tiistai 1. maaliskuuta 2011

Master of Puppets

Alkaa hommat sujumaan taas. Korva ei ole enää niin kipeä, että pitäisi verhon taakse mennä piiloon ja Pomokin on viimein tajunnut oikean käsittelytyylin.
Tänä aamuna heräsin syvästä unesta ovikellon soittoon. Hyppäsin ovelle (mahdollista vain yksiössä) ja herätin koko rapun vahtihaukulla. Saakeli tänne ei Rosvot nimittäin tule noin vaan.

Pomo oli yhtä tokkurassa kuin minäkin ja paineli vessaan suorinta tietä. Vessaan. Katsoin hölmönä sillä tilanne oli päällä eikä silloin vessaan mennä. No mutta ymmärsinkin heti asian kun Pomo tuli ulos kylpytakissaan. Ihan hyvä että se ajatteli asiaa vähän pidemmälle kuin minä tällä kertaa. Ihmisten ei kannata aina näyttäytyä niikuin luonto on tarkoittanut.

Yritin tunkea sisäovesta samaan aikaan Pomon kanssa enkä millään olisi malttanut olla sivullisena Rosvon kiinniotossa. Ovi kuitenkin suljettiin nenäni edestä tylysti. Vaikenin, sillä osaltani peli oli näin menetetty. Naapurissa vinkulelut jatkoivat räkytystään, tekevät sitä muuten pienimmästäkin liikkeestä rapussa. Ovella ollutta vanhemman puoleista Rosvomiestä varmaan nauratti koska Pomolla oli hiukset linnunpelätintyylisesti ja silmät kuin silmäpussieläimellä konsanaan. Ripsiväriäkin säälittävästi levinnyt.
Sen verran pääsin kurkkaamaan, että näin Rosvon ja se toivotti mulle hyvää ruokahalua. Täh?



Paketissa oli myös uusi lelu, joku Kongi nimeltään. Se olikin aivan ihana, varsinkin kun Pomo tappoi banaanin, jotta sain makua siihen lisää. Kyseessä on jokin koirien hampaisiin liittyvä asia ja hammaskiven takia Pomo sen varmaan hommasi kun tarjouksessa sai. Tuleekohan tästäkin ripuli? Tai suupieliä kutittamaan? Ehkä, sillä kyseessä on muovista tehty vehjes eikä niistä ainakaan terveellisiä lisäaineita irtoa.



Pomo on ollut euforisessa tilassa koko alkuviikon, kuuntelee mm. Matti Johannes Koivua. Se kävi oopperassa lauantaina katsomassa sellaisia toisenlaisia perhosia kuin mitä me treenataan. Kyseessä oli ilmeisesti aika ammattimainen esitys vaikka onhan se meidänkin juttu, ainakin yhtä koskettava. Kuulin, että Pomo olisikin esityksessä myös Demoni perhostelun lisäksi. Se sopii sille oikeen hyvin mun mielestä.

Tän mukaan me nimittäin lenkkeilläänkin. Ainakin minust välillä siltä tuntuu.

Ei kommentteja: