Sohvalla makasin monesti niinkuin yleensä ruukataan jos keikistellään mutta mitään ei tapahtunut. Tosin, naapurin Lassi-koiran kanssa meillä oli treffit rappukäytävässä. Se sattui tulemaan samaan aikaan ulos ja hetken aikaa saatiin hepuloida niin että sydämet vaan lenteli pitkin rappukäytävän seiniä. Pomolla on muutamia naiskavereita, jotka tykkäävät pienistä miehistä. Ymmärrän heitä niin hyvin sillä Lassi, vaikka onkin keskikokoinen, musta, kippurahäntäinen ja pystykorvainen seropi, on vienyt minult jalat alta jo alkututtavuudesta lähtien.
Siinä on mies paikallaan. Ja asuu alakerrassa viäl, ihanaa. Ja käytävään se tuli ihan varmasti muka vahingossa.
Mutta siinä meikäläisen kohokohdat rakkaudessa 2011. Toisin kuin Romeo Pippelinvilauttajalla, joka on kuuleman mukaan saanut lopullisuuspestin Sisko-Likan rakastajana. Sen perheen Tiernapojista vissiin ainoa, joka saa toteuttaa itseään aika ajoin.
Viimeksi kirjoittaessani oli muistaakseni pikkujouluaikaa. Pomon kanssa käytiin Turussa ja nukuin muutaman naisen kanssa Valkun olohuoneen lattialla. Päämäärä, mihin moni pikkujouluodotuksistaan huolimatta harvoin pääsee.
Seuraavana viikonloppuna jäin Mummolaan kun Pomo kävi hieromassa kuulia likkaporukalla Savossa. Ilmeisen kylmiä olivat kuulat sillä Pomo sai flunssan heti kotiin päästyään (outo ajoitus). Sen myötä ei ole treeniä näkynyt tämän viikon aikana, ei Pomolla eikä minul. Paidan alleko niitä kuulia oli laitettu?
Mutta venytteli se jo eilen Äijän lattialla kun telkkarista tuli jumppaohjelma. Varsinainen urheilija ja katsoinkin siksi alaviistoon. Yle Kakkosen tädit näyttivät kyllä kauniilta trikoissaan. Sen takia Vaarikin vissiin mieluummin makaa sohvalla kuin tekee samaa mitä telkkarissa.
Eräänä iltana kotona hömpsähti korvat etu- ja takaviistoon. Pomo sanoi, että se johtuu siitä kun korvanlehtiä ei ole nypitty sitten kevään ja ne on epätasapainossa. Paskan marjat, minul nyt vaan on kyky laittaa ne eri asentoihin eikä trimmauksella ole siinä mitään osaa. Voi kai sitä kuunnella ääniä mistä suunnasta tahtoo. Joka siihen siis pystyy.
Mutta Pomo tykkää isoista miehistä ja onhan niissä puolensa. Tarkoitan nyt siis vaikkapa sitä, että iso koira mahtuu isoon syliin paremmin. Ja miltä teidän mielestä näyttäis tälläisen kouran haltija vinkulelua ulos viedessään?
Viikon päästä on ilo ylimmillään kun paketit avataan ja juhlitaan sitä Jesseä, josta ei ole edes takeita että on joskun ollut olemassa. No, tapansa kullakin. Onneksi ruokaa voi mättää vaikkei kukaan olisi syntynytkään. Sitä odotellaan relana.
Antakaa koirille selvä joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti