lauantai 12. marraskuuta 2011
maanantai 31. lokakuuta 2011
Weightlifting
Pomolla on tapana sotkea mut alvariinsa harrastuksiinsa. Nyt se kävi jostain nyrkkeilykaupasta ostamassa vyön kahdella kuulalla treenaamista varten. Yllättäen sitä sovitettiin heti kotona mun päälle. Kuvasta tuli onneks epäselvä mutta huomattavissa on mun katse joka kertonee paljon. En todellakaan tuntenut oloani itä-saksalaiseksi painonnostajaksi. Kiellettyjä aineita en suostuisi edes harkitsemaan. Citykanit nauraisivat itsensä kuoliaiksi jos kirmaisin Kumpulassa niiden perään vyö uumalla.
Eikä tuo Pomon päällä näytä yhtään sen hienommalta.
Tänä päivänä ei ole ollut meikäläisellä reggeapampuloista tietoakaan. On nimittäin sellainen ripuli taas päällä että. Mutta Epellä on tilanne viäl huonompi. Bulleilla on ominaisuutena ilmeisesti jokin suora ruiskutusmekanismi. Epen palotila piti yön sellaista meteliä ettei Kumpulassa nukkunut kukaan. Ehkä tästä empatisoituneena päästin itsekin sellaisen säälittävän löysän turauksen kun aamulla käytiin Pomon kanssa ulkona. Sama meininki jatkui viäl päivällä mutta jäin jälleen toiseksi. Epe osasi onneksi suunnata takapäänsä meistä poispäin, pomo kun kävi töistä meitä varta vasten ulkoiluttamassa. Aamulla Possen olemus kertoi, ettei se todellakaan halunnut töistä päästyään alkaa siivoamaan kahden liejuperseen aikaansaannoksia.
Epellä on muutenkin jokin takapuolifetissi mutta se onkin uros, joten pitää vaan ymmärtää.
Lauantaina on Hyvinkäällä kuulakilpailut. Pomon valmistautuminen jatkuu samalla kaavalla kuin koko vuoden. Silloin treenataan kun siltä tuntuu eli aika harvoin. On sillä jotain ongelmaakin ollut käsissään mutta luulen siinä olevan lähinnä selityksen makua. En tälläkään kertaa aio mennä paikan päälle pitelemään tassuja silmien edessä ja myötähäpeämään vaan pääsen Variston Beckhamille taas hoitoon. Se on ollut pitkän viikonlopun Parseloonassa mutta muistanee mut viäl.
Toivottavasti Pomo osaa valita riittävästi kuulia suoritukseensa. Olis se yksikin minust riittäny.
Käytiin pikasee lauantaina eräässä koirapuistossa kolleekoita moikkaamassa. Olivat tosin sen verran tohisevaa sorttia etten viitsinyt juuri tuttavuutta tehdä. Jouduttiin freijan kanssa ahtautumaan takapaksiin ja säikytettiin kasa japanialaisia turisteja autosta ulos hypätessämme.
Happy Endiiiiing!
Eikä tuo Pomon päällä näytä yhtään sen hienommalta.
Tänä päivänä ei ole ollut meikäläisellä reggeapampuloista tietoakaan. On nimittäin sellainen ripuli taas päällä että. Mutta Epellä on tilanne viäl huonompi. Bulleilla on ominaisuutena ilmeisesti jokin suora ruiskutusmekanismi. Epen palotila piti yön sellaista meteliä ettei Kumpulassa nukkunut kukaan. Ehkä tästä empatisoituneena päästin itsekin sellaisen säälittävän löysän turauksen kun aamulla käytiin Pomon kanssa ulkona. Sama meininki jatkui viäl päivällä mutta jäin jälleen toiseksi. Epe osasi onneksi suunnata takapäänsä meistä poispäin, pomo kun kävi töistä meitä varta vasten ulkoiluttamassa. Aamulla Possen olemus kertoi, ettei se todellakaan halunnut töistä päästyään alkaa siivoamaan kahden liejuperseen aikaansaannoksia.
Epellä on muutenkin jokin takapuolifetissi mutta se onkin uros, joten pitää vaan ymmärtää.
Toivottavasti Pomo osaa valita riittävästi kuulia suoritukseensa. Olis se yksikin minust riittäny.
Käytiin pikasee lauantaina eräässä koirapuistossa kolleekoita moikkaamassa. Olivat tosin sen verran tohisevaa sorttia etten viitsinyt juuri tuttavuutta tehdä. Jouduttiin freijan kanssa ahtautumaan takapaksiin ja säikytettiin kasa japanialaisia turisteja autosta ulos hypätessämme.
Happy Endiiiiing!
tiistai 25. lokakuuta 2011
Rotukohtaiset sapuskat
Herranjee että repesin Pomon kanssa kun surffailtiin netissä etsimässä mulle ruokaa. Oikeasti käytän vaan luomua aina kun sen on mahdollista mutta huvitamme itseämme ajoittain tutustumalla kuivamuonien tarjontaan.
Vai mitäs sanotte tästä:
"Täysrehu aikuisille, kastroiduille/steriloiduille suurikokoisille koirille painonhallintaan (paino 26 - 44 kg). Yli 15 kk ikäisille.
Oikean kokoiset päiväannokset ja koostumus, jossa yhdistyvät korkea valkuaisainepitoisuus ( 28 % ) ja matala rasvapitoisuus ( 13 %) sekä rasvojen hyödyntämistä edesauttava L- karnitiini, auttavat ylläpitämään steriloitujen koirien ihannepainoa.
KOOSTUMUS:
Eli onko tässä kohteena siis sellainen isokokoinen (isokokoinen in my ass, jos painoa on vaan 44 kiloa) rotu, jolla on selkeästi tullut ongelma liikakilojen kanssa kun piuhat on lyöty poikki tai pallit heitetty kankkulan kaivoon? Onpa hyvä että itse painan 60 kiloa sillä muuten joutuisin ihmislogiikalla syömään kyseistä nappulaa. Ai niin mutta pitää olla sterilisoitu. Vai mikäs se sana nyt olikaan.
Entäs jos olisin alle 15 kk vanha ja kärsisin ylipainosta. Syystä riippumatta. Mitäs ruokaa sitten saa syödä? Sitä en tiedä, että missä vaiheessa on siinä iässä, että suvunjatkaminen stopataan alkuunsa. Minuu se ei ole kiinnostanut muutenkaan eikä satunnaiset sulhasehdokkaat niin järjenjättiläisiä ole ollut, että olis tullut mieleen maailmaan pykätä niitä lisää.
Mutta kyllä raha pyörittää koirien syömistä. Ja tyhmät ihmiset menee aina samaan halpaan. Toisaalta, jos joku on leipiintynyt vaikkapa kultaiseen noutajaansa, niin helpostihan rodun saa vaihdettua kun alkaa syöttämään sille vaikkapa saksanpaimenkoiran ruokaa.
Pomo kun on välillä, eli aika usein, kyllästynyt työhönsä niin sehän vois alkaa suunnitelemaan muonaa erivärisille koirille. Tai jos vaikka on luppakorvat niin siihen vois keksiä jonkun lisäaineen lisää joka varmasti pitäisi luppakorvaisena. Esimerkiksi tuo purasruohoöljy ei tulis siinä tapauksessa kuuloonkaan (heh) sillä se varmaan pompsauttais korvat pystyyn. Tai pahimmasssa tapauksessa vain toisen.
Syökös ihmisetkin erilaista ruokaa jos puhuu savonmurretta tai onkin kotoisin Karjalasta?
Eikä olis uskonu, että oikean kokoiset päiväannokset auttavat pitämään ihannepainoa yllä. Älä. Liikunnasta ei noissa säkeissä mainita mutta siihen onkin olemassa omat vetkuttimensa, joihin kannattaa suhtautua samalla varauksella kuin hysteriaan rodunomaisista ruuista.
Vai mitäs sanotte tästä:
"Täysrehu aikuisille, kastroiduille/steriloiduille suurikokoisille koirille painonhallintaan (paino 26 - 44 kg). Yli 15 kk ikäisille.
Oikean kokoiset päiväannokset ja koostumus, jossa yhdistyvät korkea valkuaisainepitoisuus ( 28 % ) ja matala rasvapitoisuus ( 13 %) sekä rasvojen hyödyntämistä edesauttava L- karnitiini, auttavat ylläpitämään steriloitujen koirien ihannepainoa.
KOOSTUMUS:
maissi, kuivattu siipikarjanliha, vehnä, maissigluteeni, kasvikuidut, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, eläinrasvat, kasvivalkuaisuute*, juurikaskuitu, hiivat, kalaöljy, kivennäisaineet, soijaöljy, psylliumin kuoret ja siemenet, purasruohoöljy, äyriäishydrolysaatti (glukosamiinin lähde), rustohydrolysaatti (kondroitiinin lähde).
LISÄAINEET (kg:ssa): Ravitsemukselliset lisäaineet:A-vitamiini 16900 KY, D3 - vitamiini 900 KY, E1 (Rauta) 42 mg, E2 (Jodi) 3,2 mg, E4 (Kupari) 7 mg, E5 (Mangaani) 54 mg, E6 (Sinkki) 178 mg, E8 (Seleeni: 0,07 mg, L-karnitiini 200 mg.
RAVINTOAINEET: Raakavalkuainen 28 % . raakarasva 13 %, tuhka 5,6 %, raakakuitu 6,7 %. *L.I.P.: erinomaisen sulavuutensa perusteella valittu valkuaisaine.
Eli onko tässä kohteena siis sellainen isokokoinen (isokokoinen in my ass, jos painoa on vaan 44 kiloa) rotu, jolla on selkeästi tullut ongelma liikakilojen kanssa kun piuhat on lyöty poikki tai pallit heitetty kankkulan kaivoon? Onpa hyvä että itse painan 60 kiloa sillä muuten joutuisin ihmislogiikalla syömään kyseistä nappulaa. Ai niin mutta pitää olla sterilisoitu. Vai mikäs se sana nyt olikaan.
Entäs jos olisin alle 15 kk vanha ja kärsisin ylipainosta. Syystä riippumatta. Mitäs ruokaa sitten saa syödä? Sitä en tiedä, että missä vaiheessa on siinä iässä, että suvunjatkaminen stopataan alkuunsa. Minuu se ei ole kiinnostanut muutenkaan eikä satunnaiset sulhasehdokkaat niin järjenjättiläisiä ole ollut, että olis tullut mieleen maailmaan pykätä niitä lisää.
Mutta kyllä raha pyörittää koirien syömistä. Ja tyhmät ihmiset menee aina samaan halpaan. Toisaalta, jos joku on leipiintynyt vaikkapa kultaiseen noutajaansa, niin helpostihan rodun saa vaihdettua kun alkaa syöttämään sille vaikkapa saksanpaimenkoiran ruokaa.
Pomo kun on välillä, eli aika usein, kyllästynyt työhönsä niin sehän vois alkaa suunnitelemaan muonaa erivärisille koirille. Tai jos vaikka on luppakorvat niin siihen vois keksiä jonkun lisäaineen lisää joka varmasti pitäisi luppakorvaisena. Esimerkiksi tuo purasruohoöljy ei tulis siinä tapauksessa kuuloonkaan (heh) sillä se varmaan pompsauttais korvat pystyyn. Tai pahimmasssa tapauksessa vain toisen.
Syökös ihmisetkin erilaista ruokaa jos puhuu savonmurretta tai onkin kotoisin Karjalasta?
Eikä olis uskonu, että oikean kokoiset päiväannokset auttavat pitämään ihannepainoa yllä. Älä. Liikunnasta ei noissa säkeissä mainita mutta siihen onkin olemassa omat vetkuttimensa, joihin kannattaa suhtautua samalla varauksella kuin hysteriaan rodunomaisista ruuista.
Eli käykää koirapuistoissa mutta kakkikaa ulkopuolelle. Ja leikkikää piilosta kun autossa odottaminen pitkästyttää. Missä Epe Erikoinen?
lauantai 15. lokakuuta 2011
Perät olalle
Asennosta viis kunhan on hyvä meno. Usein käy niin, että hakiessani läheisyyttä joudun tilanteeseen jossa alle jää jotain. Tässä kuvassa se oli Pomo. Sai kuvan kuitenkin otettua henki pihisten.
Jos kerran perä pitkällä tässä perheessä mennään niin pidetään siitä kiinni. Tässä mallissa saattaa olla sen verran perää laitettu että myös peräsuoli liittyy jollain lailla asiaan. Kuulemma 69 000 euroa moottoripyörästä löystyttää kenen tahansa sulkijalihakset (sen takia penkin päälle oli laitettu lappukin ettei saa istua). Tai viimeistään kun lähtee ajamaan, sillä vekotin on viimeisen päälle suunniteltu. Tarviikohan sitä ohjata ollenkaan? Tuli vaan mieleen kun niin paljon maksaa.
Pomo kävi parturissa tällä viikolla ja Memman Hiushuoneessa uudistuukin helposti jos maksaa tarpeeksi. Red or Dead on ollut tyylinä jo hetken aikaa. Sen verran kulahtanut Pomo oli ollut jo pitkälti loppukesän että hävetti jo kulkea sen kanssa. Tyrkkäsin nenän Bossen tukkaan kun operaation jälkeen nähtiin ja aivastelin hetken. Kyllä blondina on kaikin tavoin helpompi olla. Pomon valkkukin on samaa mieltä ja tapaamistemme perusteella olen viäl vakuuttuneempi asiasta.
Rankariippuvuus voi ilmetä myös näin. Ranka vasten rankaa runks runks. Joku vois väittää, että ollaan rakastuneita mutta miä en aio rakastua ton näköseen jätkään vaikka olis viimeinen mies maan päällä. Ilman tässä ollaan monta vuotta oltu muutenkin.
Kuulajoukkueella oli saunailta viikko sitten. Naiset eivät ole laihemmasta päästä, tai ehkä Pomo on ainoa ei niin laiha. Ruoka niille maistuu silti niinkuin norminaisille kuuluukin. Ihmisnaisissa on sellainen piirre, että kun ne ei ole tyytyväisiä vartaloonsa niin ne lakkaa syömästä. No, kyllähän kesähelteellä itsekin saatan niin tehdä mutten kokonaan vaan pariksi päiväksi. Onneks Pomo tajuaa sen eikä ala viemään eläinlääkäriin koska harvemmin koira ruokakupin eteen on kuollut. Paitsi jos on saanut sydärin tai mielenliikutuksen.
Mitäs se syömättömyys auttaa kun lihakset häviää eikä kyllä jaksa treenatakaan. Söisvät naisetkin oikeeta ruokaa maalaisjärjellä niin muodotkin olis kohdallaan. Ja veikkaan, että niitten miehilläkin olis kivempaa kun ei olis verensokerikiukkua kotona kätkyttämässä milloin mistäkin asiasta. Toisaalta, nykyään myös miehillä on ulkonäköpaineita. Säälittävää touhua sanon minä.
Pitäkää nyt hyvät ihmiset ittenne terveenä. Nauttikaa hyvästä seurasta ja lähiruoasta.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Syvällinen Syksy
On se hyvä, että nykyään pääsen välillä maalle rauhottumaan. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että meistä kahdesta Pomo on se, jonka pitää päästä rauhottumaan ja tietty sen mieliala vaikuttaa minuunki. Teille sivumainintana, jotka ette koirista mitään ymmärrä, että me eläimet tiedetään ihmisten asiat ennenkuin ne itse niitä tajuaa. Yleensä eivät kyllä tajua sittenkään. Energia nääs on se mikä maailman menoa liikuttaa. Niin itsestään selvä asia eläimille mutta ei todellakaan ihmisille. Ja täällä kaupungissa asian tietämättömyys suorastaan lyö silmille.
Luulen, että juuri sen takia Pomolla alkaa ajoittain nyppiä homo sapiensit tosissaan. Nyt kun Torstilla ei pääse päätä tuulettamaan, niin ainoa keino on päästä muutoin pois ongelman ytimestä - kaupungista. Toisaalta, ymmärrän Pomon kypsymisen täysin. Jos mun töissä, siis jos tekisin töitä, joku tulis inisemään siitä, että joku tuntematon potkaisi iltahumussa kadulla polveen ja vaatisin sitä kansalaisten verorahoilla tutkittavan, niin varmaan pyörtyisin myötähäpeästä.
Uskokaa tai älkää, mutta teillä ihmisillä on melkoiset murheet:
vastoinkäymisiä ei saa olla ja kun niitä nyt sattuneesta syystä elämässä tulee niin kyllä virkavalta pitää huutaa apuun.
Miten monta kertaa olisinkaan soittanut hätäkeskukseen näitten kylän koiranpoikien kanssa, jotka tulee iholle ja hännän alle surutta. Olisin itkenyt puhelimessa, että lähettäkää poliisi paikalle, minuu kiusataan.
Tai entäs kun orava jallittaa eikä anna kiinni kun yritän haistella? Ei kun äkkiä luuri käteen ja soitto 112: tulkaa tänne, haluan saattaa rikostutkintaan tuntemattoman oravan, joka loukkasi kunniaani lähtemällä pois paikalta vaikka meillä Minun mielestäni oli kana kynittävänä. Kirjoittaa mokoma viäl Facebookissa kuinka oli tavannut metsässä juntin irlantilaisen ja minuuhan ei juntiksi perkele haukuta.
Josta tuli muuten mieleen, että tulikos mieleen vauvakuvia nettiin laittaessanne, että joku niistä kuitenkin saa kiksejä toisella puolella maailmaa? Entä tuliko mieleen, ettei salasana ole mikään luotisuoja jonka takana voi puuhastella mitä vaan? Jos ihminen poistaa verkosta jotain niin toinen ihminen sen saa kaivettua uudelleen esiin.
Se on vähän niinkuin hajujälki. Vuoden päästäkin haistan kun naapurin Nipsu-kissa on antanut jollekin toiselle koiralle kyytiä. Se tieto mihinkään koskaan keltään häviä.
Mutta eihän kukaan vissiin enää osaa nähdä pienissä jutuissa olevia jujuja. Kuten vaikka sitä tunnetta kun saa automatkalla lepuuttaa nenää kuljettajan niskassa ja nauttia läheisyydestä.
Tai nauraa isoille käsille pienessä ratissa. Joku itsetunnoton olis tosi nolona kun ei aja mersulla vaan micralla mutta ei sellanen kyllä koskaan naurakaan. Itselleen.
Tai miten hienoa on reissata kimpassa vaikka vaan Alepaan hakemaan siankorvia. Sitä jännityksen määrää ja ihmettelyä kuka matkan ajan istuu missäkin.
Tai että kuinka tosi kova jätkäkin voi väsyä kun huomaa tulleensa muurille jossa on tarjolla ihan liikaa ajateltavaa.
Eli jatkakaa samaan malliin niin pääsette taivaaseen. Käkiskää turhasta ja vittuilkaa muille. Olkaa kateellisia kun naapuri on onnellinen ja syökää itsenne lihaviksi. Ostakaa laihtumiseen omituisen mallisia "kahvakuulia" ja ihmetelkää, miten juuri Te jouduittekaan kaupallisuuden uhriksi.
Luulen, että juuri sen takia Pomolla alkaa ajoittain nyppiä homo sapiensit tosissaan. Nyt kun Torstilla ei pääse päätä tuulettamaan, niin ainoa keino on päästä muutoin pois ongelman ytimestä - kaupungista. Toisaalta, ymmärrän Pomon kypsymisen täysin. Jos mun töissä, siis jos tekisin töitä, joku tulis inisemään siitä, että joku tuntematon potkaisi iltahumussa kadulla polveen ja vaatisin sitä kansalaisten verorahoilla tutkittavan, niin varmaan pyörtyisin myötähäpeästä.
Uskokaa tai älkää, mutta teillä ihmisillä on melkoiset murheet:
vastoinkäymisiä ei saa olla ja kun niitä nyt sattuneesta syystä elämässä tulee niin kyllä virkavalta pitää huutaa apuun.
Miten monta kertaa olisinkaan soittanut hätäkeskukseen näitten kylän koiranpoikien kanssa, jotka tulee iholle ja hännän alle surutta. Olisin itkenyt puhelimessa, että lähettäkää poliisi paikalle, minuu kiusataan.
Tai entäs kun orava jallittaa eikä anna kiinni kun yritän haistella? Ei kun äkkiä luuri käteen ja soitto 112: tulkaa tänne, haluan saattaa rikostutkintaan tuntemattoman oravan, joka loukkasi kunniaani lähtemällä pois paikalta vaikka meillä Minun mielestäni oli kana kynittävänä. Kirjoittaa mokoma viäl Facebookissa kuinka oli tavannut metsässä juntin irlantilaisen ja minuuhan ei juntiksi perkele haukuta.
Josta tuli muuten mieleen, että tulikos mieleen vauvakuvia nettiin laittaessanne, että joku niistä kuitenkin saa kiksejä toisella puolella maailmaa? Entä tuliko mieleen, ettei salasana ole mikään luotisuoja jonka takana voi puuhastella mitä vaan? Jos ihminen poistaa verkosta jotain niin toinen ihminen sen saa kaivettua uudelleen esiin.
Se on vähän niinkuin hajujälki. Vuoden päästäkin haistan kun naapurin Nipsu-kissa on antanut jollekin toiselle koiralle kyytiä. Se tieto mihinkään koskaan keltään häviä.
Mutta eihän kukaan vissiin enää osaa nähdä pienissä jutuissa olevia jujuja. Kuten vaikka sitä tunnetta kun saa automatkalla lepuuttaa nenää kuljettajan niskassa ja nauttia läheisyydestä.
Tai nauraa isoille käsille pienessä ratissa. Joku itsetunnoton olis tosi nolona kun ei aja mersulla vaan micralla mutta ei sellanen kyllä koskaan naurakaan. Itselleen.
Tai miten hienoa on reissata kimpassa vaikka vaan Alepaan hakemaan siankorvia. Sitä jännityksen määrää ja ihmettelyä kuka matkan ajan istuu missäkin.
Tai että kuinka tosi kova jätkäkin voi väsyä kun huomaa tulleensa muurille jossa on tarjolla ihan liikaa ajateltavaa.
Eli jatkakaa samaan malliin niin pääsette taivaaseen. Käkiskää turhasta ja vittuilkaa muille. Olkaa kateellisia kun naapuri on onnellinen ja syökää itsenne lihaviksi. Ostakaa laihtumiseen omituisen mallisia "kahvakuulia" ja ihmetelkää, miten juuri Te jouduittekaan kaupallisuuden uhriksi.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Torstin rääkkäystä
Alkaa olla tuo touhu tältä kaudelta ohi. Ellei Pomo sitten keksi jotain jääspeedwaytä talviharrastukseksi. Sitä on tosin itsekin tullut harrastettua liukkailla keleillä. Meteli vaan ei ole yhtä kovaa mutta yhtä paljon sudituttaa.
Kaikenkarvainen Ooppeli oli huoltoautona vikalla reissulla Alastarossa. Hiukan vaatimatonta mutta kukas sitä heti alkuun saa sponssitallia itselleen. Renkaatkin pitää maksaa itse ja huoltomekaanikolle maksetaan luonnossa.
Ja kuten joskus olenkin maininnut, niin se vaikuttaa yleensä meikäläisen sapuskan laatuun kun Torstia pitää huoltaa.
Minuu ei noille reissuille saa mukaan edes pakottamalla.
Kaikenkarvainen Ooppeli oli huoltoautona vikalla reissulla Alastarossa. Hiukan vaatimatonta mutta kukas sitä heti alkuun saa sponssitallia itselleen. Renkaatkin pitää maksaa itse ja huoltomekaanikolle maksetaan luonnossa.
Ja kuten joskus olenkin maininnut, niin se vaikuttaa yleensä meikäläisen sapuskan laatuun kun Torstia pitää huoltaa.
Minuu ei noille reissuille saa mukaan edes pakottamalla.
Doggie Wars: Epesodi I - Korvakkaan kosto
No huhhuh mikä viikko.
Oon nyt hetken aikaa seurannut Äijien touhua sivusta ja täytyy sanoa, että on miehillä kyllä ihan oma maailmansa. Tässä muutaman päivän aikana olen nähnyt mm. smirkelöintiä, rähjäystä, lempeä ja irronneita korvia.
Pomossa on ilmeisen paljon testosteronia nyt kun se treenaa. Vietetään nimittäin välillä aikaa sellaisessa tallikompleksissa, jonne en viitsis tassujani mennä likaamaan ollenkaan. Ja kuten huomaatte, ei Äijän oma koirakaan saa huomiota silloin kun tuunataan. Melko kypsää touhua. Pomohan ei osaa Torstille tehdä muutaku laittaa bensaa tankkiin mutta aina se esittää olevansa kiinnostunut erilaisista toimenpiteistä joita miehet tekee vehkeilleen. Teknisille sellaisille siis. Tiedän kyllä, että Pomo mieluummin olis tien päällä ku tumput suorina paikassa jossa likaa vaan vaatteensa.
Viime viikonloppuna käytiin Epen kanssa saaristolaistunnelmissa Helsingin keskustassa. Oli kaikin puolin kaunista kun aurinko paistoi ja oli uusia tuttavuuksia. Myös krapulainen Variston Beckham ihanan Tarjansa kanssa oli lähtenyt rantakiville puuskuttamaan. Paikka on oikein sopiva siihen touhuun, sillä koirat saa olla sosiaalisia ja puljailla meressä ilman, että tarvitsee itse nähdä vaivaa.
No mutta auringon eteen tulikin yhtäkkiä synkkä pilvi kun Epe päätti toisen uroksen kanssa katsoa kuka on kuka. Siis niin typerää ja just sitä mitä en voi käsittää ollenkaan noitten pallipäitten kanssa. Mikä siinä on, että kun toinen sanoo, ettei mun persiissä tarvi olla, niin se toinen suuttuu siitä. Ja sitten se toinen suuttuu myös. Ja se toinen suuttuu lisää. Ja koska toinen suuttuu lisää niin toinenkin suuttuu lisää. Saatana mulle tarvi suuttua, sun persus on yleistä haistelualuetta.
Ja sitten on rähinä valmis.
Sanoin oman painavan sanani siinä temmellyksessä kun pojat olivat toistensa korvissa kiinni mutta minkäs teet kun temperamentti ottaa vallan. Oman lisänsähän näihin tilanteisiin tuo kirkuvat omistajat -tosin Pomo komensi niitä rauhottumaan. Vaikka ei Äijä kirkunut, se siitä olis puuttunutkin. Kerrankin Bossen työroolista oli jotain konkreettista hyötyä.
Epe joutui autoon arestiin siksi aikaa kun temmelsin Normaalin koiran tavoin Freijan kanssa. Pomo heitti meille keppiä kun se aatteli, että me haetaan se samalla tavalla ku vieressä polskiva sakemanni, joka veti kirsu vettä pärskien pienen siirtolapuutarhan kokoista ympyrää rannassa. Freijaa hirvitti ekaa kertaa meren äärellä parin millin aallot enkä itsekään tohtinut vatsaa kastella.
Illemmalla sitten Pomo ja Äijä meni Epen kanssa lekuriin. Meni se toinen rettelöitsijäkin. Taisi sen Pomokin saada pari hampaan reikää näppeihinsä. Täytyy kyllä sen verran krediittejä antaa Epelle, että ei se sitä hommaa oikeesti alottanu. Sen takia oonkin ollu aika empaattinen sitä kohtaa kuluneen viikon. Pojalla on pari reikää korvalehdessä siinä kohtaa missä meillä koirilla on muutenkin tyhjää, joten ehkä kaikki on nyt hyvin kun paha energia on päästetty Epestä ulos.
Mitä tästä opimme? Ei kannata ottaa elämää niin tosissaan jos aikoo haistella saman sukupuolen takamusta.
Sen verran oon jo Kanta-Hämeeseen tottunut, että nukkumapaikat alkaa olla tutut. Vaaleanpunainen yliällö alusta oli Epeltä lainassa eikä oikeen ollut kooltaan riittävä. Mun peban koossa ei ole mitään vikaa (jos Pomo voi perseineen noin sanoa niin miksen minäkin). Hoodeepeitto oli jo tuttu Karvanaama-Peten autosta kun vietiin Veijoa keväällä huoltoon. Vissiin kaikilla samannäköisillä miehillä on tommoinen torkkupeitto. Jonkun mielestä kai söpöä, sillä pieniä nuokin peitot ovat. Nahkasohva olis muuten kiva mutta hiostava loppupelissä. Diivailin siinä siis vain hetken.
Pari päivää sitten Pomo lähti Torstilla töihin. Ei se pitkälle päässyt, taaskaan. Tällä kertaa ei ollut mopossa ongelmia mutta kypärä jäi kämpille. Siinä vaiheessa kun se pysähtyi ulko-ovelle miettimään onko kaikki niin mielessäni vinkkasin, että mietis nyt viäl rauhassa. Ovi rapsahti kuitenkin kiinni ja kohta kuului ikkunan takaa perkele.
Naureskeltiin Epen kanssa ikkunan takana ja melkein lyötiin tulosvetoa, että miten Pomo tilanteesta aikoo selvitä. Ehkä hiukan yllättäenkin se päätti tulla tuuletusikkunasta takaisin sisälle. En olisi uskonut jos en olisi nähnyt, että 80 kiloa naisenlihaa mahtuu perusrivarin tuuletusikkunasta kiemurtelemaan asuntoon. Toki, riisui se ensin itsensä melkein alusvaatteisilleen ennenkuin alkoi tunkea jalat edellä olohuoneeseen.
Onneksi naapurin Sihuahua Pomoineen ei nähnyt. Ilman selityksiä tuskin olisi selvitty. Avaintahan varmaan olis käytetty mikäli sellainen olis ollut.
Tämä ruusu ei ole millään lailla kytköksissä Pomon murtautumiseen. Heilautin sen hännällä kuitenkin lattialle innostuksissani yks päivä. Äijät osaavan toki olla hempeitäkin mutta kyllä muhun tehoaa parhaiten hyvä ruoka. Eikä sellainen Äijä voi olla paha joka syöttää raadellulle koiralleen sydämenmuotoisia nappuloita. Syön niitä itsekin ihan mielellään. Taste of Sweden mutta merkkiä en muista.
Hyvää viikkoa, käyttäytykää sivistyneesti ja olkaa tarkkana, maahan saatetaan hyökätä hetkenä minä hyvänsä.
Oon nyt hetken aikaa seurannut Äijien touhua sivusta ja täytyy sanoa, että on miehillä kyllä ihan oma maailmansa. Tässä muutaman päivän aikana olen nähnyt mm. smirkelöintiä, rähjäystä, lempeä ja irronneita korvia.
Pomossa on ilmeisen paljon testosteronia nyt kun se treenaa. Vietetään nimittäin välillä aikaa sellaisessa tallikompleksissa, jonne en viitsis tassujani mennä likaamaan ollenkaan. Ja kuten huomaatte, ei Äijän oma koirakaan saa huomiota silloin kun tuunataan. Melko kypsää touhua. Pomohan ei osaa Torstille tehdä muutaku laittaa bensaa tankkiin mutta aina se esittää olevansa kiinnostunut erilaisista toimenpiteistä joita miehet tekee vehkeilleen. Teknisille sellaisille siis. Tiedän kyllä, että Pomo mieluummin olis tien päällä ku tumput suorina paikassa jossa likaa vaan vaatteensa.
Viime viikonloppuna käytiin Epen kanssa saaristolaistunnelmissa Helsingin keskustassa. Oli kaikin puolin kaunista kun aurinko paistoi ja oli uusia tuttavuuksia. Myös krapulainen Variston Beckham ihanan Tarjansa kanssa oli lähtenyt rantakiville puuskuttamaan. Paikka on oikein sopiva siihen touhuun, sillä koirat saa olla sosiaalisia ja puljailla meressä ilman, että tarvitsee itse nähdä vaivaa.
No mutta auringon eteen tulikin yhtäkkiä synkkä pilvi kun Epe päätti toisen uroksen kanssa katsoa kuka on kuka. Siis niin typerää ja just sitä mitä en voi käsittää ollenkaan noitten pallipäitten kanssa. Mikä siinä on, että kun toinen sanoo, ettei mun persiissä tarvi olla, niin se toinen suuttuu siitä. Ja sitten se toinen suuttuu myös. Ja se toinen suuttuu lisää. Ja koska toinen suuttuu lisää niin toinenkin suuttuu lisää. Saatana mulle tarvi suuttua, sun persus on yleistä haistelualuetta.
Ja sitten on rähinä valmis.
Sanoin oman painavan sanani siinä temmellyksessä kun pojat olivat toistensa korvissa kiinni mutta minkäs teet kun temperamentti ottaa vallan. Oman lisänsähän näihin tilanteisiin tuo kirkuvat omistajat -tosin Pomo komensi niitä rauhottumaan. Vaikka ei Äijä kirkunut, se siitä olis puuttunutkin. Kerrankin Bossen työroolista oli jotain konkreettista hyötyä.
Epe joutui autoon arestiin siksi aikaa kun temmelsin Normaalin koiran tavoin Freijan kanssa. Pomo heitti meille keppiä kun se aatteli, että me haetaan se samalla tavalla ku vieressä polskiva sakemanni, joka veti kirsu vettä pärskien pienen siirtolapuutarhan kokoista ympyrää rannassa. Freijaa hirvitti ekaa kertaa meren äärellä parin millin aallot enkä itsekään tohtinut vatsaa kastella.
Illemmalla sitten Pomo ja Äijä meni Epen kanssa lekuriin. Meni se toinen rettelöitsijäkin. Taisi sen Pomokin saada pari hampaan reikää näppeihinsä. Täytyy kyllä sen verran krediittejä antaa Epelle, että ei se sitä hommaa oikeesti alottanu. Sen takia oonkin ollu aika empaattinen sitä kohtaa kuluneen viikon. Pojalla on pari reikää korvalehdessä siinä kohtaa missä meillä koirilla on muutenkin tyhjää, joten ehkä kaikki on nyt hyvin kun paha energia on päästetty Epestä ulos.
Mitä tästä opimme? Ei kannata ottaa elämää niin tosissaan jos aikoo haistella saman sukupuolen takamusta.
Sen verran oon jo Kanta-Hämeeseen tottunut, että nukkumapaikat alkaa olla tutut. Vaaleanpunainen yliällö alusta oli Epeltä lainassa eikä oikeen ollut kooltaan riittävä. Mun peban koossa ei ole mitään vikaa (jos Pomo voi perseineen noin sanoa niin miksen minäkin). Hoodeepeitto oli jo tuttu Karvanaama-Peten autosta kun vietiin Veijoa keväällä huoltoon. Vissiin kaikilla samannäköisillä miehillä on tommoinen torkkupeitto. Jonkun mielestä kai söpöä, sillä pieniä nuokin peitot ovat. Nahkasohva olis muuten kiva mutta hiostava loppupelissä. Diivailin siinä siis vain hetken.
Pari päivää sitten Pomo lähti Torstilla töihin. Ei se pitkälle päässyt, taaskaan. Tällä kertaa ei ollut mopossa ongelmia mutta kypärä jäi kämpille. Siinä vaiheessa kun se pysähtyi ulko-ovelle miettimään onko kaikki niin mielessäni vinkkasin, että mietis nyt viäl rauhassa. Ovi rapsahti kuitenkin kiinni ja kohta kuului ikkunan takaa perkele.
Naureskeltiin Epen kanssa ikkunan takana ja melkein lyötiin tulosvetoa, että miten Pomo tilanteesta aikoo selvitä. Ehkä hiukan yllättäenkin se päätti tulla tuuletusikkunasta takaisin sisälle. En olisi uskonut jos en olisi nähnyt, että 80 kiloa naisenlihaa mahtuu perusrivarin tuuletusikkunasta kiemurtelemaan asuntoon. Toki, riisui se ensin itsensä melkein alusvaatteisilleen ennenkuin alkoi tunkea jalat edellä olohuoneeseen.
Onneksi naapurin Sihuahua Pomoineen ei nähnyt. Ilman selityksiä tuskin olisi selvitty. Avaintahan varmaan olis käytetty mikäli sellainen olis ollut.
Tämä ruusu ei ole millään lailla kytköksissä Pomon murtautumiseen. Heilautin sen hännällä kuitenkin lattialle innostuksissani yks päivä. Äijät osaavan toki olla hempeitäkin mutta kyllä muhun tehoaa parhaiten hyvä ruoka. Eikä sellainen Äijä voi olla paha joka syöttää raadellulle koiralleen sydämenmuotoisia nappuloita. Syön niitä itsekin ihan mielellään. Taste of Sweden mutta merkkiä en muista.
Hyvää viikkoa, käyttäytykää sivistyneesti ja olkaa tarkkana, maahan saatetaan hyökätä hetkenä minä hyvänsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)