Pomo on napsinut kuvia kiitettävään tahtiin ja koska aivot on edelleen sulaneessa tilassa, en juurikaan jaksa kesästä tähän mennessä selostaa. Oon maalla vieläkin. Mummolassa. Posse kävi siivoamassa mun perinnöksi jäänyttä tarhaa olkapäänkorkuisista nokkosista. Katselin touhua varjosta ja säälinkin hiukan Pomoa kun sen kimpussa oli kärpäset ja paarmat. Eikä heinänuha varmaan asiaa helpommaksi tehnyt.
Tosin, en kyllä missään vaiheessa valittanut liikakasvua. Vietän suurimman ajan tarhassa ollessani portilla odottamassa että pääsisin ulos.
Pysyin mieluusti tarhan ulkopuolella sillä viikatteen terän koosta päätellen sillä on aikanaan niitetty norsuja. Vaari sadatteli varmaan taas Pomon huolimattomuutta. Löytää nimittäin muutaman kivenkolon terästä- Tarhan maasto kun ei ole koskaan ollut huonojalkaisille.
Nähtyäni Pomon hellevaatetuksen ymmärrän viimein sanonnan sarkastisuuden, jossa kehutaan kuinka suomalainen naisvartalo on niin kaunis.
Oon ottanut Mummolan vartioinnin tosissani nyt kun Nappisilmä Hetaa ei enää ole ilmoittamassa tontilla tai läheisyydessä liikkuvista häiriötekijöistä. Kerran tosin kävi nolosti kun kuulin, että joku ajoi polkupyörällä pihaan ja aloin haukkua kylän toiselle puolelle mäen päältä. Mummi tuli kotiin ja ääni kaikui autotallin peltiseinistä niin että tutkani meni hetkeksi sekaisin.
Pomo vinkkasi kyllä pian, että kuka tulee ja mistä. Mutta eihän mitään varaa sitten ollutkaan. Vain hitaasti polkeva varhaiseläkeläinen punaisella polkupyörällä.
Koska vartiointi ottaa voimille, ainakin helteellä, pitää muistaa tsekata päivän ruokatarjonta terassilla. Muurinpohjaletut etenkin on vastustamattomia mutta aika kuumia. Usein saan isovanhemmilta pummattua jotain herkkuja. Ne kun ei ole niin ykstotisia sen suhteen ku Pomo.
Näillä ilmoilla paras paikka on sisällä. Johtuen viheliäisistä ötököistä sekä ihanasta kivilattiasta. Onneksi Vaari tajus ottaa lattialämmityksen jo toukokuussa pois päältä niin lattiasta on jotain hyötyäkin. Kyynärpäät vaan tarvis utare- ja vedinvoidetta. Sen verran on iho päässyt huonoon kuntoon.
Mutta ehdottomasti hauskimman jutun aikoihin kuulin kun sain tietää, että Helinällä (se horjuvasti kävelevä nahka) on takapuolessa patit. Niitä tulee yleensä meillä isoilla koirilla kyynärpäihin, minul onneks vaas karva lähtee, mutta Helinä on jalostanut ne lonkkaluiden kohdalle. Se näyttää takaapäin vasikalta. Kuulemma. Pomo kertoi. Sellaista se aikuiseksi opetteleminen on. Aina ei nukkumapaikkaansakaan voi valita.
Ei puulattiakaan liian kuuma ole. Kylmiä märkiä pyyhkeitä saan ravistella niskoistani tuon tuosta. Vaikka kyllähän Pomo hyvää tarkoittaa tällä viilentämiskeinolla. Usein väsyttää vaan niin paljon, etten jaksa laittaa hanttiin.
Torsti ja Elinalla taas näyttäis olevan jotain vispilänkauppaa. Ilmeisesti jossain vaiheessa elämäänsä nainen, usein ikääntyvä, siirtyy ajamaan polkupyörällä. Koskakohan niin käy meidän perheessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti