Sen takia joudun taas muutaman päivän olemaan pitkästynyt kotona kun Pomolla on töissä tappotahti. Ollaan siis molemmat pitkästyneitä omalla tahollaan. Viikonloppuna oli kuitenkin edes sunnuntai kun oltiin kimpassa koko päivä. Tai nukuttiin koko päivä.
Ensimmäistä kertaa kahvakuulaharjoittelun historiassaan Pomolla meni hermo. Se oli nukkunut puolille päivin ja viäl mun kanssa uudestaan parin tunnin päikkärit auringon laskiessa. Se oli ihan sekaisin koko mimmi kun heräsi. Sitten se alkoi säätämään, että lähteäkö salille Kuulan kanssa mutta päätti tehdä treenin kotona (ei niihin silmiin piilareita olis saanutkaan). Ei hyvänen aika sentään sitä pusaamista. Kahdeksan minuutin työntösessio meni viäl suht koht mallikkaasti. Tempauksessa vuorostaan Kuula jäi jumiin ja seitsämännellä minuutilla Pomo oli jo kylmässä suihkussa ja viipyi siellä aika pitkään - jälleen kerran. Onko ihmisillä tuo suihkussa seisominen jotenkin meditatiivista?
Tänään on taas hippitapaaminen. Alan tottua kaikkeen hassuun mitä Satamassa tapahtuu. Viimeksi Pikkusisko pääsi siivoamaan toisen Maahisen jälkiä ja vähänkö nauratti se hippien moppaus. Niin järjestäytynyttä touhua. Buaah.
Pomo saa muuten yhden vapaalipun meidän näytökseen ja jos joku sen ehdottomasti haluaa niin vinkkausta vaan.
Kokeilin itsekin demonikoiran osaa eilisiltana että osaisin Pomon demonirooliin eläytyä mutta ei minust oikeen Baskervillen koiraa taida saada. Kauhuteemaa oli muutenkin tänään lähimetsässä kun yhtäkkiä männystä kuului tautisen kovaa: VLAAD!. Jähmetyimme Pomon kanssa molemmat niille sijoilleen. Katsoimme toisiamme ja Pomoa alkoi naurattaa. Ehkä myös mun ilme. Se katseli ylös puihin ja yritti paikallistaa äänen. Sama VLAAD! kuului viäl muutaman kerran mutta missään vaiheessa ei meille tullut selväksi, että kuka sen äänen sai aikaan. Tai mitä sillä oli tarkoitus sanoa.
Oikeasti, kyllä siäl joku oli.
Blogia lukiessanne on ehkä tullut mieleen, että näillä jaloilla, jotka on aina solmussa, ei voi päästä kovaa eteenpäin. Tai taaksepäinkään. Mutta olette ehdottomasti väärässä. Pomo on suunnitellut oman MISSIO2011- vuotensa ohella samantyyppisen mulle: MISSÄON2011. Siinä on tarkoituksena juosta maastossa vieheen perässä niin maan perkuleesti tietty matka. En voi mitään sille, että vaikka tiedän vieheen olevan muovinen räpellys eikä oikea lihaisa jänis niin sen perässä vaan on juostava. Välillä hävettää itsensä kun sillä tavalla lähtee mopo käsistä kun muuten pyrin olemaan tyylikäs tilanteessa kuin tilanteessa.
Mutta olenkin vinttikoira. Ja ylpeä siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti