Homeless but happy

Hello New Zealand and Christchurch. Grandma and other F*****g Finnish Folk Dancers will be there next week. Visit will be short but please, no earthquokes at that time. And show them that you don´t walk head upside down.

Silloin kun Pomo nostaa kytkintä niin perässä on mentävä mukisematta. Vaikka Jakomäkeen. Ollaan evakossa sen aikaa, että löytyy sellainen koti missä viihdytään. Etsintä on päällä mutta tuloksia kerääntynyt kovin vähän. Pomolla on tietyt kriteerit enkä itsekään täysin mielipiteettä jää näissä asumisasioissa. Se yksiö nyt oli ihan liian pieni ja tiesinkin, että ei ne egot voi mahtua samaan kämppään. Lisäksi vanhoissa puukerrostaloissa on ilmeisesti purut valahtaneet väliseinissä kun naapurin kuiskauksetkin kuului. Tosin miä ne kuulen vaikka oltais bunkkerissa. Pakkokos niistä on välittää.

Kuvassa eräs Manta mietii miksi ruoho kasvaa juuri tässä kohtaa. Se aika usein pysähtyi miettimään kaikenlaista. Usein myös jäi tuijottamaan jotain ihmistä bussissa tai junassa. Minuu taas ei huvita sellanen ollenkaan.

Oon pikkuhiljaa päässyt perille Jakiksen tyypeistä. Naapurissa asuu Lahtaaja. Se käy kuulemma satamassa töissä ja asuu Nautserin kanssa, jolla piisaa mun makuun vähän liikaa energiaa. 
Lähes joka päivä kun ollaan oltu kävelyllä niin toisella puolella katua on juossut Somali. Se juoksee milloin mihinkin suuntaan. Pomo sanoi, että niillä on tapana juosta, joten en ihmetellyt sitä sen enempää. Pomo sanoi myös, että olis tosi kivaa, jos esittäisin leijonaa seuraavan kerran sen ohijuoksussa. No miksei, leikki pitää mielen nuorena. Kerron sitten kuinka siinä leikissä kävi.

Pomolla kulkee treeni hyvin taas ja piti yks Kuulakin tuoda Jakiksen rapulle ruostumaan. Ruosteinen kahva on kuulemma tosi hyvä. Joo, on varmaan. Ja hieno. Tempaamiseen nuo kahva-asiat liittyy ja kaikkihan Pomoa sen työpaikallakin salilla vihaa kun se pöllyttää magnesiumit pitkin lattioita. Teille, jotka ette tiedä, niin mankkua laitetaan kahvaan, jotta pito paranee kun käydään kymmentä minuuttia. Ja joku pito ilmeisesti paranee myös kun pitää iltaisin laittaa suuhunkin. Muutenkin alkaa tuo lisäravinnepuoli näyttää siltä, että normiruokaa ei kohta tarvitakaan. Eikä ole kyllä varaakaan.

Pomo on käynyt erään Hanna-Kaisan luona säännöllisesti mittauttamasa itseään. Ihmisen elämä on pelkkiä lukuja täynnä sanon minä. Mittasuhteet on Pomolla kyllä muuttuneetkin eikä se huono asia ole. Ajattelin nimittäin jossain vaiheessa, että neuvolassa punnitaan kohta tuokin nainen. Vai mikäs se painoraja sinne olikaan?

Minul jäi viime käynnistä Mummolaan pumppulääkkeet mutta en niitä ole kaivannut. Tuo hookoon sininen ajaa saman asian. Lisäksi eräs lampaannäköinen ressin aiheuttaja on jäänyt pois kuvioista, joten olo on aika normaali taas. No more men. Ever.

Katse on tiukasti suunnattuna kohti omaa asuntoa ja pääsen yleensä mukaan niitä tsekkaamaan. Ellei sitä ennen jäädä tänne Jakikseen jumiin lumen takia. Toisaalta, Pomolla on vissiin vakaa aikomus pysäyttää takatalvi kun se lapioi taloyhtiön lumet äsken. Varmistelin taustalla ja olenkin mielestäni aika hyvin osoittanut lähipiirille, ettei täällä kulje kukaan ilman kommentointia.

Pääsiäissunnuntaina Pomolla on monikymmenvuotissyntymäpäivät. Se juhlii Jakiksessa lukemalla uutta kirjaa ja haaveilee nuorista miehistä maukkaan irlantilaisen viskin kera. Siinä samalla juhlin itsekin 4-vuotispäivääni mutta todennäköisesti hiukan rauhallisemmin.