Metsäkeikalla

Tosiaan, olin Ihanan Hoitotädin tyttöjen kanssa metsässä ja mukana oli myös joku valokuvaaja. Myönnettävä onkin, että kuvien taso on toista kuin Pomon kännykällä otetut. Muutkin tytöt näyttää ihan kivoilta mun lisäksi.

Leena Warén on sen naisen nimi ja nämä kuvat on kaikki sen ottamia.

Porrasjumppaa

Vuosi lähestyy loppuaan eikä meikäläinen ole päässyt kertaakaan kisaamaan. Ohessa kuitenkin viime vuoden harjoittelupätkä. Alussa on hiukan pimeää mutta hetken päästä voitte nähdä kuinka armas emäntäni kirmaa pellolla. Siinä vaiheessa kävi nimittäin niin, että päätin olla juoksematta mokoman muovikassin perässä mutta koska rata pitää aina juosta loppuun niin eikös sitä tulla mulle osoittelemaan mihin pitäis mennä. Innostuinkin uudestaan Pomon mieliksi.

Pomo on toki pitänyt huolen omista kilpailuistaan ja menee taas viikon päästä Kuusamoon Kuulakeimeihin. Se on luvannut, ettei sen jälkeen koko loppuvuonna koskekaan kyseiseen treenivälineeseen mutta tilalle on vissiin tulossa tankoilua. Ja tuskin nekään mitään lipputankoja on, vaan jotain missä saa itsensä kipeäksi kun laittaa liikaa painoja omaan suoritukykyynsä nähden. Kunhan ei pue päälleen sellaista trikooasua mitä painonnostajilla televisiossa olen nähnyt.

Olin taas Vantaalla hoidossa ja sillä välin koti oli muuttanut toiseen rappuun. Aika yllättävä veto sinänsä mutta ei se minuu haittaa vaikka pitää kiivetä toiseen kerrokseen ja raput on vanhat, maalatut ja liukkaat. Ja naapurissa asuu rastaspäinen nuori mies, joka ei uskalla sanoa koskaan mitään. Jos työntäisin nenäni sen kuontaloon niin jokohan alkaisi hippikin ääntelemään. Kerran se maalasi pihalla polkupyöräänsä violetiksi ja Pomo sille yritti jutella. Ovat vissiin eri puolilla kun ei keskustelua juuri syntynyt.

Hiukan ekana yönä ihmetytti kun Posse kiipesi katonrajaan nukkumaan. Piipitin hetken ja tuijotin yläilmoihin silmät teevadin kokoisena. Uudessa kämpässä nimittäin ei voi koskaan olla varma siitä, että pääseekö jostain livahtamaan ulos. Esimerkiksi vessaan tai kylpyhuoneeseen yritin mennä Bossen perässä ja varmistua ettei piilokulkuja ole. Sillä meni hermo heti mun tunkemiseen.

Uuden asunnon irlantilainen kummitus.

Punainen matto oli pesussa ja se onkin taas paras paikka relata. Mattoa tuonut mies kysyi ovella maksua ottaessaan, että mitähän mustaa pohjassa mahtoi olla. Pomo oli jättänyt maton kerran ulos tuulettumaan ja paikalliset pikkulinnut olivat siitä huomautelleet ja ruiskineet paskat ympäri mattoa. Aikamoista ainetta kun ei lähde edes pesulassa pois. Luulen kyllä, että oikeasti kyseessä oli joku hippien tavara, joka oli karannut jostain syystä käsistä mutta Pomo ei sinisilmäisenä ajatellut niin pitkälle.

Vai mitä luulette, voiko Kumpulassa juuri meidän pihalla, juuri Pomon maton kohdalla tulla ripulikohtaus useammalle linnulle?

Jalka taas hieman jäi jöpöttämään kun käänsin kylkeä. Kerran kun nukuin oikeen sikeästi niin Pomo kutitti minuu anturoiden välistä. Refleksini toimivat erittäin hyvin ja paukautin Pomoa tassulla nassuun. Jäi rapsuttelut siihen, hymy hyytyi kiusantekijällä ja jatkoimme rentoutumistamme CSI:n parissa.

Epe Erikoinen tykkää kinkeistä jutuista. Minuu ei imurilla koskis kukaan. Mutta Epellähän tulee raja muissa asioissa todella nopeasti vastaan. Voin kertoa, että silloin kun Epe oli ripulilla ja Pomo kuivasi pesun jälkeen sen palleja niin Epe puraisi Pomoa kädestä.

Olisin varmaan itse toiminut samoin vaikken palleistani niin tarkka olekaan.

Ihmismieli vetää koiran hiljaiseksi

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/vantaan_jumbossa_taisteltiin_tarjouslappareista_luulin/

Weightlifting

Pomolla on tapana sotkea mut alvariinsa harrastuksiinsa. Nyt se kävi jostain nyrkkeilykaupasta ostamassa vyön kahdella kuulalla treenaamista varten. Yllättäen sitä sovitettiin heti kotona mun päälle. Kuvasta tuli onneks epäselvä mutta huomattavissa on mun katse joka kertonee paljon. En todellakaan tuntenut oloani itä-saksalaiseksi painonnostajaksi. Kiellettyjä aineita en suostuisi edes harkitsemaan. Citykanit nauraisivat itsensä kuoliaiksi jos kirmaisin Kumpulassa niiden perään vyö uumalla.

Eikä tuo Pomon päällä näytä yhtään sen hienommalta.

Tänä päivänä ei ole ollut meikäläisellä reggeapampuloista tietoakaan. On nimittäin sellainen ripuli taas päällä että. Mutta Epellä on tilanne viäl huonompi. Bulleilla on ominaisuutena ilmeisesti jokin suora ruiskutusmekanismi. Epen palotila piti yön sellaista meteliä ettei Kumpulassa nukkunut kukaan. Ehkä tästä empatisoituneena päästin itsekin sellaisen säälittävän löysän turauksen kun aamulla käytiin Pomon kanssa ulkona. Sama meininki jatkui viäl päivällä mutta jäin jälleen toiseksi. Epe osasi onneksi suunnata takapäänsä meistä poispäin, pomo kun kävi töistä meitä varta vasten ulkoiluttamassa. Aamulla Possen olemus kertoi, ettei se todellakaan halunnut töistä päästyään alkaa siivoamaan kahden liejuperseen aikaansaannoksia.

Epellä on muutenkin jokin takapuolifetissi mutta se onkin uros, joten pitää vaan ymmärtää.

Lauantaina on Hyvinkäällä kuulakilpailut. Pomon valmistautuminen jatkuu samalla kaavalla kuin koko vuoden. Silloin treenataan kun siltä tuntuu eli aika harvoin. On sillä jotain ongelmaakin ollut käsissään mutta luulen siinä olevan lähinnä selityksen makua. En tälläkään kertaa aio mennä paikan päälle pitelemään tassuja silmien edessä ja myötähäpeämään vaan pääsen Variston Beckhamille taas hoitoon. Se on ollut pitkän viikonlopun Parseloonassa mutta muistanee mut viäl.

Toivottavasti Pomo osaa valita riittävästi kuulia suoritukseensa. Olis se yksikin minust riittäny.

Käytiin pikasee lauantaina eräässä koirapuistossa kolleekoita moikkaamassa. Olivat tosin sen verran tohisevaa sorttia etten viitsinyt juuri tuttavuutta tehdä. Jouduttiin freijan kanssa ahtautumaan takapaksiin ja säikytettiin kasa japanialaisia turisteja autosta ulos hypätessämme.

Happy Endiiiiing!

Rotukohtaiset sapuskat

Herranjee että repesin Pomon kanssa kun surffailtiin netissä etsimässä mulle ruokaa. Oikeasti käytän vaan luomua aina kun sen on mahdollista mutta huvitamme itseämme ajoittain tutustumalla kuivamuonien tarjontaan.

Vai mitäs sanotte tästä:

"Täysrehu aikuisille, kastroiduille/steriloiduille suurikokoisille koirille painonhallintaan (paino 26 - 44 kg). Yli 15 kk ikäisille.

Oikean kokoiset päiväannokset ja koostumus, jossa yhdistyvät korkea valkuaisainepitoisuus ( 28 % ) ja matala rasvapitoisuus ( 13 %) sekä rasvojen hyödyntämistä edesauttava L- karnitiini, auttavat ylläpitämään steriloitujen koirien ihannepainoa.
KOOSTUMUS:

maissi, kuivattu siipikarjanliha, vehnä, maissigluteeni, kasvikuidut, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, eläinrasvat, kasvivalkuaisuute*, juurikaskuitu, hiivat, kalaöljy, kivennäisaineet, soijaöljy, psylliumin kuoret ja siemenet, purasruohoöljy, äyriäishydrolysaatti (glukosamiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinin lähde).

LISÄAINEET (kg:ssa): Ravitsemukselliset lisäaineet:A-vitamiini 16900 KY, D3 - vitamiini 900 KY, E1 (Rauta) 42 mg, E2 (Jodi) 3,2 mg, E4 (Kupari) 7 mg, E5 (Mangaani) 54 mg, E6 (Sinkki) 178 mg, E8 (Seleeni: 0,07 mg, L-karnitiini 200 mg.

RAVINTOAINEET: Raakavalkuainen 28 % . raakarasva 13 %, tuhka 5,6 %, raakakuitu 6,7 %. *L.I.P.: erinomaisen sulavuutensa perusteella valittu valkuaisaine.

Eli onko tässä kohteena siis sellainen isokokoinen (isokokoinen in my ass, jos painoa on vaan 44 kiloa) rotu, jolla on selkeästi tullut ongelma liikakilojen kanssa kun piuhat on lyöty poikki tai pallit heitetty kankkulan kaivoon? Onpa hyvä että itse painan 60 kiloa sillä muuten joutuisin ihmislogiikalla syömään kyseistä nappulaa. Ai niin mutta pitää olla sterilisoitu. Vai mikäs se sana nyt olikaan.

Entäs jos olisin alle 15 kk vanha ja kärsisin ylipainosta. Syystä riippumatta. Mitäs ruokaa sitten saa syödä? Sitä en tiedä, että missä vaiheessa on siinä iässä, että suvunjatkaminen stopataan alkuunsa. Minuu se ei ole kiinnostanut muutenkaan eikä satunnaiset sulhasehdokkaat niin järjenjättiläisiä ole ollut, että olis tullut mieleen maailmaan pykätä niitä lisää.

Mutta kyllä raha pyörittää koirien syömistä. Ja tyhmät ihmiset menee aina samaan halpaan. Toisaalta, jos joku on leipiintynyt vaikkapa kultaiseen noutajaansa, niin helpostihan rodun saa vaihdettua kun alkaa syöttämään sille vaikkapa saksanpaimenkoiran ruokaa.

Pomo kun on välillä, eli aika usein, kyllästynyt työhönsä niin sehän vois alkaa suunnitelemaan muonaa erivärisille koirille. Tai jos vaikka on luppakorvat niin siihen vois keksiä jonkun lisäaineen lisää joka varmasti pitäisi luppakorvaisena. Esimerkiksi tuo purasruohoöljy ei tulis siinä tapauksessa kuuloonkaan (heh) sillä se varmaan pompsauttais korvat pystyyn. Tai pahimmasssa tapauksessa vain toisen.

Syökös ihmisetkin erilaista ruokaa jos puhuu savonmurretta tai onkin kotoisin Karjalasta?

Eikä olis uskonu, että oikean kokoiset päiväannokset auttavat pitämään ihannepainoa yllä. Älä. Liikunnasta ei noissa säkeissä mainita mutta siihen onkin olemassa omat vetkuttimensa, joihin kannattaa suhtautua samalla varauksella kuin hysteriaan rodunomaisista ruuista.

Eli käykää koirapuistoissa mutta kakkikaa ulkopuolelle. Ja leikkikää piilosta kun autossa odottaminen pitkästyttää. Missä Epe Erikoinen?

 

Perät olalle

Asennosta viis kunhan on hyvä meno. Usein käy niin, että hakiessani läheisyyttä joudun tilanteeseen jossa alle jää jotain. Tässä kuvassa se oli Pomo. Sai kuvan kuitenkin otettua henki pihisten.

Jos kerran perä pitkällä tässä perheessä mennään niin pidetään siitä kiinni. Tässä mallissa saattaa olla sen verran perää laitettu että myös peräsuoli liittyy jollain lailla asiaan. Kuulemma 69 000 euroa moottoripyörästä löystyttää kenen tahansa sulkijalihakset (sen takia penkin päälle oli laitettu lappukin ettei saa istua). Tai viimeistään kun lähtee ajamaan, sillä vekotin on viimeisen päälle suunniteltu. Tarviikohan sitä ohjata ollenkaan? Tuli vaan mieleen kun niin paljon maksaa.

Pomo kävi parturissa tällä viikolla ja Memman Hiushuoneessa uudistuukin helposti jos maksaa tarpeeksi. Red or Dead on ollut tyylinä jo hetken aikaa. Sen verran kulahtanut Pomo oli ollut jo pitkälti loppukesän että hävetti jo kulkea sen kanssa. Tyrkkäsin nenän Bossen tukkaan kun operaation jälkeen nähtiin ja aivastelin hetken. Kyllä blondina on kaikin tavoin helpompi olla. Pomon valkkukin on samaa mieltä ja tapaamistemme perusteella olen viäl vakuuttuneempi asiasta.

Epe Erikoisen väritys on niinkuin rusakolla. Mitään muuta yhteistä niillä ei ole sillä Epe tappaa rusakon (jos ressukka saa kiinni). Paitsi että eikös rusakot napsi oksia joutessaan, että pysyisivät talvella lämpiminä. Se on vähän niinkuin hakelämmitys niillä. Epehän syö muuten myös metsässä vähintään ranteen vahvuisia rankoja ja kuljettaa niitä mukanaan puunrunkoihin kolisten. En itse henkilökohtaisesti ymmärrä miksi niitä pitää mukanaan kantaa varsinkin jos ei muuta kuin törmäilee puihin. Välillä kuuluu omituinen ääni rangan osuessa kahteen puuhun Epen yrittäessä liian ahtaasta välistä. Minust on mukavampi pomppia mättähältä toiselle ja tohottaa muutenkin kaikkea muuta mutta Epellä on selkeesti rankariippuvuus.

Rankariippuvuus voi ilmetä myös näin. Ranka vasten rankaa runks runks. Joku vois väittää, että ollaan rakastuneita mutta miä en aio rakastua ton näköseen jätkään vaikka olis viimeinen mies maan päällä. Ilman tässä ollaan monta vuotta oltu muutenkin.

Kuulajoukkueella oli saunailta viikko sitten. Naiset eivät ole laihemmasta päästä, tai ehkä Pomo on ainoa ei niin laiha. Ruoka niille maistuu silti niinkuin norminaisille kuuluukin. Ihmisnaisissa on sellainen piirre, että kun ne ei ole tyytyväisiä vartaloonsa niin ne lakkaa syömästä. No, kyllähän kesähelteellä itsekin saatan niin tehdä mutten kokonaan vaan pariksi päiväksi. Onneks Pomo tajuaa sen eikä ala viemään eläinlääkäriin koska harvemmin koira ruokakupin eteen on kuollut. Paitsi jos on saanut sydärin tai mielenliikutuksen.

Mitäs se syömättömyys auttaa kun lihakset häviää eikä kyllä jaksa treenatakaan. Söisvät naisetkin oikeeta ruokaa maalaisjärjellä niin muodotkin olis kohdallaan. Ja veikkaan, että niitten miehilläkin olis kivempaa kun ei olis verensokerikiukkua kotona kätkyttämässä milloin mistäkin asiasta. Toisaalta, nykyään myös miehillä on ulkonäköpaineita. Säälittävää touhua sanon minä.

Pitäkää nyt hyvät ihmiset ittenne terveenä. Nauttikaa hyvästä seurasta ja lähiruoasta.



Syvällinen Syksy

On se hyvä, että nykyään pääsen välillä maalle rauhottumaan. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että meistä kahdesta Pomo on se, jonka pitää päästä rauhottumaan ja tietty sen mieliala vaikuttaa minuunki. Teille sivumainintana, jotka ette koirista mitään ymmärrä, että me eläimet tiedetään ihmisten asiat ennenkuin ne itse niitä tajuaa. Yleensä eivät kyllä tajua sittenkään. Energia nääs on se mikä maailman menoa liikuttaa. Niin itsestään selvä asia eläimille mutta ei todellakaan ihmisille. Ja täällä kaupungissa asian tietämättömyys suorastaan lyö silmille.

Luulen, että juuri sen takia Pomolla alkaa ajoittain nyppiä homo sapiensit tosissaan. Nyt kun Torstilla ei pääse päätä tuulettamaan, niin ainoa keino on päästä muutoin pois ongelman ytimestä - kaupungista. Toisaalta, ymmärrän Pomon kypsymisen täysin. Jos mun töissä, siis jos tekisin töitä, joku tulis inisemään siitä, että joku tuntematon potkaisi iltahumussa kadulla polveen ja vaatisin sitä kansalaisten verorahoilla tutkittavan, niin varmaan pyörtyisin myötähäpeästä.

Uskokaa tai älkää, mutta teillä ihmisillä on melkoiset murheet:
vastoinkäymisiä ei saa olla ja kun niitä nyt sattuneesta syystä elämässä tulee niin kyllä virkavalta pitää huutaa apuun.

Miten monta kertaa olisinkaan soittanut hätäkeskukseen näitten kylän koiranpoikien kanssa, jotka tulee iholle ja hännän alle surutta. Olisin itkenyt puhelimessa, että lähettäkää poliisi paikalle, minuu kiusataan.

Tai entäs kun orava jallittaa eikä anna kiinni kun yritän haistella? Ei kun äkkiä luuri käteen ja soitto 112: tulkaa tänne, haluan saattaa rikostutkintaan tuntemattoman oravan, joka loukkasi kunniaani lähtemällä pois paikalta vaikka meillä Minun mielestäni oli kana kynittävänä. Kirjoittaa mokoma viäl Facebookissa kuinka oli tavannut metsässä juntin irlantilaisen ja minuuhan ei juntiksi perkele haukuta.

Josta tuli muuten mieleen, että tulikos mieleen vauvakuvia nettiin laittaessanne, että joku niistä kuitenkin saa kiksejä toisella puolella maailmaa? Entä tuliko mieleen, ettei salasana ole mikään luotisuoja jonka takana voi puuhastella mitä vaan? Jos ihminen poistaa verkosta jotain niin toinen ihminen sen saa kaivettua uudelleen esiin.
Se on vähän niinkuin hajujälki. Vuoden päästäkin haistan kun naapurin Nipsu-kissa on antanut jollekin toiselle koiralle kyytiä. Se tieto mihinkään koskaan keltään häviä.

Mutta eihän kukaan vissiin enää osaa nähdä pienissä jutuissa olevia jujuja. Kuten vaikka sitä tunnetta kun saa automatkalla lepuuttaa nenää kuljettajan niskassa ja nauttia läheisyydestä.

Tai nauraa isoille käsille pienessä ratissa. Joku itsetunnoton olis tosi nolona kun ei aja mersulla vaan micralla mutta ei sellanen kyllä koskaan naurakaan. Itselleen.

Tai miten hienoa on reissata kimpassa vaikka vaan Alepaan hakemaan siankorvia. Sitä jännityksen määrää ja ihmettelyä kuka matkan ajan istuu missäkin.

Tai että kuinka tosi kova jätkäkin voi väsyä kun huomaa tulleensa muurille jossa on tarjolla ihan liikaa ajateltavaa.

Eli jatkakaa samaan malliin niin pääsette taivaaseen. Käkiskää turhasta ja vittuilkaa muille. Olkaa kateellisia kun naapuri on onnellinen ja syökää itsenne lihaviksi. Ostakaa laihtumiseen omituisen mallisia "kahvakuulia" ja ihmetelkää, miten juuri Te jouduittekaan kaupallisuuden uhriksi.