Poison

Melkein karvaton koira. Pomo raapi furminaattorilla mun pohjaturkin veks ja näytän vieläkin lihattomammalta nyt. Ehkä siksi sain timanttisen pääkallohuivin kaulaan. Tai voihan olla, että Pomo luulee Punkki Perkeleitten tajuavan jotain myrkyn merkistä. Ääliö.

Lähimetsässä on ollut kaikenmoisia kulkijoita. Tänään tuli Sähkötuolimies vastaan kapealla polulla ja sinkosin lepikkoon alta aikayksikön. -tu mikä hirvitys ja äänellä, joka ei mitenkään sovi koko vekottimeen. Mies oli muutenkin outo. Sillä oli koira mukana, ei siinä mitään, mutta sitä koiraansa usutti aika härskisti: "no mene nyt Hermanni sinne vaan hännän alle haistelemaan.". Säälitti Hermanni kun se pelkäs ja tykkäs minust yhtäaikaa eikä oikeen tienny miten päin olla. En todellakaan tehnyt tilannetta Hermannille helpoksi vaan väistelin sujuvasti. Tuolihirviön lähelle en mennyt ollenkaan vaan kiersin noin kymmenen metrin päästä metsän puolelta kun jatkettiin matkaa. Pomokaan ei oikeen tykänny Sähkötuolimiehen naittamisaikeista. Hermanni nimittäin oli kääpiöpinseri.

Meillä on tapana pysähtyä Vallilan puolella juottopaikalle aina iltalenkillä. Tyypeillä on sellasia päiväpeiton kokoisia maaplänttejä, joissa kasvatetaan kaikkea pientä. Tietenkin pientä, sato on syksyllä varmaan kaks porkkanaa ja muutama kottikärryllinen voikukan lehtiä. Naapurillakin on oma palsta ja se on aina tosi onnellinen kaiveltuaan multaa. Kivaahan se kyllä onkin, ei sen puoleen. Pomo sai kerran hepulin kun juoksin eräälle palstalle, jossa oli just laitettu tillit riviin. No oikeesti se oli sen kissan vika joka oli toisella puolella millintarkasti aseteltuja vakoja. Pomo sitäpaitsi meinas ite sortua samaan kun lähti mun perään mutta pysähty viime hetkellä ja tyyty vaan huutamaan mulle.

Mutta siis vesi on tosi hyvää kun sitä saa juoda riittävän isosta astiasta. Joka kyllä on suhteettoman iso niihin palstoihin verrattuna.

Kumpulassa on aika paljon kissoja. Lähes joka ilta kohdataan erivärinen. Nipsun oon tavannut jo muutaman kerran. Se osaa liikkua niinkukin Manaaja- elokuvassa tehdään eli sivuttain. Se onkin aika pelottava koska osaa myös murista. Ja Nipsu vahtii pihaa paremmin kuin mikään koira, se laittaa kaikki koosta riippumatta ruotuun. Mutta on sitä silti kiva vähän härnätä.

Oikeestaan on ihan hyvä, että kissojen omistajat pitää niitä narussa. Pääsen paljon lähemmäs härkkimään. Kuvan kissan nimeä en tiedä mutta se oli aika varautunut kun pompin paikalle. Lopulta omistaja otti sen syliin ja mekin poistuttiin paikalta. Seurasin omistajaa kyllä hetken matkaa heti selän takana eikä se tainnut huomata ennenku Pomo vihelsi.

Vihellyksestä tuli mieleen yks kommentti lenkiltä. Tanssahtelin Pomon ja Juoksevan Basistin edellä pururadalla kunnes menin Pomon mielestä liian kauas ja se vihelsi mut luokse. En ollut huomannutkaan, mutta vähän matkan päässä seisoi Mummo. Kai se haisteli jotain kasvia koska oli aikainen kevät. Pomo otti mut kiinni ja arvasin sen odottavan Mummolta noottia kun olin ollut irti. Päästiin porukalla kohdalle ja Mummo sanoi ilkikurinen ilme naamalla: "Minä kun luulin että minulle sieltä vihelletään mutta se olikin koira."

Katoin Pomoa ja sekin oli iloinen. Kaikki olikin iloisia kun olin ollut irti. Jatkoin pomppimista.

Tää kuva on lähikallioilta ja on vähän hankala asento kun takapuoli meinas pudota. Eli aika etupainotteinen kuva. Alempi on normitilanne kun Pomolla on vapaapäivä ja se nukkuu pitkään. Odotan parven alla josko kohta herättäisiin. Iltainen polvilumpio on näköjään nenän vieressä. Kas kun se jäikin siihen. Viimeistään yöllä se lentää aina seinän viereen kun Pomo astuu päälle ja kiroaa.

Huomenna kuulemma mennään naapurin räkättirastaiden kanssa lenkille. Taivas varjele. Kerron sitetn kuka ja mitä ja miksi.