Viimeks kun Pomo kävi maalla minuu moikkaamassa niin pääsin yläkertaan. Se ei yleensä ole sallittua kun Mummi on kotona. Kateltiin telkkaria ja oltiin muutenki aika rennosti. Aamulla nukuttiin pitkään. Puoli kuusi normaalisti piipitän ja Mummi päästää mut ulos aamupissalle. Tällä kertaa herättiin vierekkäin Pomon kanssa parisängystä vasta kello kahdeksan. Ehkä viäl pidempäänkin olis mennyt mutta piti kuulemma nousta kympiksi sumpaamaan. Sompaamiseen olen usein itsekin syyllistynyt mutta sumpa on jotain ihan muuta. Sitä tehdään tiedostaen. Sompaaminen on usein sijaistoimintoa.
Se Pomon Suski-ystävä on siinä aika hyvä, ohjaakin jotain muita naisia. Mutta nähdä nyt omistajansa tohottamassa latinorytmien tahtiin? Sillä suomalaisnaisen vartalolla minkä näittekin aiemmassa tarhan siivouskertomuksessa? Ei kiitos.
No mutta ei se Pomon mielestäkään tervejärkisten hommaa ollut. Kai se sitten eroaa jotenkin siitä putoamistanssista missä ilmaistaan itseään hiukan toisenlaisella muudilla. Jokaiselle jotakin. Pitäydyn elämän perusasioissa, syömisessä ja nukkumisessa.
Niin siis se yhteinen aamu meni lopulta siten, että kun Posse otti aamulehden laatikosta ja lähti tokkurassa takaisin talolle, niin jäin hölmönä seisomaan tarhalle johtavalle polulle. Eikös tässä vaiheessa mut laiteta tänne ja anneta ruokaa? Sinne se painaa sisälle eikä tajua kun katson sen perään kysyvästi. Melkein jo aloin osoittelemaan etutassulla portin suuntaan.
Lopulta mulle laitettiin ruoka talon portaille. Kävin ennen syömistä itsenäisesti paskomassa ruusuaidan takana kerran ei kauemmas lähdetty. Kyllä Mummin kanssa asiat sentään hoituu joka aamu samalla tavalla.
Näyttelyhommatkin kusee taas (tuli tosta ruusupuskasta mieleen). Pomo ei tajunnu ilmottaa minuu ajoissa irlisten erkkariin. Luuli, että rahalla selviää eikä sillä paperin palalla niin iso kiire. No, ei oo meikäläistä käsiohjelmassa kun EN EHTINY. Mutta mikäli seuraavan päivän vinttarinäyttelyn ilmoittautuminen tehtiin niinkuin pyydettiin, olen sitten siinä edes.
Tietty afgaanien kehässä.
Mutta jokatapauksessa olen Kartano Weekendissä läsnä lauantaista lähtien sillä meille on majoitus Pomon kanssa jo järkätty. Ja kukas nyt haluaa olla poissa humalaisten koiranomistajien kekkereistä?
No minä ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti