Urheilu ja sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen

Meillä on ollut sen verran haipakkaa ettei meinaa kertomaan ehtiä. Vapun jälkeen alettiin valmistautua Tampereen näyttelyyn. Saatiin Pomon kanssa kyytiä Turusta kun kolmen irliksen perhe otti meidän hövelisti autoonsa matkaa tekemään.
Kun alkujärkytyksestä selvisin niin ne kolme kaveria oli ihan ookoo. Mutta niin lapsellisia - ja mikä muu mielessä näin keväällä kuin Se. Sanonpa vaan, että kolme maailman suurimman koirarodun nenää persiissä ei ole ihan se mitä haluaisin. Toisaalta, helppoja tapauksia kun tietää mistä narusta vedellä.

Itse näyttely meni osaltani hiukan heikommin kuin pitkäperjantaina. Sain sinisen nauhan ja se tarkoitti sitä etten päässyt jatkokisaamaan sijoituksista. Mutta syykin oli selvä ja sama kuin viimeksi. Olin liian rimpula. Siitä suivaantuneena Pomo otti todistusaineistoa ruokakupistani. Aikoo vissiin lähettää Belgiaan niille tuomareille. Tampereella nääs oli samaa rotua oleva Dumari kuin edellinenkin ja Pomon mielestä ne on varmasti keskenään puhuneet mun lihaksista ennen Tampesterin reissua.

Joillekin häviäminen vaan ottaa koville. Mutta voittajat oli upeita ja hienoja, Tino Taurus ja Tuulia. Vau.

Tässä siis meidän aamupalat. Sain välillä tyrni-karpalojauhetta puolukkajauheen sijaan. Ja valkosipulin palat on punkkien häätämiseksi, siihen ei luomunappulat ja -jauhelihat riitä. Pomon eines taas on mitä on pillereineen päivineen.

Tampereen reissusta viäl sen verran otsikkoon liittyen, että eihän sieltä noin vaan kotiin lähdetty. Kaiken sen odottelun jälkeen piti päästä näkemään sekin kun Romeo Pippelinvilauttaja vikitteli Siskolikkaa. Ne oli tavanneet jo viime syksynä ja pitäneet kivaa mutta siihen se oli sitten jäänytkin. Juuri nyt sinä kauniina päivänä piti lämmitellä muistoja, että viikolla sitten oikeasti natsais Turussa.

En ehkä koskaan, edes Pomon kanssa, ole kokenut suurempaa myötähäpeää kuin sen viereisessä autossa istuneen naisen kanssa pilviä taivaalla laskiessamme. Ja mitä tekee ne kolme jätkää siäl auton perässä sitten? No tuijottaa tietysti kun toiset koheltaa hännät ja käpälät solmussa. Tai Pomo? Antoi mun hihnan Siskolikalle ettei sen näyttelyhihna katkea siinä tohinassa.

Jos tätä ennen ei irlanninsusikoirien omistajissa ollut jotain epäilyttävää niin ei tää ainakaan tilannetta mitenkään parempaan suuntaan vienyt. Kuvissa tumma komea on se Casanova, Siskolikka on keskellä mun hihnan kanssa ja miä sitten ilman rihman kiertämää vaikken missään nimessä halunnut olla asiassa mitenkään osallisena.

Männäviikonloppuna Pomo sai sitten flunssan. Ja viikko ennen Kuulakisoja. Voi hyvänen aika sentään. Se kävi Juoksevan Basistin treeneissä ja vilustutti itsensä kun hikoili TuTon B-poikain kanssa kuin pieni täti-sika konsanaan (pojilla varmaan oli sen kustannuksella hauskaa vaikka Pomo onkin hypellyt nuoruudessaan samoja koordinaatioita ja aitoja - mutta hei, se oli silloin se eikä silloinkaan niin silmiä hivelevää).
Tosin Valkun yhteistreeneissäkin oli pirun kylmä ja kaikki ehkä alkoi jo sieltä. Merenranta oli hieno ja hiekkaa oli varpaiden välissä kunnes Juokseva Basisti vei mut väkisin pois naisten luota että ne sai treenata rauhassa. Pomokaan ei muutaku käänsi mulle selän. Kostoksi kiskoin niemen ympäri minkä jaksoin eikä Juokseva Basisti saanut hetken lepoa.

Tässä kuvassa se on lähdössä jostain merkillisistä vempaimista liikkeelle. Luulis, että niihin jää kiinni kun on piikitkin kengän pohjassa. Huomaatteko muuten samanlaisen alustan ku ekassa kuvassa?

Pääsin Eltsussa kiinnijäämisasiaa (ei siis sitä mikä liittynee Siskolikkaan ja Romeo Pippelinvilauttajaan huomenissa) pohdiskelemaannurmikolta käsin hetken aikaa ennenkuin nuorehko ja ujohko mies tuli kertomaan, että "täällä ei niinku oikeestaan tai on niinku pidetty se että koiria ei tuotais niinku tänne mikä toi rotu oikee on kauheen kokone mitä se niinku miten paljo se syö" (vakiokommentit siis). Eli vaikka mainostetaan Eläintarhan kenttää niin ei siäl eläimiä loppupelissä saa olla. Jos jaksais niin riitauttaisin kuluttajalautakunnassa.
Ja luuliko Pomo, että mut voi salakuljettaa paikkaan jossa on valvontakamerat joka kulmassa?

Oli sentään Turun ja Helsingin välillä luksustakin matkustamisessa. Sain peräloosin itselleni ja aika tavalla väsyttikin. Pari päivää on menny toipuessa vaikkei reissussa lopulta kauheesti liikunnallista iloa ollutkaan vaan pääasiassa kateltii telkasta Eläintenpelastustiimiä.

Pomon vanhemmillakin on riittänyt jännää. Onneksi maailmassa on viäl olemassa Sankari Naapureita. Ilman tätä kyseistä hemmoa nimittäin meille olis tullut savunhajuinen varhaiseläkeläispariskunta asumaan ja sitten olis saattanut jo minulkii huumorintaju loppua.

Pomo saikkuilee viäl muutaman päivän ja pitää hellettä mun kanssa. Parantelee rakkojaan ja mielikuvatreenaileee Kuulan kanssa. Hyvä siitä tulee.