- piip piip piip piip
- ihmismurinaa
- ultrasyvä huokaus
Ennen yhtätoista alkoi viimein tapahtua ja päästiin ulos. Dialogia käytiin siis hetken aikaa.
Ihmettelen Pomon ja mun tasa-arvoisuutta aina kun se menee ensin vessaan ja pukee sitten ulkovaatteita ikuisuuden. Enkö juuri minä ole aamuisin se joka haluaa ensin päästä pissalle?
Outo juttu itsessäni muuten on se, että jos Pomo murisee niin silloin olen todennut kaikkien parhaaksi lopettaa sen hetkisen tekemisen. Usein kun piipitän, saan vastaukseksi murinaa. Yksiössämme siis piipitetään ja muristaan melko paljon mikä ehkä hämmentää teitä muita senkin takia, että lajiedustus näille äänille on alkuperäisoletuksesta poikkeava.
Ohessa muutaman kuvan sarja siitä, miten herätysmetodini yleensä menee. Luulen, että Pomon mielestä olen ehkä ärsyttävimmilläni näin toimiessani. Olen jalostanut systeemin huippuunsa ja viimeisillä hetkillä ennenkuin mut vasta huomataan, olen lähes hengittämätttä. Liikkumatta ainakin ja katseen on oltava hyvin tiivis. Poraudun sillä unen läpi.
Pomo kyllä leppyi melko pian kun kuuli radiosta Fatboyn uutta musiikkia.
Aamupäivähän kulki siten, kun päästiin sisälle takaisin, että innostuksissani tuuppasin sonnin polvilumbioonen jämän Pomon pedin alle. Pomo päätti juuri tänään huoltaa futoniaan ja oli käärinyt sen rullalle. Kyllä koetteli irliksen hermoja mokoma luunpala. Onneksi sain apua ennenkuin olisin alkanut laittamaan paikkoja uusiksi ihan tosissaan.
Loppupäivän kulusta en tiedä. Pomo on jutellut jo pidempään lakastuneiden kukkien hautaamisesta ja talvivaatteiden varastoon viemisestä. Useinhan ihmiset puhuu lämpimikseen, en kyllä käsitä ketä se lämmittää ja varsinkaan että miten, eikä tämäkään kerta varmaan ole poikkeus.
Hyvää viikkoa kaikille, näillä mennään koska Kisoihin on kuutisen viikkoa (kuulin muuten sivukorvalla että minuu ei oteta mukaan - voi kyynel.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti