Minä junalla ja Pomo Bussilla.

Jokin aika sitten uutisoitiin Walesilaisen miehen yrittäneen junaan poninsa kanssa. Minust tossa ei kovin outoa ole muutakuin se, ettei ne päässeet siihen junaan. Poikapuoliset irlikset kun on suurempia kuin kyseinen walesinponinen. Vaikka vaarallisempi tuollainen lapsia pureva poni on kuin meikäläiset. Urokset varsinkaan osaa muuta ku lässyköidä ja sylissä istua vaikka yrittävät olla niin äijää. Romeo Pippelinvilauttajaakaan ei haitannut yhtään se miten tyhmältä näytti kunhan vaan saa Siskolikan kaadettua.

Ei ole muuten kuulunut miten niillä seksiloma sujui. Enpä ole kysellytkään kun ei asia minuu niin kiinnosta.

Itse olisin ihan mieluusti ilman hormoneita. Pomoa alkaa jo mitä ilmeisemmin kiristää tosissaan koska tänään lähdetään junalla sen kotopuoleen. Pääsen tarhakoiraksi Nappisilmä Hetan seuraksi. Joudun siis. Nappisilmä Heta on kyllä ihan ookoo, vaikkei se kuule mitään. Ja voihan olla että Vaari on jo losauttanut sen hengiltä ja Heta katselee mun tarhatouhuja pilvenraunalta. Pääasia tarhailussa on se ettei mun tarvi pitää näitä pöksyjä.

Häpeilystä muuten, huomenna tapahtuu seuraavaa: Pomo aikoo ajaa maailman nopeimmalla ja rumimmalla moottoripyörällä semmoset neljasataa kilometriä. On se hullu. Veijo sentään näyttää siltä miltä sen pitääkin vaikkei sillä 300 km/h pääsekään. Johan siitä tossa vaihdissa mutterit ja kromit lentäis pitkin teitä, Pomosta puhumattamaan. Ja sen ajokortista.
Pomo on aika tarkka minkänäkösillä kakspyöräsillä se ajelee ja Taivas Varjele jos menopeli olis ollut samanlainen kuin klipin naisella, jolla on ilmeisesti fiksaatio vaaleanpunaisesta. Tai ainakin niin vois ymmärtää. Merkki tosiaan on sama kuin Veijolla, Suzuki, mutta malli Hayabusa.

Ja miä kun luulin että vain suomenhevosravureilla on oudot nimet.