R.I.P. Nappisilmä Heta

Pääsin todistamaan suomenpystykorvan hermoromahdusta tällä maalaisreissulla. Silloin kun ympäri Suomea oli ukkosta niin rajuilma kävi täälläkin ja se kävi Hetan mielen päälle tosissaan. Se kun on aina pelännyt tautisesti ukonilmaa. Minuu ei hetkauta sellaset eikä muutkaan jytkyt tai kiinalaiset tai sun muut viheltävät uudenvuoden tulitteet. Mutta koska Heta on näissä asioissa melko herkkä niin se päätti karata tarhasta. Onnistuuhan se kun on niin pieni. Kylältä oli tuotu se kotiin karkureissun päätteksi mutta ei Heta niin kauhuissaan enää siinä vaiheessa ollut.

Toisen kerran Heta päätti ottaa ritolat kun Mummolan takapihalla tallusteli Ilves. Siiri, huumorintajuton Russeli, melkein teki haudinit puolestaan olohuoneen ikkunan läpi päästäkseen tupsukorvaan käsiksi. Minuu kyseinen vierailija ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen vaikka jonkun aavistinkin talon takana kulkevan.

Tämä kaikki kuitenkin oli pienelle vanhalle koiralla liikaa ja nyt Heta lepää risukasan alla. Perinnöksi sain mökkikylän emännöitäväksi. Tylsää siäl yksin on olla. Ja on niin hikikii.

Pomo kävi näyttämässä Torstia. Torde valittiin puhtaasti naisellisesta näkökulmasta, väri nimittäin on aika pähee. Jopa mun mielestä. Brittiläiset nyt ei muuten irkun mielestä ole muutaku turhan kumartajia mutta taitaa ne mopoja osta tehdä. Torsti ei muuten pidä samalla tavalla meteliä kuin Veijolla oli tapana. Veijohan on Laihialla nyt. Siinä perheessä missä koirat sikiää luvattoman paljon.

Pomon käydessä melukylässä Laihialla se tapasi myös David Daltonin. Mies oli kuvaamassa koiria mutta Pomo otti sen mukaansa pankkiin kun kävi hakemassa Torstia varten rahaa. Ehkä nimellä oli jokin yhteys tähän sillä en muuta syytä nyt keksi miksi 65-vuotias härski englantilaismies piti pankkiin mukaan ottaa. Ei kai niitä rahoja sentään ryöstetty kuitenkaan?

Kiiluvasilmaiset Baskervillen koirat tietävät myös pihalla milloin juustopussi avataan.

Helinä taas on oivaltanut ensimmäistä kertaa elämässään että aidan toiselta puolelta kannattaa aina ainakin maistaa.

Näitä Mörönkarkottimia olisi tarvittu Ilvekseenkin. Pomon veljentytöt ovat aika kekseliästä sakkia. Huomatkaa vasemmassa kepissä oleva taskulamppu. Pomo luuli näitä pääsiäiskepeiksi, joita Kumpulassakin kerran näin kannettavan. Eivät tulleet meidän oven taakse ja turhaan olisivat tulleetkin. Mokomat kääkäleet. Olisin niin säikyttänyt ne oven takana nuuskivat kirjavanaamaiset aadeehoodeet.

Näillä sadehousuilla Pomo ajeli Mummolasta Kumpulaan. Mitä hyötyä on capri-mallisista sadehousuista? No ei kastu takapuoli.
Toivotan tässä vaiheessa viikkoa Hyvää Juhannusta kaikille ihmisille ja koirille seuraavien kuvien kera. Eli pitäkää juomat kylmässä ja varokaa laihialaisia hyttysiä.