Siili ilman sisustaa

Lähimetsästä voi löytyä vaikka mitä. Aika paljon siäl on roskaa mutta eilen nenääni kävi kumma haju. Haistelin hetken ja löysin siilin. Pomo tuli kanssani katsomaan otusta ja kävi ilmi, että siili olikin tyhjä. Hämmentävää. Joku oli siis imenyt siilin tyhjäksi ja jättänyt piikkisen kuoren jäljelle. Pomon mielestä se oli kuvottava enkä itsekään oikeen lämmennyt nahkaläpyskälle.
Jäi arvoitukseksi siilin kohtalo, kauhea tapa kuolla jokatapauksessa.

Kävelyllä ollessamme meiltä tuli eräs Neekeri kysymään neuvoa. Se puhui kyllä vähän suomea englannin lisäksi mutta Pomolla oli vaikeuksia ymmärtää ja hävetti taas sen puolesta:

- Hei! Where is katilo?
- No moi.. öö... katilo? (dorka, kätilöopisto)
- Nini. Minu pita menna katilo, siella opiskelijaravintola. Sofianlehdonkuja.
- No mulla on tässä puhelimessa kartta, oota ni katon (oliko pakko sitä hienoa puhelintaki esitellä). Mikä se paikka oli? Ka..? (kättäri, etkö tajua)
- Katilo. Babys. You know.
- Aa joo. Kätilöopisto (jiihaa, tajusit). Okei kävele Limingantietä noin kilsa niin se on oikealla.

Jatkettiin matkaa. Sillä mustalla miehellä muuten oli reppu jossa oli Hill´s koiranruokamainokset. Ei voinut olla paha kaveri ollenkaan.

Eilen illalla Pomo alkoi yhtäkkiä penkomaan mun tavaroita. Oon laittanu kaikki pannat ja hihnat ja lelut sellaseen pyöreän malliseen vetoketjulla suljettavaan laukkuun. Tai oikeastaan niitä on kaksikin - on tota tavaraa kertynyt. Oikeesti niissä pitäis säilyttää vissiin ruokaa. No mutta Pomo innoissaan tonki kaikkea ja menin kuonoineni katsomaan että mistä on kyse.

Mustista ja Mirristä Pomo löysi uuden näyttelytaluttimen, ruskean, kun se kuulemma käy mun väriin paremmin kuin valkoinen. Ja oli alennuksessa. En tiennytkään, että värin kanssa on niin tarkkaa. Lisäksi huomiseksi pakattiin mukaan sellainen käärmeketjullinen kapea kuristushihna sen ruskean jatkoksi.

Piirileikissä kun pitää mennä viimesen päälle oikeaa vauhtia ja jos erehdyn vikuroimaan (mitä aika moni kokematon saattaa tehdä) niin Pomo antaa hihnan päästä vähän rotia mulle. Ei kyllä tunnu missään kun kaulassa on suuremmat lihakset ku Pomolla sellukoivissansa. 
Luomunappuloita piti ottaa tietysti ja kampa ja kynsileikkurit. Pomo ei ole pohjavillavehkeellä nyt minuu siistinyt, että olis hienompi turkki näyttelyssä. Imuroinut onkin kotona sitten sitäkin enemmän.

Pari iltaa sitten Pomolla meni hermo mun tassukarvoihin ja ne piti leikata samantien lyhyeksi. Kuulemma alkaa hiekan määrä kämpässä riittämään. Entäs Juoksevan Basistin karvat sitten? Taas oli tasa-arvo kohdallaan. Seisoskelin nimittäin hyvän tovin paikallani kun Pomo kävi kaikki tassut läpi Zooplussalta saamillaan korruptiosaksilla.

Päivystän himassa tämän päivän Radio Helsinkiä kuunnellen ja Pomo tulee hakemaan mut töiden jälkeen. Ehditään ehkä just Valkun treeneihin Lauttasaareen ja sit juosten junalle ja Lahteen. Mummi tai Vaari on asemalla vastassa, uskoisin. Toivottavasti lähellä laituria, että pääsen pian autoon suojaan aseman hälyä. Pientä hyperventilointia pukkaa kun on taas ihmisiä aika paljon. Ja junassa kun tuijotetaan alvariinsa eikä itsekään enää tiedä onko vasikka, poni, jääkarhu, tavallinen karhu vai muuten vaan Kauhean Iso joka syö Ties Miten Paljon Se Syokään.

Kehäpäivityksiä on tiedossa ensi viikolla. Pitää tässä pyhinä nimittäin Turussakin käydä mutka. Junalla tietysti.

Lopuksi pääsiäiskevennys ja harras toiveeni, että tällä tavoin voitaisiin Russelin kanssakin joskus telmiä. Ehkä joskus kun se pääsee skitsoistaan. Huomioikaa laulun sanat.