keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kypsää Kinkkua

Mitäs tänne. Kiitos ihan hyvää. Itselläni ei asiat edelleenkään hullummin. Pomo se viime aikoina on toilaillut. Ajattelin jo silloin kun Veijo jätettiin sähköhoitoon Laihialle ja Torsti tuli taloon, että saas nähdä kuinka ämmän käy. No kuten kuvasta näkyy niin kävihän se. Kertoman mukaan liikenneympyrä jäi Pomolle liian ahtaaksi ja sitten merkkailtiin reviiriä verijäljillä. Olis käyttänyt tööttiä.

Ja kuten Pomollakin niin teilläkin on murheena se, että miten Torstille kävi. Ei juuri mitenkään. Mutta jatkossa siihen vois laittaa jotain pehmusteita ympärille. Siis sekä mopoon että Pomoon (heh, hauskasti riimitelty) eikä pahitteeksi olisi laittaa eteen ja taakse kulkemaan ylileveästä kuljetuksesta varoittavia kulkuneuvoja. Ja jotta vaara minimoitaisiin täysin, voisin piilottaa Torstin avaimen joku päivä.


Eräänä päivänä törmättiin kävelyllä naapuritalon rastaspäiseen nuoreen mieheen. Se käveli kotiinsa koira kannoillaan ja kysyi meiltä, että tunnetteko tätä koiraa. Pomo luuli selkeesti, että kysymyksessä oli kompa koska se mietti mitä vastaa vaikka tiesin ettei se sitä tunne. Eli miks miettiä vastausta. No nää on niitä ihmisten ihmeellisyyksiä mitä en voi käsittää kun ajatellaan liikaa.

Pudisteltiin kuitenkin molemmat miehelle päätä, ettei tunneta. Koira oli lähtenyt sen matkaan kättäriltä. Olisko joku unohtanut ulkopuolelle synnyttämään mennessään, tuli mieleeni.
No hövelisti Pomo sanoi, että me ollaan menossa siihen suuntaan joten josko koira osaisi samalla mennä kotiinsa. Koiran pannassa oli nimi "Ben" ja puhelinnumero, johon piti erikseen mennä soittamaan kun puhelin oli kotona (ei se koira niin pelottava minust ollut etteikö se rastaspää olis voinu tehdä saman mutta saipahan Pomo nyt pelastaa kodittoman).

Ben oli karannut tosiaan parinsadan metrin päästä ja sen Pomo tuli meitä vastaan kadulla. Ben oli vasta aika nuori ja ehkä se kokemattomuuttaan innostui leijuvasta kannabiksen tuoksusta ja päätti lähteä katsastaman bilepaikkaa sen rastaspään mukaan.


Näyttelyn jälkeen viimein meilläkin siivottiin. Tai siis mut laitettiin pihalle odottamaan kun Posse imuroi ja luuttusi hiki päässä. Se on kummalinen aina silloin. Pitää mennä alta aikayksin pois jaloista, ihan niinku sillä olis jotain merkitystä miten äkkiä imurilla vouhkaa. Puhdasta tuli ja jouduin itsekin alustan pesuun ennenkuin pääsin sisälle.



Pomo on ollut omituisen poissaoleva ja se tarkoittanee sitä, että se on loman tarpeessa. No loma kuulemma alkaa tänään. Kovasti se höpisi, että sitten tehdään kaikkea kivaa. Jaa niinku mitä, ajellaan Torstilla auringonlaskuun vai. Vahataan Torstia takapihalla vai. Käydään Alastarossa Torstin kanssa rata-ajoa opettelemassa vai.

Näyttelyitä ei meikäläiselle ole onneksi tiedossa sillä viimeksi tein selväksi mitä siitä touhusta olen mieltä. Tässä kuitenkin pari otosta viikonlopulta.



Lauantaina, jolloin mun olis pitänyt olla kehässä, meni narttujen arvostelussa aikaa muutama tunti. Sitä seuratessa mietin, että onko mitään muuta rotua maailmassa ollenkaan.




No joo. Piti mun kustannuksella taas.


Yllättävän hyvin sain levättyä vaikka kuuma oli ja välillä piti hätäillä yksin jäämistä.



Rääpälöytymisen yhdentymä.

Kesä tuntuu aina vaan jatkuvan, joten pitää väkisin relata. Saan päivät kulumaan nukkumisen ohella myös leikkimällä pitkähäntäistä viidakon leijonaa. Tietysti nukkuvaa sellaista. Kotona hurisee tuuletin, josta ei ole varsinaisesti mitään hyötyä mutta helpottaa Pomon omatuntoa kun se on poissa. Torsti onkin nähnyt joitain paikkoja jo. Niissä saisin itse helposti paniikkihäiriön ja senpä takia minuu ei vissiin mukaan otetakaan. Ja koska alan olla täynnä Torstia muutenkin niin enpä lähtiskään. Piä tunkkis.






1 kommentti:

Tate kirjoitti...

Argh, mä niin ymmärrän sua tossa näyttelyasiassa. Mun Mami raahaa mua ties minne näyttelyihin vaikkei ite edes osaa esittää mua kunnolla. Nyt se keksi pari viikkoa sitten viedä mut mätsäriin " jotta opitaan miten kuuluu kehässä kulkea". Just joo. Mami ei ymmärrä mutta jos nurmikossa tuoksuu jäniksen papanat ja adonisten pissi niin toki mä mielummin sitä haistelen ku juoksen typeränä ympyrää ilman mitään syytä.

Sain mä silti punaisen nauhan mutta luulen että vain siksi kun se tuomari, joka ei ollut edes oikea tuomari vaan joku tavis kasvattaja, sattui tuntemaan jonkun irliskasvattajan ja ilmeisesti siitä tuli pisteet kotiin. Loppukehässä Mami onneks mokas ja ilveili kaverille kehän laidalle että miten helvetin kuuma on juosta kahdeksatta kierrosta joten me lennettiin tyylikkäästi käteltyinä katsomoon.

Että semmosta tänne. Mutta kai se mua taas Porvooseen vie syyskuussa, ja siks Porvooseen että se paksukainen pääsee taas Brunbergille.

Karvaisin terveisin soulsister Freja