran ateria, joka ilmeisesti on kirveellä hetki sitten valmistettu. Siis se ruoka on hirvee ja sain sitä miäkii kotiintuomisina.
Juhlamukeissa oli palautusjuomaa. Joo niin varmaan.

Nuoret naiset ne vaan jaksaa.

Mutta flunssa se iskee ihmisiin vaikka mitä palkkaria vetäis. Tai niitä monivitamiinisinkkimangnesiumkalaöljyjä. Hyvä siis, että tuli paljon treeniä alle niin voi räkiä menemään muutaman päivän. Kisoihin on kuukausi aikaa ja ehkä Pomon on nyt paree sairastaa jos meinaa niitä venakoita sitten haastaa.

Alla kuvaa mun lepopaikoista Jakiksessa. Aika parasta on kuitenkin nojatuoli. Siinä Kukkasjarikin aika usein nukkuu kiepillä kun on ottanut muutaman.
Omaa mestaa meillä ei Pomon kanssa viäl ole vaikka välillä se on jotain kämppiä käyny katsomassa. Luulen, että seuraavaksi lähdetään Korsoon evakkoon sillä Jakiksen väki tuskin haluaa meitä enää nähdä kun tulevat viikon päästä mökiltä. Korson isopäinen Ahti. Siinä vasta kivaa seuraa tiedossa. Onneksi se sentään kuuluu Pallittomien lajiin.

 

Lopuksi tarina pääsiäisratikasta:

Ajelimme uudenmallisella ratskulla Kaivarista kohti Hakaniemeä. Oltiin kivasti asetuttu aika lähelle menopelin alkupäätä eikä juurikaan ihmisiä ollut kyydissä. Eräällä pysäkillä alkoi sitten tapahtua. Sisään astui tyylikäs rouva kahden kyynärsauvan kera. Dialogin toinen osapuoli istui etupenkissä, jossa on isompi jalkatila kuin muualla.

Rouva katsoo kyytiin noustessaan keski-ikäistyvää korvalappunaista, jolla on tukka takaa litassa ja joka pitää laukkua sylissään kuin viimeistä päivää. Rouva ei sano vielä mitään, katsoo vain.

KN (korvalappunainen): Minä istun tässä.

VR (vanha rouva.): No niiiiiiiiiiinhän näytät istuvan.

KN: Minulla on oikeus tässä istua.

VR: No kyyyylllä. Istu sinä siiiiiiiiiiiiinä vaaaaaan. (tässä vaiheessa ne vähät ihmiset, jotka vaunussa matkustavat, saavat takautumia vanhoista suomalaisista elokuvista, niissä kun puhutaan vähän hassulla tavalla)

KN: Ole hiljaa.

VR: Voi voi sentään. Eikö tässä maailmassa enää ole käytöstapoja. (rouvan nuotti on edelleen melko teatraalinen. katsoo meitä muita saadakseen asialleen voimaa)

KN: Ole nyt raakkumatta. Mene muualle siitä seisomasta. (rouva siis seisoo siinä jalkatilassa heti kuskin takana ja pitää kaiteesta kaksin käsin kiinni.)

VR: Tuommoinen nuori lehmä. Eikö anneta vanhalle ihhhhhmiselle istumapaikkkkkkkaa.

KN: Itse olet lehmä. Mene jo muualle tai ole hiljaa tai. (nyt itsekin jo vähän kiinnostuin että mitä tai)

VR: Ai kauheaaaaaaa sentään tätä nykymenoa. Eikö yhhhhhhhtään arvosteta. (silmäilee meitä muita, jotkut jo vähän paheksuukin mutta epäselväksi jää kumpaa pitäisi paheksua)

KN: Sinulla on siitä mahdollista mennä muualle. Minulla on oikeus istua tässä. Ja ole nyt jo hiljaa. (vetää hupun päähänsä kun on vilkaissut taakseen ja nähnyt meidän kaikkien tuijottavan, minunkin)

VR: Milllllläs minä, vanha ihhhhminen tästä pääsen minnekkkkäään. Sinä, nuori ja jalat toimii. Eikä anneta paikkaa issstua. Saakeli.

Tämä jatkui todennäköisesti niin pitkään, että toinen heistä poistui ratikasta. Me jäätiin Hakaniemeen ja myöntää täytyy ettei hetkeen ole tälläistä teatteria nähnytkään.

Tässä oiva linkki meille kaikille. Että mahduttais samalle maapallolle edes jotenkin.