Ensinnäkin, minuu jännitti ne kaikki ihmiset, jotka oli tulleet paikalle. Piti olla joka ilmansuuntaan varuillaan skeittaajien ja persoonallisten polkupyöräilijöiden varalta. Tuli vikuroitua ihan huolella alkumatkasta ja Pomo laitto mut hyppimään hetkeksi puolelta toiselle puoli metriä korkealla olevan kaatuneen puunrungon yli. Tein sitä muutaman kerran mutta onneksi jatkettiin pian matkaa sillä tunsin oloni aika typeräksi. Eikä se mun stressiin mitenkään vaikuttanut.
En oikeastaan ollut kiinnostunut niistä punkeloveneistä. Pari kertaa kuitenkin Pomo kiskaisi hätäpäissään talutushihnasta kun joku mulahti ja kolisteli päätään pohjakiviin. Siinä vaiheessa tuli kurkattua mistä on kyse. Vastakkaisessa suunnassa kuitenkin tuoksui hernekeitto, makkarat ja letut, joten ymmärrätte varmaan tärkeysjärjestyksen.
Tässä kuvassa olen Vantaanjoen toisen koskihaaran vieressä ja kuulemma loppupäivästä ne samat puljailijat laskivat kuusi metriä alas suoraan kuohuvaan veteen. Ei hyvää päivää. Kysyn vaan että miksi.
Kumpulassa on kevät siinä vaiheessa, että maasta nousee kukkasia. Oli niitä viime keväänäkin mutta silti Pomo joka kerta ottaa kuvia. Ihan kuin se unohtaisi talven aikana edelliskeväisen toiminnan ja jatkaa sitä sitten kun aurinko alkaa lämmittämään. Ja kyseessä on sentään vaan kukat. Mutta toistoista vissiin on ihmisten maailmassa kyse. Ainakin se liittyy vahvasti Kuulan kanssa toimimiseen.
Eilen Pomo leikki Elisabeth Tayloria Hernesaaressa. Se oli Vuosaari- elokuvan kuvauksissa esittämässä poliisia. Sitä mitä se tekee töissäkin. Glamour oli kyllä kaukana kun kohtauksessa piti viedä murkkuikäinen poika kotiinsa ja se oli oksennellut itsensä ihan limaiseksi. Tiesin heti, että kyseessä oli vaniljajogurtti kun Pomo toi haalarin kotiin pestäväksi. Se siis mitään oikeeta työtä ollut.
Ja minuu aina jaksaa ihmetyttää se, että ihmisillä ei ole merkitystä minkä ikäisiä ne on kun tarvitsevat huolenpitoa. Luulisi jo aikuisena tietävän, että tietty määrä alkoholia aiheuttaa pahan olon jos se on tehnyt sen 15- vuotiaanakin. Jos mulle tarjottais kotopuolen juomaa Guinnesiä niin paljon että joisinkin sitä liikaa niin kyllä seuraavalla kerralla sanoisin ei kiitos.
Jo yksi rullaluistelijakin aiheuttaa kropassa määrittelemättömiä reaktioita.
Tällä viikolla on sitten se meikäläisen näyttely. Pomo vois panostaa myös omaan ulkonäköönsä eikä vaan nyppiä ja nipistellä minuu jokapuolelta. Kiirastorstaina käyn ensin esittäytymässä Valkun porukalle. Silloin kuvataan jotakin dokkaria ja mistä vetoa, niin se kuvausvehje on pelottavin ehkä ikinä. Merenranta kyllä kuulostaa kivalta, pääsee jahtaamaan lintuja.
Mustarastaat on muuten ihan parhaita, ne nimittäin juoksee lähimetsässä karkuun. Kai siksi kun ne on poikasia ja tyhmiä viäl.
Kierähdystyylillä vaikka yli Vantaanjoen. Kunnes sänky tuli vastaan.
Tiedättekös mitä siitä,seuraa että syö metrisen sonninhännän kolmessa minuutissa? Helsingin Sanomia ja läpituuletusta. Jiihaa.
1 kommentti:
On varmaan ollut samasta sonnista kyse tässä hännässä kun polvinivelessäkin koska vatsa on mennyt aina mullin mallin. Mullilla tais olla Hullun Mullin tauti. Koiriin tarttuva.
Lähetä kommentti