Mulle kävis näin pääsiäisenä irlantilainen olut. Guinness vois olla jees, täyttäis vatsankin eri tavalla kuin nuo vinot mehut. Jos taas olisin lammas niin varmaan joisin jotain jäykempää. Muuten ei joka-aamuisesta pettymyksestä peiliin katsoessa selviäis millään. Tai voihan olla ettei ne katso peiliin. Niinkuin ei moni muukaan vaikka pitäis.
En tiedä miten tuo karitsa selviää pääsiäisen yli. Alkoholi imeytynee turkkiin ja värjää sen punaiseksi. Sitten alkaa rähinä lähimmällä nakkikioskilla kun siellä on toinen samanlainen eikä maailmassa voi olla muita. Lopulta tulee otsikko maakuntalehteen, että "Karitsalle ei käy myöskään pinot noir."
http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Karitsalle+k%C3%A4y+my%C3%B6s+pinot+noir/1329103747914
Tiesittekö muuten mitä eroa on nillittäjällä ja natkuttajalla? Ei mitään. Mutta yhteistä on se, että molemmilla on palava tarve saada olla oikeassa.
Tuli vaan näin pääsiäislomien alla mieleen kun perheinenne lähdette muka kivalle lomalle. Suksi tökkii kummasti rinteessä kun aletaan neuvomaan miten niillä karvereilla lasketaan samalla tavalla kuin aina ennenkin 80-luvulla.
Viimeistään siinä vaiheessa kun paluumatkalla haluaisi hiukan omaa aikaa ajatuksille, niin joku päättää ettei sitte ainakaan sille huoltoasemalle pysähdytä. Ihan vaan siks. Sanomaan pääsemisen ilo on paras ilo.
Voimia pyhäpäiviin - lähinnä niille, jotka eivät sitä luule tarvitsevansa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti