Ollaan siitä Pomon kanssa yhtä mieltä, ettei tarvis sataa koko ajan. Huolimatta siitä, että olen Irlannin nummilta (lue Nummelan Ojakkalasta) kotoisin niin sade ei nappaa yhtään. Ei minul sentään asiat niin huonosti sateella ole kuin Korson Ahdilla. Se on jostain syytä nypitty väärinpäin eli karvaa on vaan päässä ja vatsassa. No viimeks kun oltiin talonmiehinä niin olisittepa kuulleet ja nähneet sen draaman mitä ulos sateeseen meno voi olla. Eikä edes satanut kun vähän.
Pyörittelin silmiäni pihalla kun Ahti teki kuolemaansa ulko-ovella ja Pomo yritti saada sen väkisin ulos. Jos Ahti osaisi pissata ikkunasta niin se taatusti tekisi sen. Enkä yhtään ihmettele vaikka opetteliskin asian.
Korsoviikko oli muutenkin aikamoista teatteria Ahdin osalta mutta aletaan jo Pomon kanssa tottua siihen. Yhden kerran ne juoksi portaissa peräkanaa kun oli erimielisyyttä nukkumaanmenoajasta. Muuten ihan ookoo reissu.
Variston Elli taas. Se ei ole mikään suomalainen elokuva vaan kiusankappale. Kakara on pahimmassa teini-iässä eikä sellaista vaan kestä. Se tulee iholle silloin kun sen ei todellakaan pitäis, ähnyää ja etuilee joka paikassa eikä osaa käyttäytyä hihnassakaan silloin kun porukalla mennään. Lisäksi se mähisee Ranen kanssa ja se on vaan mulle liikaa. Siinä mielessä ollaan Pomon kanssa myös samoilla linjoilla, että kakarat ei ole meidän suosikkeja. Lähes poikkeuksetta niistä on vaan harmia ja rahanmenoa.
Himassa on parasta. Varsinkin kun Pomo on töissä niin saa olla ihan omassa rauhassa.
Tässä syksyn mittaan ollaan käyty pari kertaa Tampereella. Kaupissa tietysti ja junalla mentiin. Ihan kivoja reissuja vaikka näyttelyihin kerääntyy ne kaikista ärsyttävimmät ihmiset. Koirat on pääsääntöisesti ookoo. Vaunuilla sinne majoitutaan, paitsi me Pomon kanssa oltiin Hotelli Kaupissa ja Sprinterissä. Saatiin omat sängyt hotlassa. Kumma meininki kuitenkin se ettei aamupalaa saanut kuin toinen meistä. Eipä tietenkään.
Aika menikin sitten hengaillessa, vähän niinkuin räppärit ja teinit tekee. Ihmiset söi hyvin ja koirat kohtalaisesti. Selkee jako joka ruokahetki. Pöydän ääressä sai pelkästään tuijottaa. Hirvee työ ja palkkioksi saattoi tipahtaa juuston siivu tai lärppä kinkkua. Nyt tiedän miltä niistä Romanialaisista tuolla kadulla tuntuu. Tosin erona on Pomon mukaan se, että ne haluaa rahaa mutta miä en tee rahalla yhtään mitään. Vaikka välillä kun Pomo suuttuu niin se sanoo, että voisin ite hommata ruokani. Tätä kuulee usein kun mulla sattuu olemaan ripuli. Melko usein siis.
Tästäkin kuvasta sai sosiaalisessa mediassa joku jotain härskiä mieleen. Joo, tahallani halusin näytellä penistä.
Syksy kiristää siis pinnaa ja olen todella onnellinen siitä, ettei mun tarvii lähteä julkisilla liikennevälineillä mihinkään. Pomo huokailee huokailemastaan päästyään kotiin tultuaan sitä, että miksi junia ja busseja käyttäviltä ihmisiltä ei vaadita ajokorttia. Pitkän matkan junat on ihan matkusteluun sopivia mutta jostain syystä lähiliikenteeseen kerääntyy kaikki ääliöt. En kyllä oikeen usko, että ne samat tyypit käyttää yhtä paljon moottoritietä. Mutta niin vaan Pomo haukkuu nekin.
Nyt meillä on Valkun auto lainassa mutta ei sekään ole hyvä juttu koko ajan. Se on Pomon mukaan hiukan nuhainen ooppeli. Miten auto voi olla nuhainen? Liittyykö se Pomon viime viikkoiseen flunssaan? Ja miten tämä sitten liittyy blondeihin?
No, kaikesta on selvitty ja mummotkin päässeet lumessa eteenpäin ja jos eivät niin sittenhän ovat siihen kuukahtaneet. Mikä ei tapa niin vahvistaa ja mitä näitä hassutuksia nyt on. Hah. Eli syksystä on joka kerta selvitty mutta ei tää niin kivaa ole kuin kevät tai kesä. Tai sellainen vuodenaika yleensäkään, jossa ei ole yhtäaikaa pelkkää sadetta ja pimeää.
Meditoin. Löydän itseni. Olen olemassa. Pomon pedissä useimmiten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti