Ei ole otsikkoa

Kuvassa on sellainen aika hämärä laite nimeltään Power Ball, jonka Pomo hommasi treenatakseen kyynärvarren lihaksiaan - gyroskoopilla. Pallo pitää metkaa ääntä ja sai hetkeksi vinttikoiran vaistoni heräämään. Hetken laitetta ihmeteltyäni kiinnitti ulkona huomioni satunnainen ohikulkija, jolla oli pikkukoira fleksissä mukana. Talomme ohitse ei juuri kukaan kulje ettenkö olisi siitä jollain tasolla tietoinen. No, joka tapauksessa, ei se pallo tätä vuosituhatta mielestäni ole sillä se pitää käynnistää narusta vetämällä. Eikös sellaisen olis halvemmalla löytänyt vauvaikäisten osastolta?

Pomo sai kuvan nypityistä korvistani mutta tarkkana ollessani laputan eikä muoto ole kauniin ruusumainen kuten irliksillä pitäisi olla.

Siinä sivussa kun Pomo muokkaa vartalooan, ja kivunsietokykyään, Kuulan kanssa, se muistaa korvakarvojen nyppimisen lisäksi valmistaa minuu muutenkin muutaman viikon päästä olevaan ensimmäiseen näyttelyyn. Saa nähdä lähtevätkö Mummi ja Vaarikin puolestani jännittämään sillä näyttely pidetään Lahdessa, lähellä Pomon kotopaikkaa.

Bosse otti kuvan kun oli harjaillut pihalla turkistani turhat pois (ja kerättyään kuuliaisesti karvatukot biojätteeseen ettei tule sanomista koirattomilta). Pää jäi kuvassa paitsioon mutta muuten alan olla kolmivuotiaan nuoren naisen mitoissa. Vai mitä mieltä olette? Tuleeko menestystä?

Mulle ihan sama, Pomolle se tuntuu olevan jotenkin kiinnostavaa tässä vaiheessa elämää, joten käydään nyt pariin otteeseen kehässä jolkottelemassa. Enemmänkin odotan kesän juoksukisoja ja vauhtiin pääsemistä. Siksi olenkin pitänyt linjoistani huolta pitämällä ajoittain päivän parin paastoja.
Näistä viimeisin sattui hiukan nolosti tuplaripuliin juuri kun Pomon ystävätär Suski oli tullut kylään. Ei siitä sen enempää sillä ripulijutut on jo kulunut aihe.

Kevään perhostelut on sitten käyty. Meillä oli Satamassa  sellainen aikuisille muotoiltu esitys ja ajoittain pitelin korviani kun näytelmä meinasi ihan lähteä käsistä. Aikamoista kielenkäyttöä - ja ruumiinkin. Mutta kyllähän sen ymmärtää, että välillä hippien vaan pitää saada olla se mitä oikeasti on kaiken maailmanparantamisen sijaan. Ulkopuolella kiinnitti huomiota yksi hassu joka makoili sohvalla nurinolevan asuntovaunun päällä. Sillä oli kommandopipoksi kutsuttava ompelus päässään ja kai se leikki sellaista swat- tyyppiä, joita Pomon kolleegatkin välillä.

Näytelmässä tulivat sosiaaliviranomaiset hakemaan perhettä mutta ne olivatkin naamioitunutta Kalmanväkeä, joka oli liikkeellä keskellä yötä. Tuo päivystäjä ei vissiin tiennyt, että tuskin Helsingin kaupunki on sen erikoisempi ja hakisi ketään iltasella talteen. Mutta eihän eläytyessä voi aina ajatella realiteetteja.

Eräänä Pomon vapaapäivänä avattiin terassikausi Intiankadulla Kahvila Kapusiinissa. Ihmiset yleensä tarkoittanevat kauden avaamista kun tehdään jotain ensimmäistä kertaa. Muistaisin tämän kerran kyllä joka kerta mikäli kadulla on jatkossa saman verran hiekoitushiekkaa peffan alla.
Lisäksi bussit ajavat edelleen liian lähellä että voisi ajatella rentoutuvansa. Pomo oli kyllä mielissään voisilmapullasta, kukapa ei olisi, ja kuumasta teestä. Eli ei tällä terassilla siideristä ollut tietoa. Eikä pöydistä.

Jatkoimme auringon ottamista kotitalon grillipaikalla, jossa muistin vahtikoiran roolini aina kun kukaan tuli pihalle. Kävin varoiksi portin takanakin haistelemassa erään lenkkeilijän.

Viime maanantaina Pomo otti mut mukaan kun vietiin Veijo huoltoon Karkkilaan. Matkasin normipaikalla ajoa tarkkailen. Tällä kertaa olin kahden kaljun miehen välissä. Toisella kylläkin oli karvaa kasvanut tosi paljon pään alapuolelle. Pomo tiesi kertoa, että usein tietyn merkkistä moottoripyörää ajettaessa parta kasvaa paljon. Onneksi Pomon pyörä on toisen merkkinen.

Matka sujui kivasti, kuten aina kun pääsen mukaan. Mersun takapenkillä oli tilaa meille Pomon kanssa ihan hyvin ja otin päikkäritkin tyylikkään peiton kaverina.

Usein Pomon vapaapäivinä käydään tapaamassa sen kavereita. Tällä kertaa niillä oli Taika- nimisen naisen kanssa Butoh- palaveri Kääntöpaikalla. Ne meni alakertaan juttelemaan melkein pariksi tunniksi. Tukahdutin sillä välin pitkästyneisyyttäni eteisessä. Eteisessä joko sen takia ettei koiria saanut viedä pidemmälle tai sitten se tapaaminen oli niin salainen, johon en kyllä usko.
Ilmeisesti Pomolla on tarkoitus performoida jotakin jossain vaiheessa. Mistä minä sen tietäisin kun en saanut olla paikallakaan.

Käveltiin Taikan kanssa Arabian rannalla, jossa molemmat naiset puolittain sokeutuivat kun hanki oli niin kirkas. Itse sain kerran hepulin. Nukahdetiinkin Pomon kanssa sohvalle kun päästiin kotiin. Hepuli otti voimille humpsahtelevassa hangessa. 

Tänä aamuna löysimme lähimetsästä metsätontun majan. Skeptinen Pomo kielsi minuu menemästä peremmälle, kuulemma siäl olisi kuitenkin ollut piikkejä tai muuta rojua. Missä sen mielikuvitus nyt oli kun yleensä kaikki tämmöset saa sen sisäisen lapsen esiin?
Jatkettiin siis matkaa. Kevätpuron varrella oli ihana  ruohomätäs, jota jäin järsimään ja hukkasin Pomon hetkeksi. Se ehti jo parin sadan metrin päähän kun nautiskelin kaikessa rauhassa tuoreen ruohon mausta.

Lähennyin lehmän mielialaa ja olin niin onnellinen että korvakin kääntyi väärinpäin.