Meidät sidottiin Pallittoman kanssa röyhkeästi kiinni parveen sillä välin kun tyypit kantoi Houstonin lentokentän kokoista sohvaa sisälle. En olis auttanutkaan mutta vitutti ihan kybällä seistä siinä. Epekin yritti kuristaa itsensä mutta totesin sille ettei tän asian takia kannata sentään.
Sohvasta piti ottaa ainoastaan jalat irti, huomasin sen kun niitä ruuvattiin takas kiinni sillä itse irroittamistahan en nähnyt KOSKA OLIN SIDOTTUNA. Ei puhettakaan, tietenkään, että sille sohvalle koirilla olisi asiaa. Pomo muutenkin koko ajan komentaa meitä kaikkia menemään omalle paikalle, ollaan vissiin jaloissa. Miä sentään osaan väistää jos kohti tullaan mutta Epe jäkittää paikoillaan eikä tajua siirtyä.
Sen takia jouduttiin siis tuohon tukalan nöyryyttävään tilanteeseen.
Viikolla Pomo kävi Äijän kämppää siivoamassa Epen kanssa. Sain jäädä yksin kotiin. Jes. Huippua se, sillä makasin kostoksi sohvalla koko ajan.
Epe otettiin mukaan sen takia, että sille olis tehty joku "viimeinen pesu" vanhassa asunnossa. Tarkoituksena oli pestä se isossa kylppärissä mutta tietysti pesuaineet oli loppu eikä kaljulla Äijällä ole itsellään mitään pesuaineita. Ainakaan sellasia, jotka koiran ph-arvolle olis sopivia (eli ei mitään pantenea meille koirille kiitos).Tallilla olis varmaan ollut jotain liottavaa auton pesuainetta. Mun puolesta Epen olis sillä voinut pestä. Pesihän Pomokin lapsena niitten sekarotuisen pihakoiran turkin, ja osan selkälihaksia, myrkyllä.
Epe on sisimmältään rekkamiäs. Kattelee maisemia kinginä ja nukkuu sitten. Itsekin Sprintterissä nukkuneena, olin ainoastaan tyytyväinen kotiinjäämisestä kun näin kulahtaneen pakettiauton pihalla.
Silloiseen Sprintteri-viikonloppuun (nimensämukaisesti kiiruhdin pois arvostelukehästä) kuului tämä ilmaveivi kun alkoi ahdistamaan turhan pienet ympyrät. Vaikka Poikabändin Sprintteri onkin olevinaan luksusmallia.
Näyttelyitä siis ei ole minul luvassa enää. Se asia on loppuunkeskusteltu mutta niitä juoksukisoja saatan joutua käymään ensi kesänä. Pomon oma vitsikäs urheilu-ura on haitannut meikäläisen kisaamista vaikka en ole katiskaa kuononi ympärille kaivannutkaan.
Eikä se muuten niin mene, että jos omistajalla on kilpailuvietti niin se on koirallakin. Kyllä se on ihan takaa-ajamisen ilo eikä sillä ole paskan väliä kuka on ensin maalissa. Tai nopein yleensäkään. Irlanninsusikoirat on tajunneet ainoana rotuna maailmassa asian eikä meitä juuri lönköttelyä kovempaa saa kisoissa juoksemaan.
Tietty sitten jos elävää jänistä saisi juosta kiinni. Nam. Tiedän, ettei Pomokaan muovipussin perässä kauaa viittis juosta. Ja se on tosi kateellinen varmaan kun Tom Cruise saa ajaa takaa Samuli Edelmania. En käsitä, että miksi siitä maksetaan sille korkokenkäiselle miehelle niin paljon. Vaikka onhan se Samuli aika charmantti ja laulaa virsiäkin ihan kivasti. Enemmän sille pitäis maksaa kun Cruiselle.
No, nää on näitä tylsien hetkien pohtimisia ilman järkevää vastausta.
Epe ei sovellu juoksukisoihin , -kaan, koska Kun se häviää niin se tappaa ensimmäisen, jonka kohtalona on osua sen tielle - kani olis ainoa henkiin jäänyt. Ja kuka ton lampaan näköisen ja hajuisen koiran haluais manttelissa ja kuonokopassa nähdä? En miä ainakaan vaikka kaikkea on jo tullut nähtyä. Tohon nenään pitäis olla Alvar Aallon suunnittelema tekele. Eikä niin väliä vaikkei sitä enää pois saiskaan.
Sain viimein matolääkkeen reilu viikko sitten ja olen syönyt siitä lähtien niin että napa roikaa. On pidettävä itsensä lihassa ja hyvissä voimissa nyt kun kämpässä on enemmän tilaa taisteltavana. Enpä sitä tilaa ennenkään ole neliömetriä enempää tarvinnut mutta viime aikoina on joutunut oma astraalinen keho koetukselle.
Spiritus Fortius keväälle ja kippis. Lumitöitä pukkaa sitä ennen mutta ei niitä mun tarvi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti