Kypsää Kinkkua

Mitäs tänne. Kiitos ihan hyvää. Itselläni ei asiat edelleenkään hullummin. Pomo se viime aikoina on toilaillut. Ajattelin jo silloin kun Veijo jätettiin sähköhoitoon Laihialle ja Torsti tuli taloon, että saas nähdä kuinka ämmän käy. No kuten kuvasta näkyy niin kävihän se. Kertoman mukaan liikenneympyrä jäi Pomolle liian ahtaaksi ja sitten merkkailtiin reviiriä verijäljillä. Olis käyttänyt tööttiä.

Ja kuten Pomollakin niin teilläkin on murheena se, että miten Torstille kävi. Ei juuri mitenkään. Mutta jatkossa siihen vois laittaa jotain pehmusteita ympärille. Siis sekä mopoon että Pomoon (heh, hauskasti riimitelty) eikä pahitteeksi olisi laittaa eteen ja taakse kulkemaan ylileveästä kuljetuksesta varoittavia kulkuneuvoja. Ja jotta vaara minimoitaisiin täysin, voisin piilottaa Torstin avaimen joku päivä.

Eräänä päivänä törmättiin kävelyllä naapuritalon rastaspäiseen nuoreen mieheen. Se käveli kotiinsa koira kannoillaan ja kysyi meiltä, että tunnetteko tätä koiraa. Pomo luuli selkeesti, että kysymyksessä oli kompa koska se mietti mitä vastaa vaikka tiesin ettei se sitä tunne. Eli miks miettiä vastausta. No nää on niitä ihmisten ihmeellisyyksiä mitä en voi käsittää kun ajatellaan liikaa.

Pudisteltiin kuitenkin molemmat miehelle päätä, ettei tunneta. Koira oli lähtenyt sen matkaan kättäriltä. Olisko joku unohtanut ulkopuolelle synnyttämään mennessään, tuli mieleeni.
No hövelisti Pomo sanoi, että me ollaan menossa siihen suuntaan joten josko koira osaisi samalla mennä kotiinsa. Koiran pannassa oli nimi "Ben" ja puhelinnumero, johon piti erikseen mennä soittamaan kun puhelin oli kotona (ei se koira niin pelottava minust ollut etteikö se rastaspää olis voinu tehdä saman mutta saipahan Pomo nyt pelastaa kodittoman).

Ben oli karannut tosiaan parinsadan metrin päästä ja sen Pomo tuli meitä vastaan kadulla. Ben oli vasta aika nuori ja ehkä se kokemattomuuttaan innostui leijuvasta kannabiksen tuoksusta ja päätti lähteä katsastaman bilepaikkaa sen rastaspään mukaan.

Näyttelyn jälkeen viimein meilläkin siivottiin. Tai siis mut laitettiin pihalle odottamaan kun Posse imuroi ja luuttusi hiki päässä. Se on kummalinen aina silloin. Pitää mennä alta aikayksin pois jaloista, ihan niinku sillä olis jotain merkitystä miten äkkiä imurilla vouhkaa. Puhdasta tuli ja jouduin itsekin alustan pesuun ennenkuin pääsin sisälle.

Pomo on ollut omituisen poissaoleva ja se tarkoittanee sitä, että se on loman tarpeessa. No loma kuulemma alkaa tänään. Kovasti se höpisi, että sitten tehdään kaikkea kivaa. Jaa niinku mitä, ajellaan Torstilla auringonlaskuun vai. Vahataan Torstia takapihalla vai. Käydään Alastarossa Torstin kanssa rata-ajoa opettelemassa vai.

Näyttelyitä ei meikäläiselle ole onneksi tiedossa sillä viimeksi tein selväksi mitä siitä touhusta olen mieltä. Tässä kuitenkin pari otosta viikonlopulta.

Lauantaina, jolloin mun olis pitänyt olla kehässä, meni narttujen arvostelussa aikaa muutama tunti. Sitä seuratessa mietin, että onko mitään muuta rotua maailmassa ollenkaan.




No joo. Piti mun kustannuksella taas.

Yllättävän hyvin sain levättyä vaikka kuuma oli ja välillä piti hätäillä yksin jäämistä.

Rääpälöytymisen yhdentymä.

Kesä tuntuu aina vaan jatkuvan, joten pitää väkisin relata. Saan päivät kulumaan nukkumisen ohella myös leikkimällä pitkähäntäistä viidakon leijonaa. Tietysti nukkuvaa sellaista. Kotona hurisee tuuletin, josta ei ole varsinaisesti mitään hyötyä mutta helpottaa Pomon omatuntoa kun se on poissa. Torsti onkin nähnyt joitain paikkoja jo. Niissä saisin itse helposti paniikkihäiriön ja senpä takia minuu ei vissiin mukaan otetakaan. Ja koska alan olla täynnä Torstia muutenkin niin enpä lähtiskään. Piä tunkkis.

Kolme väriä keltainen

Pitkääkin pidempi näyttelyviikonloppu on viimein takana. Pitkä oli viikko sitä odotellessakin. Sopeutuminen kaupunkielämään meinas ottaa voimille ja kun kamoja alettiin perjantaina pakkaamaan niin aattelin, että tästä ei hyvää seuraa. Pinna meinas olla hieman kireällä kotona. Pomo törmää töissä aika usein hölmöihin ihmisiin ja sen tarvii päästä muualle hetkeksi. Sitä vaa ihmettelin, että miten tän reissun väki siihen auttaa.

Mutta oli meillä ihan kivaa. Hösäsin Pomon perässä minkä kerkesin koska jänskätti olla karavaanarikoirana. Päästiin nimittäin kyläilemään niiden aiemmin tapaamani kolmen lössykkäpojan ja kasvattajan kommuuneihin. Yksi pojista oli muuten Romeo Pippelinvilauttaja.
Hippejä ei juuri näkynyt mutta juoppoja sitäkin enemmän. Päätin heti alkuunsa pitää huolta porukan alueesta ja vahdin ohikulkijoita aina tarvittaessa. Lopulta delegoin homman pojille kun en enää jaksanut olla ainoa tarkkasilmäinen.

Olin kyllä sunnuntaina aika poikki kaikesta. Sprinterissä ei mahduttu Pomon kanssa nukkumaan kunnolla ja se potki minuu kylkiin ja muuallekin. Viskin hajuinen hengitys ei sekään kuonon edessä ollut ihan unettavaa. Kaiken lisäksi mun piti mennä kehään sillä toiseen näyttelyyn Pomo oli mut muistanut ilmottaa. Ei helevetti että kiinnosti ihan sairaasti olla siäl kehässä. Vatsa ei ollut toiminut aamulla ja olo oli jokseenkin muutenkin sellainen krapulainen vaikken mitään ollut ottanut.

Meitä oli kolme Osittaissiskoa samassa luokassa ja miä ekana. Ensinnäkään, en käsitä miks kaikkien pitäis olla nenä samaan suuntaan kun rivissä seistään. Miä halusin olla toisinpäin ja niin tein. Huomasin kyllä, ettei se oikeen Possea miellyttänyt mutta myöntyi sitten lopulta siihen, että sain seistä 45 asteen kulmassa muihin nähden, kuono portille päin.

Ette ehkä ymmärrä mutta vieraiden ihmisten tuleminen iholle on epämiellyttävää. Ennen kehää haukuin pois erään hörökorvaisen ja ylipainoisen näyttelyturistimiehen, jolla oli omituinen murre englanninkielessä. Yritti tulla lässyttämään jotain, josta ei kukaan saanut mitään selvää. No, meidän kehässä ollut tuomari oli ihan ookoo mutta en vaan tykännyt siitä. Piste. Väistelin minkä kerkesin ja yritti se juustollakin minuu lahjoa pysymään paikallaan. Pomo näytti mun hampaat sille ja oli ilmeisen häpeissään mun käytöksestä.

Voisin lyödä vaikka vetoa ettei se itekään kääntäis vatsaansa rapsutettavaksi jos joku tulee haisevan juuston kanssa lääppimään kuonosta persiisiin.

Dumari oli pahoillaan Pomolle kun sain keltaisen nauhan. Pomo oli pahoillaan itselleen ja dumarille. Miä en ollut pahoillaan ollenkaan vaan helpottunut että leikki loppui osaltani siihen.

No mut tossukkapojille näytin uusia temppuja ja mietinpä sellaistakin, että miksei kekseliäisyydestä anneta ruusukkeita ja pokaaleja. Te ootte vaan niin tyhmiä, jotka suostutte ihmisten hömpötyksiin kun maailmassa on niin paljon muutakin tekemistä.

Peräkammarin poikien kulkupeli ja meidän nukkumispaikka Sprinteri. Pomolla oli niska jumissa ekan yön jälkeen kun tyyny oli kuulemma liian pieni. Joo just, ja mun selkä oli kipee kun joku muksi siihen jatkuvasti.

Naiset oli laittaneet miehensä hommiin. Sateessa.

Katsoin päälle ettei ruokaa pilattaisi väärällä valmistustavalla.

Pomo sai tehtäväkseen marinoida possun sisäfilettä merkillisessä pussisysteemissä. Tuoksui kyllä hyvälle se - ja maistuikin kun lopulta sain muutaman palan maistaa. Pummasin myös omatoimisesti yhden jälkiruokamustikkapiirakan muovipöydältä ja sain Pomolta huonoa energiaa.

Yön pimeydessä sain hätistellä poikia kun eivät tajunneet olla jo nukkumassa.

Päästiin viimein lähtemään kun Veteraani-Vanessa oli käynyt konkkaamassa kehästä vikat pokaalit. Siinä kuuden jälkeen illalla käveltiin tien viereen linja-autolle. Vatsakin toimi viimein.
Bussilla päästiin melkein kotiovelle ja simahdin petiin samantien. Pomon piti lähteä aamupäivästä töihin mutta ehdittiin nukkua 14 tuntia eikä tullu mieleenkään käydä edes pissalla sinä aikana.

Ei ahtaanpaikan kammoisille

Kaivarissa oleva Mutterikioski on kesän ehdoton mesta prätkähiirien kytätä toistensa mopoja. Eilenkin Pomo kävi siäl töiden jälkeen ja bongasi mäyriksen, joka pääsee omistajiensa kanssa jokapaikkaa. Hauvalla on oma mesta tankkilaukussa ja kuulemma on sekopäisenä onnesta kun lähtevät ajelulle. Ihan ulkomailla on tarkoitus mennä käymään.

Pomon huomion kiinnitti ensin tietysti motskari, joka on samaa merkkiä Torstin kanssa. Kalle-koiran pyörässä oli keltaisella nahalla pehmustettu tankki. Kalle ei ihan halunnut laseja päähänsä, ymmärrän erittäin hyvin, mutta oikestaan se oli aika tyylikäs niitten kanssa. Matkalaukussa on päätä varten reikä, joka laitetaan isommassa vauhdissa kiinni ja Kalle pääsee vetskan taakse nukkumaan.

Miettikää jos mut otettais Pomon kyytiin? Olisko parempi olla tankin päällä siten, että jalat roikkuis asfalttia hipoen, leuka Torsin parivaloilla lepuuttaen? Vai takaritsalla kiinnisidottuna Posseen, vähän niinku ne tandemhyppääjät? Mutta mihis häntä?

Liian vaikeeta ja sen on onneks Bosskin tajunnut.

Silmät kiiluen loppukesää kohti

Viimeks kun Pomo kävi maalla minuu moikkaamassa niin pääsin yläkertaan. Se ei yleensä ole sallittua kun Mummi on kotona. Kateltiin telkkaria ja oltiin muutenki aika rennosti. Aamulla nukuttiin pitkään. Puoli kuusi normaalisti piipitän ja Mummi päästää mut ulos aamupissalle. Tällä kertaa herättiin vierekkäin Pomon kanssa parisängystä vasta kello kahdeksan. Ehkä viäl pidempäänkin olis mennyt mutta piti kuulemma nousta kympiksi sumpaamaan. Sompaamiseen olen usein itsekin syyllistynyt mutta sumpa on jotain ihan muuta. Sitä tehdään tiedostaen. Sompaaminen on usein sijaistoimintoa.
Se Pomon Suski-ystävä on siinä aika hyvä, ohjaakin jotain muita naisia. Mutta nähdä nyt omistajansa tohottamassa latinorytmien tahtiin? Sillä suomalaisnaisen vartalolla minkä näittekin aiemmassa tarhan siivouskertomuksessa? Ei kiitos.

No mutta ei se Pomon mielestäkään tervejärkisten hommaa ollut. Kai se sitten eroaa jotenkin siitä putoamistanssista missä ilmaistaan itseään hiukan toisenlaisella muudilla. Jokaiselle jotakin. Pitäydyn elämän perusasioissa, syömisessä ja nukkumisessa.

Niin siis se yhteinen aamu meni lopulta siten, että kun Posse otti aamulehden laatikosta ja lähti tokkurassa takaisin talolle, niin jäin hölmönä seisomaan tarhalle johtavalle polulle. Eikös tässä vaiheessa mut laiteta tänne ja anneta ruokaa? Sinne se painaa sisälle eikä tajua kun katson sen perään kysyvästi. Melkein jo aloin osoittelemaan etutassulla portin suuntaan.
Lopulta mulle laitettiin ruoka talon portaille. Kävin ennen syömistä itsenäisesti paskomassa ruusuaidan takana kerran ei kauemmas lähdetty. Kyllä Mummin kanssa asiat sentään hoituu joka aamu samalla tavalla.

Näyttelyhommatkin kusee taas (tuli tosta ruusupuskasta mieleen). Pomo ei tajunnu ilmottaa minuu ajoissa irlisten erkkariin. Luuli, että rahalla selviää eikä sillä paperin palalla niin iso kiire. No, ei oo meikäläistä käsiohjelmassa kun EN EHTINY. Mutta mikäli seuraavan päivän vinttarinäyttelyn ilmoittautuminen tehtiin niinkuin pyydettiin, olen sitten siinä edes.

Tietty afgaanien kehässä.

Mutta jokatapauksessa olen Kartano Weekendissä läsnä lauantaista lähtien sillä meille on majoitus Pomon kanssa jo järkätty. Ja kukas nyt haluaa olla poissa humalaisten koiranomistajien kekkereistä?

No minä ainakin.

Lässyttävä Pomo

Kerran Pomo meni käymään mun kasvattajan luona Laihialla. Ilmeisesti sitä pelotti koska se höpötti ja lirkutteli niille koirille koko ajan - välillä myös englanniksi. No oli syynä sekin, että kaverit maapallon alla Uudessa-Seelannissa saisivat kuulla miten koirille puhutaan täällä meillä päin.

Itse tekee niinku muutkin vaikka se niin ärsyttää. Öööööh.

Helinä on muuten ihan paras tosta porukasta.

Moottoritie on kuulemma kuuma

Pomo ei kauaa nykyään siirry paikasta toiseen. Torsti on sen verran menevä peli. On tosin jo vilkkuviin prätkähiiriinkin ottanut kontaktia mutta kai ne aina jossain vaiheessa tajuaa Pomon vajaamielisyyden eikä halua hullua enempää rankaista. Itse olen niissä tapauksissa aina kiinnostunut enemmän siitä vaikuttaako kotiloiden keräämiset mun ruoansaantiin.

Vaikka nythän sekin raha menee bensaan ja Mummi elättää mut. Vois vähän ajatella Pomokin. Toisen pienestä osa-aikaeläkkeestä otetaan meikäläisen sapuskat. Missä on omistajan vastuu? Missä?

Jokaisen kesäkuukauden ekana perjantaina on pääkaupungissa cruisingit. No senhän arvaa kuka sinne menee. Itse en menis enkä mennytkään. Pomolle tapahtuma on jotenkin tärkeä ja kävi siis kaverinsa kanssa katsomassa menopelejä. Varsin epäkäytännöllisiä mun mielestä. Raps vaan ja oho kun nahkapenkkiin tuli reikä. Tai miten irlanninsusikoira mahtui Miniin? No miten yleensäkään isompaa saada mahtumaan pienempään? Ei mitenkään.

Silmiäni pyörittelin siinäkin vaiheessa kun Pomo kertoi käyneensä Suski- ystävänsä kanssa Turengissa. Niillä oli ollut tapahtuman suurimmat piparit. Naurusta päätellen matkaan liittyi jokin kaksmielinen juttu ja niistähän en halua kuulla mitään. Naurattikohan niitä muita satoja motoristeja, jotka olivat tulleet paikan päälle.

No mutta koska jotkut osaavat pitää vehkeistänsä huolta niin laitettakoon näytille muutamia hienoja.

Viikatenainen - tämän päivän tasa-arvoa

Pomo on napsinut kuvia kiitettävään tahtiin ja koska aivot on edelleen sulaneessa tilassa, en juurikaan jaksa kesästä tähän mennessä selostaa. Oon maalla vieläkin. Mummolassa. Posse kävi siivoamassa mun perinnöksi jäänyttä tarhaa olkapäänkorkuisista nokkosista. Katselin touhua varjosta ja säälinkin hiukan Pomoa kun sen kimpussa oli kärpäset ja paarmat. Eikä heinänuha varmaan asiaa helpommaksi tehnyt.
Tosin, en kyllä missään vaiheessa valittanut liikakasvua. Vietän suurimman ajan tarhassa ollessani portilla odottamassa että pääsisin ulos.

Pysyin mieluusti tarhan ulkopuolella sillä viikatteen terän koosta päätellen sillä on aikanaan niitetty norsuja. Vaari sadatteli varmaan taas Pomon huolimattomuutta. Löytää nimittäin muutaman kivenkolon terästä- Tarhan maasto kun ei ole koskaan ollut huonojalkaisille.

Nähtyäni Pomon hellevaatetuksen ymmärrän viimein sanonnan sarkastisuuden, jossa kehutaan kuinka suomalainen naisvartalo on niin kaunis.

Oon ottanut Mummolan vartioinnin tosissani nyt kun Nappisilmä Hetaa ei enää ole ilmoittamassa tontilla tai läheisyydessä liikkuvista häiriötekijöistä. Kerran tosin kävi nolosti kun kuulin, että joku ajoi polkupyörällä pihaan ja aloin haukkua kylän toiselle puolelle mäen päältä. Mummi tuli kotiin ja ääni kaikui autotallin peltiseinistä niin että tutkani meni hetkeksi sekaisin.
Pomo vinkkasi kyllä pian, että kuka tulee ja mistä. Mutta eihän mitään varaa sitten ollutkaan. Vain hitaasti polkeva varhaiseläkeläinen punaisella polkupyörällä.

Koska vartiointi ottaa voimille, ainakin helteellä, pitää muistaa tsekata päivän ruokatarjonta terassilla. Muurinpohjaletut etenkin on vastustamattomia mutta aika kuumia. Usein saan isovanhemmilta pummattua jotain herkkuja. Ne kun ei ole niin ykstotisia sen suhteen ku Pomo.

Näillä ilmoilla paras paikka on sisällä. Johtuen viheliäisistä ötököistä sekä ihanasta kivilattiasta. Onneksi Vaari tajus ottaa lattialämmityksen jo toukokuussa pois päältä niin lattiasta on jotain hyötyäkin. Kyynärpäät vaan tarvis utare- ja vedinvoidetta. Sen verran on iho päässyt huonoon kuntoon.

Mutta ehdottomasti hauskimman jutun aikoihin kuulin kun sain tietää, että Helinällä (se horjuvasti kävelevä nahka) on takapuolessa patit. Niitä tulee yleensä meillä isoilla koirilla kyynärpäihin, minul onneks vaas karva lähtee, mutta Helinä on jalostanut ne lonkkaluiden kohdalle. Se näyttää takaapäin vasikalta. Kuulemma. Pomo kertoi. Sellaista se aikuiseksi opetteleminen on. Aina ei nukkumapaikkaansakaan voi valita.

Ei puulattiakaan liian kuuma ole. Kylmiä märkiä pyyhkeitä saan ravistella niskoistani tuon tuosta. Vaikka kyllähän Pomo hyvää tarkoittaa tällä viilentämiskeinolla. Usein väsyttää vaan niin paljon, etten jaksa laittaa hanttiin.

Torsti ja Elinalla taas näyttäis olevan jotain vispilänkauppaa. Ilmeisesti jossain vaiheessa elämäänsä nainen, usein ikääntyvä, siirtyy ajamaan polkupyörällä. Koskakohan niin käy meidän perheessä?