Alastomuus kunniaan

Tää on ehkä säälittävintä ikinä. Vaihteeks. Ollaan lomalla Korsossa. Talonväki lähti Oikealle lomalle ja Pomo on se joka otti talkkarin homman. Mutta parempi meidän on ollakin näillä helteillä omakotitalossa sillä kerrostalon parvekkeella ei pysty päivällä olemaan kukaan. Yölläkään ei voi nukkua ilman hikiniskaa. Sikaniskaa meillä ei onneksi tällä hetkellä olekaan. On taas se aika elämästä ettei Pomolle kelpaa mikään. On liian lyhyttä tai liian junttia.

Minkä takia muuten kukaan haluaa maata kuumassa aurongossa? Järjentöntä hommaa varsinkin kun siinä on kyse vain ulkonäöllisistä seikoista. Jälleen, jos ajatellaan asiaa eläimen näkökulmasta, niin mielellään varjoon hakeudutaan. Mutta mitä tekee ihminen? Hakeutuu aurinkoon. Varsinkin naiset, jotka pelkäävät yli kaiken rypistyvänsä liian nuorena, ottavat siitä huolimatta arskaa ja rypistyvät vielä nopeammin. Naisen logiikka on tässä juuri omimmillaan.
Mutta tähän on kaupalliset tahot löytäneet markkinaraon ja kehoituksena kaikille naisille, nykyään myös miehille, on käyttää iholleen rasvaa tolkuttomat määrät. Ei sitten kellekkään tullut mieleen juoda paljon vettä että iho pysyy kunnossa - ainoa tapa jota ei kalliitkaan rasvat voita.
Oma liikeideani voisikin olla, että alkaisin myymään erityisvettä. Vaikka eiköhän se ole jo keksitty. Telkkarista ainakin tuli yks kerta mainos, jossa parisuhteen ylä- ja alamäet oli kuvattu hienosti, parvekkeelta mm. pudotellaan miehen tavarat. Kivennäisvettä siinä lopulta mainostettiin. Onkohan siinä tarkoitus löytää ne naiset, jotka kulkevat omia polkujaan ja tarvitsevat siihen nimenomaan tiettyä kivennäisvettä. Että te ootte tyhmiä. Ja urpo sekin joka mainoksen oli keksinyt.


Ja mitäs se sitten olis jos kaikki näyttäis nuorilta? Pomo ei onneksi enää näytä nuorelta. Silloin sillä oli pullonpohjarillit ja typerä hiusmuoti. Lisäksi vielä omituisemmat vaatteet kuin tänä päivänä ja asenteessakin olis monesti ollut parantamisen varaa. 

Muutenkin ihmiset vois alkaa elää tätä päivää eikä muistella jotain mennyttä, joka monen mielestä on parempaa aikaa kuin nyt. Tehkää tästä päivästä parempaa. Ei kai sitä lapsena tarvinnu mitään muuta ku olla. Sen takia vissiin palataan menneisyyteen. Tai jonnekin Muistojen Karjalaan. Ko mie silloin siel Karjalas, ko se ol nii ihanaa aikaa. Oli joo mutta meni jo.

Saan miäkii usein paniikkikohtauksia jos tulee joku samanlainen tiukka paikka vastaan uudestaan. Esimerkiksi tuskin koskaan tulen kulkemaan kaupunkien keskustoissa ilman hössötystä. Mutta ei siihen mikään Karjala liity vaan typerät autoilijat ja äänekkäät skeittilautailijat.

Uudessa kämpässä otan relaa.

Tässä Pomon aamupala vapaapäivänä. Ruokakuvia pitää olla joka blogissa. Työaamuina se tekee pirtelön viime tingassa. Usein se jättää purkin jengat huonosti ja laukussa on monesti treenikamoissa mansikkaa. 

Uuden kämpän pihalla on yleensä joku vanhus. Ollaan asuttu jo jokunen hetki täällä eikä yhtäkään lapsiperhettä ole näkynyt. Jes. Vahinkohan se oli että asutaan sellaisella mäellä missä on palvelutaloja lähes kaikki. Kerran piti yksi mummo katsastaa ulkona kun se istu rollaattorin kanssa penkillä. Mummot ja papat on kyllä tosi jees sillä ne ymmärtää eläinten päälle. Ne ei kysele tyhmiä tai huutele perään, että kato lehmä. Ovat vaan ja rapsuttelevat. Tämänkin mummon luo menin ilman mitään ujouksia. Se pyysi Pomoa viemään rappuun viestiä kaverilleen, että alkais jo tulla ulos. Ei kuulemma kuule puhelinta (miten sellaisen voi olla kuulematta?) eikä aina muista, että on sovittu meno ulkona.

Meno ja meno. Ei siinä paljon vauhtia ole kun tarkkailevat talon asukkaita. Mutta niin tarkkailen miäkii.

Pomo kävi yks ilta katsomassa bulmastiffin pentua nimeltään Devil. Vielä en ole itse tavannut tyyppiä ja sen verran kovapäiseltä kaverilta vaikuttaa, että emäntä on vielä ns. kusessa sen kanssa. Nythän se on vielä helposti mopattavissa eikä ulkonäöltään juuri muulta näytäkään. Ja se, että omistaja ja koiransa näyttävät samalta. En kommentoi.

Ei muutakuin rannalle siitä. Näyttämään vatsalihaksia (mikäli ette sitä jo netissä ole tehneet) ja vilkuilemaan persuksia ja tissejä. Koette olevanne elossa jälleen pitkän talven jälkeen eikä mieli masennu heti syksyllä kun muistatte ettei rusketuksesta huolimatta käynytkään flaksi.

Tiesittekö, että nudisteilla on rennompaa kun ei tarvitse miettiä mitä on pöksyissä tai paidan alla. Vaatteet tuo liikaa paineita. Näin uskon enkä niihin pukeudu.