Sain yks aamu ihanan vainun ryteikköön ja sinne sitten jäin. Laitoin itseni sen verran hankalaan oksakasaan etten meinannut päästä irti. Pomo ei tietenkään voinut auttaa vaan kuvasi ja antoi mun päästä pälkähästä ihan itse. Olisin muutaman sekunnin halunnut olla pieni koira.
Pinteessä olosta tuli mieleen hölmö tapaus kun kerran halattiin Pomon kanssa. Olin eräs aamu todella innostunut lähtemään ulos ja Pomo oli just herännyt eikä ihan parhaassa terässä. Siinä vaiheessa kun se alkoi pukemaan rintaliivejä niin päätin antaa Ison Halin. Hyppäsin ja laitoin etutassut Pomon olkapäille. Ei muuten mitään mutta kun ne rintsikat jäi tassuihin kiinni ja hetken aikaa oltiin pinteessä molemmat. Pomo kirosi ja minul alkoi paniikkia pukata. En päässytkään alas normaalisti kun käpälät oli kietoutunut mummokalsarin värisiin Triumpheihin.
Pienen paritanssin jälkeen Pomo ratkaisi asian ja laskeutui mun tasolle, että sai mut irti itsestään. Se ei sanonut mitään vähään aikaan ja yllättäen mut komennettiin omalle paikalle odottamaan pukeutumista.
Onks pakko pitää päällä jotain noin vaikeeta ettei hellyydelle löydy aikaa ilman äkseeraamista.
Tunnen Veijoa kohtaan hiukan samanrotuisen sympatiaa. On nimittäin käynyt ilmi, että silläkin on oma tahto. Tänä aamuna kuulin kun Pomo yritti käynnistää sitä ulkona. Nooh. Tiesin, että hetken päästä se tulis sisälle ja alkais riisua ajovermeitä. Siltä startin ääni nimittäin kuulosti. Odottelin rauhassa kylkiasennossa mitä tulisi tapahtumaan.
Ja näin kävi, ovi rapsahti ja mopskikypärän sijaan Pomo laittoi pyöräilykypärän ja lähti polkemaan töihin. Onneksi sillä on nykyään työmatka vain 10 minuuttia. Vaikka hiki sille tulee siinäkin ajassa. Häslää liikenteessä kun se luulee olevansa ainoa joka tietää miten käyttäytyä (ei poikkea muista tienkäyttäjistä siis). Tosin se on täällä Helsingissä asuessa pari kertaa meinannut jäädä auton alle ilman omaa syytään. Tuon liikennekulttuurin takia en itsekään halua keskustaan mennä. Ihmiset juoksee ympäriinsä ja meteli on sietämätön. Mistä tahansa voi singahtaa somali jos toinenkin tai romanialainen pummaamaan rahaa. Tai pukumies viuhtaa ratikkaan niinkuin loppuelämä olis kiinni siitä, että se pääsee just siihen ratikkaan joka lähtee kymmenen minuuttia aiemmin kuin seuraava samanmoinen. Juopuneilla taas on hyvä meininki: rallatellaan vaan pitkin katuja eikä välitetä muista kun ei ole kiire minnekään.
Voiko koirista muuten tulla rasisteja?
Puuha eikun Parta-Pete tositoimissa. Tuota samaista viiden sentin mittaista johdonpätkää pitää vielä laittaa uudestaan perjantaina. Miten kauan kestäiskään jos olis laitettavana metrin mittainen johto?
Tässä Pomon ulkotreenitamineet, oltiin kallioilla nostamassa Kuulaa. Kuvasta puuttuu musta kakkapussi. Tuona iltana bongasin Sitirusakon ja sitten mentiin nimittäin ja lujaa. Sen aikaa kunnes hukkasin sen penteleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti