Vuosi lähestyy loppuaan eikä meikäläinen ole päässyt kertaakaan kisaamaan. Ohessa kuitenkin viime vuoden harjoittelupätkä. Alussa on hiukan pimeää mutta hetken päästä voitte nähdä kuinka armas emäntäni kirmaa pellolla. Siinä vaiheessa kävi nimittäin niin, että päätin olla juoksematta mokoman muovikassin perässä mutta koska rata pitää aina juosta loppuun niin eikös sitä tulla mulle osoittelemaan mihin pitäis mennä. Innostuinkin uudestaan Pomon mieliksi.
Pomo on toki pitänyt huolen omista kilpailuistaan ja menee taas viikon päästä Kuusamoon Kuulakeimeihin. Se on luvannut, ettei sen jälkeen koko loppuvuonna koskekaan kyseiseen treenivälineeseen mutta tilalle on vissiin tulossa tankoilua. Ja tuskin nekään mitään lipputankoja on, vaan jotain missä saa itsensä kipeäksi kun laittaa liikaa painoja omaan suoritukykyynsä nähden. Kunhan ei pue päälleen sellaista trikooasua mitä painonnostajilla televisiossa olen nähnyt.
Olin taas Vantaalla hoidossa ja sillä välin koti oli muuttanut toiseen rappuun. Aika yllättävä veto sinänsä mutta ei se minuu haittaa vaikka pitää kiivetä toiseen kerrokseen ja raput on vanhat, maalatut ja liukkaat. Ja naapurissa asuu rastaspäinen nuori mies, joka ei uskalla sanoa koskaan mitään. Jos työntäisin nenäni sen kuontaloon niin jokohan alkaisi hippikin ääntelemään. Kerran se maalasi pihalla polkupyöräänsä violetiksi ja Pomo sille yritti jutella. Ovat vissiin eri puolilla kun ei keskustelua juuri syntynyt.
Hiukan ekana yönä ihmetytti kun Posse kiipesi katonrajaan nukkumaan. Piipitin hetken ja tuijotin yläilmoihin silmät teevadin kokoisena. Uudessa kämpässä nimittäin ei voi koskaan olla varma siitä, että pääseekö jostain livahtamaan ulos. Esimerkiksi vessaan tai kylpyhuoneeseen yritin mennä Bossen perässä ja varmistua ettei piilokulkuja ole. Sillä meni hermo heti mun tunkemiseen.
Uuden asunnon irlantilainen kummitus.
Punainen matto oli pesussa ja se onkin taas paras paikka relata. Mattoa tuonut mies kysyi ovella maksua ottaessaan, että mitähän mustaa pohjassa mahtoi olla. Pomo oli jättänyt maton kerran ulos tuulettumaan ja paikalliset pikkulinnut olivat siitä huomautelleet ja ruiskineet paskat ympäri mattoa. Aikamoista ainetta kun ei lähde edes pesulassa pois. Luulen kyllä, että oikeasti kyseessä oli joku hippien tavara, joka oli karannut jostain syystä käsistä mutta Pomo ei sinisilmäisenä ajatellut niin pitkälle.
Vai mitä luulette, voiko Kumpulassa juuri meidän pihalla, juuri Pomon maton kohdalla tulla ripulikohtaus useammalle linnulle?
Jalka taas hieman jäi jöpöttämään kun käänsin kylkeä. Kerran kun nukuin oikeen sikeästi niin Pomo kutitti minuu anturoiden välistä. Refleksini toimivat erittäin hyvin ja paukautin Pomoa tassulla nassuun. Jäi rapsuttelut siihen, hymy hyytyi kiusantekijällä ja jatkoimme rentoutumistamme CSI:n parissa.
Epe Erikoinen tykkää kinkeistä jutuista. Minuu ei imurilla koskis kukaan. Mutta Epellähän tulee raja muissa asioissa todella nopeasti vastaan. Voin kertoa, että silloin kun Epe oli ripulilla ja Pomo kuivasi pesun jälkeen sen palleja niin Epe puraisi Pomoa kädestä.
Olisin varmaan itse toiminut samoin vaikken palleistani niin tarkka olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti