Mätkäsin Pomoa tassulla nenukkiin eilen illalla. Olin justiin syönyt ja hilluin sohvan edessä rapsuja vaatimassa. Tein muunmuassa pari keikautusta niin, että lysähdin kyljelleni matolle siten, että etu -ja takapää olivat eri suuntiin. Se sai vähän iloa Pomoon mutta silti se jatkoi telkan tuijottamista. Ajattelin sitten, että piä tunkkis ja hypähdin ylös lattialta gepardin tavoin. Samalla täppäsin Possea ylähuuleen oikealla suoralla.
Se meni hakemaan pakastimesta jäitä ja kiroili samalla.
Nyt on käynyt niin, että Pomon kuvat on sellaisessa "aseta SD-kortti"- nimisessä jemmassa. Puhelin oli lennähtänyt alkuviikosta kahvakuulatreeneissä, ilmeisesti kuulat olivat liian painavat eikä puhelin enää pysynyt kädessä. Ihan varmaan sillä meni hermo johonkin. Treenikaveriin uskoisin.
No mutta kuvia ei ole tähän laittaa. Eipä Joulussa ja vuodenvaihtumisessa mitään kuvattavaa ollutkaan sillä syömiseksihän se meni. Ajoittain enkeliparvi huuteli hännän alta. Jouluaattona meinasin hyperventiloida kun sain lahjan josta en saanut paperia pois ympäriltä. Haistoin siellä olevan jotain todella ihanaa ja kaikki muut olivat jo avanneet pakettinsa. Pomokaan ei meinannut saada mun paksua auki HETI ja hermo oli ihan pinteessä meikäläisellä. Toista oli Epe "Heinillä härkien kaukalon" Erikoisella (nimi tulee siitä, että tyypin peti on muovisessa kaukalossa ja se muistutti minuu kaljuineen näin joulun aikaan syntymäihmeestä), joka käytti tappajan vaistoaan ja hajotti paketissaan olleen heijastimen louskaistessaan. No, sillä jätkällä ei vilku muutenkaan.
Uutenavuotena sain olla Mummolassa. Tai siis siellähän oltiin kaikki pyhätkin. Käytiin Mummon kanssa välillä kävelyllä ja ennen joulun pyhiä kuustakin hakemassa koko perhe. Siihen asti oli tosi kivaa kunnes Russelin Perkele saapui ja vei joulumielen. Eli ulkovaatteiden pukemisesta Pomon veljen auton pihaan saapumiseen olin todella innostunut metsäretkestä, joka päättyi osaltani keskenkasvuisten pihamäntyjen takana pälyilyyn.
Onnekseni en ole koskaan saanut paskahalvausta paukuista. Moni saa niistä stressin. Ja saattaa vilkkuvat valot aiheuttaa jotain kohtauksiakin. Russelin Perkeleen sisimpään olen aina nähnyt, se kun luulee olevansa tosi kova mutta heikon hetken tullen lankeaa. Vuoden vaihtuessa ja ihmisten mennessä ulos se nimittäin unohti täysin pelkäävänsä ilotulitteita tai muitakaan asioita mistä yleensä saa kauhean äläkän aikaan. Ja kuinkas ollakaan, tryffelit hävis päivällispöydästä salamana. Unohtui sekin, että asian tiimoilta oli oltu jo pari kertaa tiputuksessa.
Kannatti nauttia siitä ilosta hetki sillä Russelin Perkeleen Pomo laittoi seuraavaksi sille kurkkuun muutaman kymmentä hiilitablettia.
Tarina ei kerro kuinka Russelille kävi. Toivottavasti huonosti.
Itse vietin tuon maagisen pakkovalvomisyön nukkumalla, minul nukkumaanmenoaika paikasta riippumatta nimittäin on siinä klo 21-22.00.
Pomolla oli loma, taas, ja se on ollut vasta pari päivää töissä. Ja sehän tarkoittaa, että minul on aikaa nukkua kotona itsekseen. Se on aika hienoa kun on reilun viikon ollut muitten nurkissa. Ja koska tänään paistoi aurinko, niin uskon vakaasti, että tämä paskatalvi on kohta ohi.
Lähetin pari joululahjaakin vasta nyt kun tulivat rapakon takaa myöhässä. Mutta kuten jo aiemmin moneen kertaan olen todennut, ei antamisella ja uskonnolla ole mun mielestä mitään tekemistä keskenään. Paitsi Arabimaissa.
Josta tuli mieleen, en tiedä miksi, että keväällä tulee minul neljä vuotta täyteen ja käsittääkseni sitä juhlitaan Pomon ja Mummon kanssa, sillä niillä tulee vuosia yhteensä sata. Neljä vuotta siihen päälle ei siis tunnu, eikä näy, juuri missään. Itse mieluiten lähtisin pakoon hössöttäviä sukulaisia mutta ehkä mut pakotetaan olemaan maisemissa.
Kunhan kuvaa ei laiteta lehteen. "Meidän mussukka Meli täyttää 4 vuotta!". Menee samaan kategoriaan lapsijoulukorttien kanssa. Haluaako kukaan sekarotuinen Jeppe tai puolihännätön Mirri oikeasti päästä paikallislehteen? Itsekästä se on ihmisiltä eikä mitään muuta. Nauravat aamukahvinsa kanssa toisten hölmöille ilmeille.
Mutta hei, muistakaa jumpata. Jumpatkaa niin maan perkuleesti. Pomo on innostunut juoksemaan mutta koska se ei ole siihen luotu, kuten minä, se lopetti sen samantien. No mutta onneksi sillä se neste kerääntyy polviin eikä päähän.
Kivaa Uutta Vuotta, tehdään tästä tosi jännä, että olis jotain järkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti