Paluu tulevaisuuteen

Kesä on lusittu. Kesä meni nopeasti ja kesä oli kivakin. Pomo on päässyt takaisin töihin loman jälkeen ja arki on suht koht ennallaan. Mitä nyt erilaista soosaamista hoitopaikkojen ja muiden pikkureissujen välillä. Torstikin on viäl kuvioissa ja on perheeseen yrittänyt tunkea kaikenmoista tallaajaa mutta ollaan blokattu niitä tasaiseen tahtiin.

Kai me sit vaan ollaan niin kauniita ja vastustamattomia Pomon kanssa.

Ei Pomo enää edes muista mitä kaikkea on tapahtunut viime postauksen jälkeen mutta kuvat ovat lahjomattomia. Viime viikonlopulta voisin mainita ainakin erään tapahtuman Kanta-Hämeessä, tuolla rumien koirien maassa.

Olimme kylässä paikassa, jossa isännöi Epe Erikoinen - bullterrieri kuulemma mutta mun mielestä lampaan, muurahaiskarhun ja valkohain sekoitus. Yläpurentainen, sydänvikainen ja ennenkaikkea yli-lemmekäs. Mentiin porukalla Hämeen hiekkakentälle tutustumaan, sitä ennen olin nähnyt Epe Erikoisen vaan kauempaa ja todennut etten halua siitä mitään. Mutta sepäs halusikin. Kimppuunhan se kävi kun hihnoista irti päästiin ja joutui meikäläinen reittämään kaverin kupolia ihan tosissaan kun ei tahtonut uskoa etten halua sen kanssa minkäänlaisia rakkauden hedelmiä.

Luupää. Ja yli-lemmekäs, jo mainitsinkin. Pornahtava suorastaan jos oikeasti asiaa pohdin. Pojalta ei puhti kadonnut sateisen metsälenkin jälkeenkään mutta koska Pomo oli luottavainen mun arvostelukykyyn niin en suotta ottanut stressiä. Nössö se Epekin loppupelissä on.

Ja koska koiraa ja isäntää aina verrataan keskenään niin en tässä yhteydessä mainitse mitään Epe Erikoisen Pomosta. Oli silläkin joku vekki kuulemma päässään kun meikänaiset lähti takas Helsinkiin.

Kuvassa älypeli (en ymmärrä mitä Epe Erikoinen sillä tekee), jota sain kokeilla. Otin siinäkin ison koiran otteet käyttöön eli voimalla namit kaakkoon. Koska peli oli niin helppo en jaksanut enää parin kerran jälkeen asiasta innostua. Pomo vaikutti innostuneemmalta ja ehkä sen olis pitäny pelata mun sijaan.

Yöksi mulle sijattiin äijäpeti koska oltiin Äijien mailla. Voinette arvata käytinkö.

Torstille kävi melkein ohrasesti kun viime viikonloppuna kävi ilmi, että takarenkaasta näkyi vaijereita. Eli se tarkoitti noissa ajohommissa sitä ettei enää kannattais ajaa. Pomo ei ollu käsittänyt, että tommosella mopolla ajellessa kumit nyt vaan kuluu vähän eri tavalla kuin Veijon kanssa cruisaillessa.
Ens perjantaina on kuitenkin taas uutta pintaa. Kyllähän se pomon naama jo alkaa sellasta vaatiakin eli ihan osuvasti se puhelimessa kaverilleen pinnoittamisesta kehui.

Pomo oli lomalla käymässä Laihialla. Siäl missä on ne kaikki Suomen sähläävät skotit ja irlikset. Pomo kävi ajelemassa milloin missäkin talon väen kanssa, Botniaringin radallakin hikoili ja palasi kotiin viimein umpijumissa. Miä olin sillä välin Vantaan Varistossa hoidossa.

Tässä tunnelmia meidän molempien kesälomasta tahoillamme:

Makoilin vuoroin ruipelon Lapsen kanssa ja vuoroin Variston Beckhamin kainalossa.

Alan olla samaa mieltä Pomon kanssa jalkapalloilun mielekkyyden kanssa sen katsomisen kannalta.

Mutta grilliruokaa ei voita mikään. Tarkkana siinä pitää olla.

Torsti Meren rannalla.

Tapsa tekee sitä miehen odotetaan tekevän.

Torsti ja hellekesän edesmenneet ötökät.

Turengissa tapaa kuulemma paljon samanhenkistä motoristiporukkaa. Mitähän ne pari prosenttijengiläistä siäl sitten mahtoi tehdä? Pomo on ainakin ihan sataprosenttisesti prätkähiiri enkä kehuis yhtään jos on jäänyt vaan yhteen prosenttiin.

Pääkallot on Pomon heikko kohta.

Kotona Kumpulassa tein tässä eräänä päivänä uuden kissalöydön. Samanlainen ketku vaikuttais olevan kun Nipsu joka kukkoilee kaikille. Nipsun nurkkia kun ohittaa niin pitää olla varuillaan sillä erään kerran se hyökkäsi pensaasta muristen kimppuun. Hullu se on mutta jotenkin viehättävä.

Metsässä oli myös merkillisiä lappuja. Tässäkin puhutaan jostain "ekologisesta lokerosta". Whaat? Minuu ei lokeroon laiteta vaikka Pomolla onkin oma Egologinen lokeronsa. Terveisiä vaan kaikille portailla käännytetyille.

Joskus pitää hakea perspäälle tukea kallioiden koloista.

Huumorintajuton Russeli luulee, että juomat kuuluu hintaan. Ai mihin hintaan? No siihen, että sitä räkytystä saa kuunnella koko Järvenpään kylä. Olis sillä juomakuppikin ollut niinkuin koirilla on tapana.

Pomo otatutti itsestään kuvan kun oli päässyt korkealle. Oikeastihan kuva on otettu siksi, että on todistusaineistoa sen rakennuksella olemisesta. Posse kun osaa sujuvasti väistellä hikiset hommat. No ei se minuukaa niin kiinnostais jos yhen mökin jo on väsännyt vaikka rakkaasta velipojasta perheineen onkin kyse.

Tässä kuvassa kaikki se mitä Pomolta jäi saamatta kuulakisoissa. Ei, väärin. Maskotti oli meiltä kotoa lainassa kisapaikalla.

Syyskuussa ihmiset parveilee cruisaillen.

Kumma kun huudetaan lisää palkkaa sellasesta minkä voi tehdä lungistikin. Pomon töissä visiitillä siis.

Munat tankkiin

Oli ne sitten rivissä tai sarjassa.

Tota on hoettu meillä viime lauantaista asti. Tai oletan, että jo lauantaina vaikka ite pääsin hoitopaikasta kotiin vasta sunnuntaina. Vähän menee taas ohi mistä tossa munien tankkiin laittamisessa on kyse, luultavasti joku pikkukikka radalla ajamiseen. Sillä Torstin tankkiin laitetaan ysikasia, jonka litrahinta on kuulemma melkein yhtä kallista ku mun sapuska.
Pomo varmaan aikoo seuraavaksi ottaa yhteyttä Supermoton järjestäjiin tuolla maailmalla ja tarjota itseään ykköskuskiksi jonku Rossin tilalle. Kun nyt pysyis edes liikenneympyrässä pystyssä.

Mutta oli meikäläiselläkin lopulta road racing- meininkiä.

Hoitopaikan Tarja-täti on kiva. Se hoitaa kehareita työkseen, joten kolme irlanninsusikoiraa ja yks Rane Rakkaudenkuningas (turvaton koira, joka siitä huolimatta viihty mun peräpäässä, joten kai sillä joku haisteluelin oli niitten reikien kohdalla) on sille helppoa kauraa. Vaikka yleensä vältän miesten kanssa seurustelua niin Tarjan mies on aika lupsakka. Välillä sillä on vaikeuksia ehtiä vessaan oikeaa reittiä mutta ei kai se ole niin justiisa vaikka ihmisillä on siinäkin touhussa ylitarkat säännöt.

Mut haettiin hiukan epäilyttävästi kun Pomo oli Alastarossa. Ovi vaan auki, panta kaulaan ja menoks. Hyppäsin autoon kun aattelin, että piruako sitä yksin himassakaan. Eli jopa yö Vantaalla voitti kotona piereskelyn. Olin kuitenkin omasta tahdostani jonkin aikaa terassilla ennenkuin uskalsin sisätiloihin.

Eräänä iltana poikettiin viäl Freijan ja Tarjan kanssa Kaivarissa, jossa Ville-poikanen halusi hypätä nosturista alas. Että ihan 150 metriä köyden jatkona. En tiennytkään, että sillä oli niin ikävästi asiat kotona kun minul oli kuitenkin pääasiassa niitten luona ihan hyvä fiilis.

Freija on aika paljon herkkujen perään eikä se sitä juuri peittele. Maalainen kun on. Mutta aika lungisti se kuitenkin otti kaupunkihälinän sillä minuu hirvitti välillä paljonkin. Eikä asiaa juurikaan helpottanut se kun kuulin, että kyllä koirankin vois narun jatkoksi laittaa. Olikohan se sitä mustaa huumoria siltä nuorelta mieheltä, joka otti hyppäävien rahat pois. Onneks Pomo käytti rahansa tosi viisaasti ja osti vaan siideriä.

Päästiin Freijan kanssa baariin mekin. Kuivin suin tietty oltiin kun muut kiskoi kaksin käsin kaljaa ja siideriä. Lopulta baarimikko toi meille koirillekin juotavaa - mun tassun kokoisessa teräsastiassa. No mut kaunis ele kuitenkin ja saihan vähän kieltä kostutettua.
Kuvat on pieniä vissiin sen takia ettei niistä tunnista ketään. Kuvaaja oli ottanut sen verran siideriä ettei asetukset tainneet olla ihan jämptisti.

Meillä on muuten aika monta Kuulaa jo kotona, melkein jo jäävät jalkoihin. Pomon kisathan on taas kuun lopussa. Vähän oon ajatellu, että kyllä treenipäiviä pitäis olla enemmän ku lepopäiviä mutta kaipa tuo itse tietää mitä tekee.

Kesälomalla kuitenkin kuuluu halailla ja mattolaituri oli siihen kuulemma tosi hyvä paikka. Tein mitä käskettiin ja kaikki oli tyytyväisiä. Halailkaa siis toisianne. Se lämmittää näin alkusyksystä kivasti.

Kypsää Kinkkua

Mitäs tänne. Kiitos ihan hyvää. Itselläni ei asiat edelleenkään hullummin. Pomo se viime aikoina on toilaillut. Ajattelin jo silloin kun Veijo jätettiin sähköhoitoon Laihialle ja Torsti tuli taloon, että saas nähdä kuinka ämmän käy. No kuten kuvasta näkyy niin kävihän se. Kertoman mukaan liikenneympyrä jäi Pomolle liian ahtaaksi ja sitten merkkailtiin reviiriä verijäljillä. Olis käyttänyt tööttiä.

Ja kuten Pomollakin niin teilläkin on murheena se, että miten Torstille kävi. Ei juuri mitenkään. Mutta jatkossa siihen vois laittaa jotain pehmusteita ympärille. Siis sekä mopoon että Pomoon (heh, hauskasti riimitelty) eikä pahitteeksi olisi laittaa eteen ja taakse kulkemaan ylileveästä kuljetuksesta varoittavia kulkuneuvoja. Ja jotta vaara minimoitaisiin täysin, voisin piilottaa Torstin avaimen joku päivä.

Eräänä päivänä törmättiin kävelyllä naapuritalon rastaspäiseen nuoreen mieheen. Se käveli kotiinsa koira kannoillaan ja kysyi meiltä, että tunnetteko tätä koiraa. Pomo luuli selkeesti, että kysymyksessä oli kompa koska se mietti mitä vastaa vaikka tiesin ettei se sitä tunne. Eli miks miettiä vastausta. No nää on niitä ihmisten ihmeellisyyksiä mitä en voi käsittää kun ajatellaan liikaa.

Pudisteltiin kuitenkin molemmat miehelle päätä, ettei tunneta. Koira oli lähtenyt sen matkaan kättäriltä. Olisko joku unohtanut ulkopuolelle synnyttämään mennessään, tuli mieleeni.
No hövelisti Pomo sanoi, että me ollaan menossa siihen suuntaan joten josko koira osaisi samalla mennä kotiinsa. Koiran pannassa oli nimi "Ben" ja puhelinnumero, johon piti erikseen mennä soittamaan kun puhelin oli kotona (ei se koira niin pelottava minust ollut etteikö se rastaspää olis voinu tehdä saman mutta saipahan Pomo nyt pelastaa kodittoman).

Ben oli karannut tosiaan parinsadan metrin päästä ja sen Pomo tuli meitä vastaan kadulla. Ben oli vasta aika nuori ja ehkä se kokemattomuuttaan innostui leijuvasta kannabiksen tuoksusta ja päätti lähteä katsastaman bilepaikkaa sen rastaspään mukaan.

Näyttelyn jälkeen viimein meilläkin siivottiin. Tai siis mut laitettiin pihalle odottamaan kun Posse imuroi ja luuttusi hiki päässä. Se on kummalinen aina silloin. Pitää mennä alta aikayksin pois jaloista, ihan niinku sillä olis jotain merkitystä miten äkkiä imurilla vouhkaa. Puhdasta tuli ja jouduin itsekin alustan pesuun ennenkuin pääsin sisälle.

Pomo on ollut omituisen poissaoleva ja se tarkoittanee sitä, että se on loman tarpeessa. No loma kuulemma alkaa tänään. Kovasti se höpisi, että sitten tehdään kaikkea kivaa. Jaa niinku mitä, ajellaan Torstilla auringonlaskuun vai. Vahataan Torstia takapihalla vai. Käydään Alastarossa Torstin kanssa rata-ajoa opettelemassa vai.

Näyttelyitä ei meikäläiselle ole onneksi tiedossa sillä viimeksi tein selväksi mitä siitä touhusta olen mieltä. Tässä kuitenkin pari otosta viikonlopulta.

Lauantaina, jolloin mun olis pitänyt olla kehässä, meni narttujen arvostelussa aikaa muutama tunti. Sitä seuratessa mietin, että onko mitään muuta rotua maailmassa ollenkaan.




No joo. Piti mun kustannuksella taas.

Yllättävän hyvin sain levättyä vaikka kuuma oli ja välillä piti hätäillä yksin jäämistä.

Rääpälöytymisen yhdentymä.

Kesä tuntuu aina vaan jatkuvan, joten pitää väkisin relata. Saan päivät kulumaan nukkumisen ohella myös leikkimällä pitkähäntäistä viidakon leijonaa. Tietysti nukkuvaa sellaista. Kotona hurisee tuuletin, josta ei ole varsinaisesti mitään hyötyä mutta helpottaa Pomon omatuntoa kun se on poissa. Torsti onkin nähnyt joitain paikkoja jo. Niissä saisin itse helposti paniikkihäiriön ja senpä takia minuu ei vissiin mukaan otetakaan. Ja koska alan olla täynnä Torstia muutenkin niin enpä lähtiskään. Piä tunkkis.

Kolme väriä keltainen

Pitkääkin pidempi näyttelyviikonloppu on viimein takana. Pitkä oli viikko sitä odotellessakin. Sopeutuminen kaupunkielämään meinas ottaa voimille ja kun kamoja alettiin perjantaina pakkaamaan niin aattelin, että tästä ei hyvää seuraa. Pinna meinas olla hieman kireällä kotona. Pomo törmää töissä aika usein hölmöihin ihmisiin ja sen tarvii päästä muualle hetkeksi. Sitä vaa ihmettelin, että miten tän reissun väki siihen auttaa.

Mutta oli meillä ihan kivaa. Hösäsin Pomon perässä minkä kerkesin koska jänskätti olla karavaanarikoirana. Päästiin nimittäin kyläilemään niiden aiemmin tapaamani kolmen lössykkäpojan ja kasvattajan kommuuneihin. Yksi pojista oli muuten Romeo Pippelinvilauttaja.
Hippejä ei juuri näkynyt mutta juoppoja sitäkin enemmän. Päätin heti alkuunsa pitää huolta porukan alueesta ja vahdin ohikulkijoita aina tarvittaessa. Lopulta delegoin homman pojille kun en enää jaksanut olla ainoa tarkkasilmäinen.

Olin kyllä sunnuntaina aika poikki kaikesta. Sprinterissä ei mahduttu Pomon kanssa nukkumaan kunnolla ja se potki minuu kylkiin ja muuallekin. Viskin hajuinen hengitys ei sekään kuonon edessä ollut ihan unettavaa. Kaiken lisäksi mun piti mennä kehään sillä toiseen näyttelyyn Pomo oli mut muistanut ilmottaa. Ei helevetti että kiinnosti ihan sairaasti olla siäl kehässä. Vatsa ei ollut toiminut aamulla ja olo oli jokseenkin muutenkin sellainen krapulainen vaikken mitään ollut ottanut.

Meitä oli kolme Osittaissiskoa samassa luokassa ja miä ekana. Ensinnäkään, en käsitä miks kaikkien pitäis olla nenä samaan suuntaan kun rivissä seistään. Miä halusin olla toisinpäin ja niin tein. Huomasin kyllä, ettei se oikeen Possea miellyttänyt mutta myöntyi sitten lopulta siihen, että sain seistä 45 asteen kulmassa muihin nähden, kuono portille päin.

Ette ehkä ymmärrä mutta vieraiden ihmisten tuleminen iholle on epämiellyttävää. Ennen kehää haukuin pois erään hörökorvaisen ja ylipainoisen näyttelyturistimiehen, jolla oli omituinen murre englanninkielessä. Yritti tulla lässyttämään jotain, josta ei kukaan saanut mitään selvää. No, meidän kehässä ollut tuomari oli ihan ookoo mutta en vaan tykännyt siitä. Piste. Väistelin minkä kerkesin ja yritti se juustollakin minuu lahjoa pysymään paikallaan. Pomo näytti mun hampaat sille ja oli ilmeisen häpeissään mun käytöksestä.

Voisin lyödä vaikka vetoa ettei se itekään kääntäis vatsaansa rapsutettavaksi jos joku tulee haisevan juuston kanssa lääppimään kuonosta persiisiin.

Dumari oli pahoillaan Pomolle kun sain keltaisen nauhan. Pomo oli pahoillaan itselleen ja dumarille. Miä en ollut pahoillaan ollenkaan vaan helpottunut että leikki loppui osaltani siihen.

No mut tossukkapojille näytin uusia temppuja ja mietinpä sellaistakin, että miksei kekseliäisyydestä anneta ruusukkeita ja pokaaleja. Te ootte vaan niin tyhmiä, jotka suostutte ihmisten hömpötyksiin kun maailmassa on niin paljon muutakin tekemistä.

Peräkammarin poikien kulkupeli ja meidän nukkumispaikka Sprinteri. Pomolla oli niska jumissa ekan yön jälkeen kun tyyny oli kuulemma liian pieni. Joo just, ja mun selkä oli kipee kun joku muksi siihen jatkuvasti.

Naiset oli laittaneet miehensä hommiin. Sateessa.

Katsoin päälle ettei ruokaa pilattaisi väärällä valmistustavalla.

Pomo sai tehtäväkseen marinoida possun sisäfilettä merkillisessä pussisysteemissä. Tuoksui kyllä hyvälle se - ja maistuikin kun lopulta sain muutaman palan maistaa. Pummasin myös omatoimisesti yhden jälkiruokamustikkapiirakan muovipöydältä ja sain Pomolta huonoa energiaa.

Yön pimeydessä sain hätistellä poikia kun eivät tajunneet olla jo nukkumassa.

Päästiin viimein lähtemään kun Veteraani-Vanessa oli käynyt konkkaamassa kehästä vikat pokaalit. Siinä kuuden jälkeen illalla käveltiin tien viereen linja-autolle. Vatsakin toimi viimein.
Bussilla päästiin melkein kotiovelle ja simahdin petiin samantien. Pomon piti lähteä aamupäivästä töihin mutta ehdittiin nukkua 14 tuntia eikä tullu mieleenkään käydä edes pissalla sinä aikana.

Ei ahtaanpaikan kammoisille

Kaivarissa oleva Mutterikioski on kesän ehdoton mesta prätkähiirien kytätä toistensa mopoja. Eilenkin Pomo kävi siäl töiden jälkeen ja bongasi mäyriksen, joka pääsee omistajiensa kanssa jokapaikkaa. Hauvalla on oma mesta tankkilaukussa ja kuulemma on sekopäisenä onnesta kun lähtevät ajelulle. Ihan ulkomailla on tarkoitus mennä käymään.

Pomon huomion kiinnitti ensin tietysti motskari, joka on samaa merkkiä Torstin kanssa. Kalle-koiran pyörässä oli keltaisella nahalla pehmustettu tankki. Kalle ei ihan halunnut laseja päähänsä, ymmärrän erittäin hyvin, mutta oikestaan se oli aika tyylikäs niitten kanssa. Matkalaukussa on päätä varten reikä, joka laitetaan isommassa vauhdissa kiinni ja Kalle pääsee vetskan taakse nukkumaan.

Miettikää jos mut otettais Pomon kyytiin? Olisko parempi olla tankin päällä siten, että jalat roikkuis asfalttia hipoen, leuka Torsin parivaloilla lepuuttaen? Vai takaritsalla kiinnisidottuna Posseen, vähän niinku ne tandemhyppääjät? Mutta mihis häntä?

Liian vaikeeta ja sen on onneks Bosskin tajunnut.